Yli viidennes suomalaisista turvaa korkeampaan voimaan, mutta se ei ole Jumala – "Kirkon luoma uskonnollinen kuva ei vain enää istu omaan, henkilökohtaiseen kuvaan"

Reilu kolmannes suomalaisista tukeutuu kristilliseen Jumalaan, jo joka viides muuhun korkeampaan voimaan, selviää tuoreesta Alma-tutkimuksesta. "Uskonnollisuus muuttaa muotoaan", sanoo teologian professori.

Joonas Salli
Yli viidennes suomalaisista turvaa korkeampaan voimaan, mutta se ei ole Jumala – "Kirkon luoma uskonnollinen kuva ei vain enää istu omaan, henkilökohtaiseen kuvaan"

33 prosenttia suomalaisista uskoo luterilaisen kirkon Jumalaan, ilmenee tuoreesta Alma-tutkimuksesta.

Milla Nurmi

–On oikeampaa puhua uskonnon muutoksesta kuin sen kuolemasta.

Suomalaisten usko Jumalaan on edelleen hienoisessa laskussa, selviää tuoreesta Alma-tutkimuksesta. Luterilaiseen Jumalaan uskotaan nyt kaksi prosenttia vähemmän kuin viime vuonna, ateistisen ajattelun kasvaessa samassa suhteessa. Huomattavaa on kuitenkin, että jonkinlaiseen korkeampaan voimaan uskotaan enenevissä määrin.

Kehityssuunnan tunnistaa myös Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori, dekaani Antti Räsänen. Räsäsen mukaan viime vuosina käynnistynyt muutos on dramaattisen sijaan pikemminkin spirituaalinen.

–Ihmiset eivät ole muuttuneet vähemmän hengellisiksi. Kirkon luoma uskonnollinen kuva ei vain enää istu omaan, henkilökohtaiseen kuvaan. Tämä muutos on nähtävissä ja se heijastuu kirkon laskevaan jäsenmäärään, sanoo Räsänen.

Tutkimuksen mukaan luterilaisen kirkon Jumalaan uskotaan eniten Vaasan vaalipiirissä, jossa 46 prosenttia vastasi kysymykseen myöntävästi.

Toiseksi korkein määrä, 41 prosenttia, Jumalaan uskovia löytyy Savo-Karjalasta. Edellisessä katsauksessa toisena olleet satakuntalaiset ovat nyt sijalla kolme. Maakuntalaisista 40 prosenttia uskoo Jumalaan.

Vähiten uskovia Helsingissä

Laajennettaessa kysymystä jonkin kristillisen Jumalan olemassaoloon tulokset eivät juuri muutu. Luvut jäävät alle 50 prosenttiin koko maassa lukuun ottamatta Vaasan vaalipiiriä. Alueella asuvista 53 prosenttia uskoo luterilaiseen tai muuhun kristilliseen Jumalaan.

Vähiten uskovia on Helsingin vaalipiirissä, jossa vastaava luku pysähtyy 24 prosenttiin. Pääkaupunkiseudun ohella niukimmin uskotaan Varsinais-Suomessa ja Hämeessä.

Muun uskonnon jumalaan uskovia on joka vaalipiirissä alle kaksi prosenttia. Savo-Karjalassa, Keski-Suomessa sekä Hämeessä muunuskoisten osuus on tätäkin marginaalisempi, alle prosentti.

Muuhun korkeampaan voimaan vastasi tutkimuksessa uskovansa keskimäärin joka viides. Eniten korkeimpaan voimaan luotetaan Lapin, vähiten Vaasan alueella. Mikä selittää uskon suurempaan, joka ei kuitenkaan ole jumala? Onko usko monelle nykyään välitila?

Räsänen nyökkää.

–Siitä on varmaan aikalailla kysymys. Usein ei tiedetä, mitä jumalalla oikeastaan tarkoitetaan – sitten ajatellaan, että jos ei tunnu siltä kuin opeissa määritellään, ei varmaan usko ollenkaan. Omaa jumalaa ei osata lähteä luomaan, sillä mitään yhtä oikeaa tai selvää muotoahan ei ole.

Onko käsitys jumalasta asia, joka muuttuu, kun kirkko muuttuu tai yrittää muuttua?

–Ihmisellä on perustava tarve turvautua itseään voimakkaampaan voimaan, joka on usein näkymätön ja tuonpuoleinen. Kirkon vastaus tähän ei välttämättä ole riittävä tai joitakin se ei kiinnosta, vaikka kysymys on olemassa. Silloin on hyvä miettiä, voisiko sanoman sanoittaa jotenkin erilailla ja saada ihmiset ymmärtämään.

Moni ei osannut sanoa

Ateisteja on suomalaisista runsaimmin Helsingin vaalipiirissä, jossa ei-uskovien määrä on lähes 40 prosentissa. Jäljessä seuraavat Kaakkois-Suomi ja Uusimaa. Vähiten ateisteja löytyy Vaasan ja Satakunnan vaalipiireistä.

Huomattava osa tutkimukseen osallistuneista ei osannut sanoa, uskooko jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan. Eniten epävarmoja on Pirkanmaalla, kun uskostaan varmimmat löytyvät puolestaan Lapista.

–Tämä kuvastaa sitä, että uskonnollisuus sinänsä ei ole vähentynyt tai käynyt tarpeettomaksi, päinvastoin. Se vain muuttaa muotoaan, Räsänen miettii.

Oikaisu 6.7.2018 klo 16.58: Jutussa kirjoitettiin ensin virheellisesti Tiedeykkösestä. Kyseessä on Tietoykkönen.

Näin uskomista selvitettiin

Alma Median Tietoykkösellä teettämien tutkimusten tarkoituksena on selvittää äänestysikäisten suomalaisten mielipiteitä, kokemuksia ja odotuksia niin omassa arkielämässä kuin myös Suomea koskevissa asioissa. Nyt kysyttiin, uskooko vastaaja jumalaan tai korkeampaan voimaan.

Tutkimuksessa tarkasteltiin eduskuntavaalipiireissä asuvien 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden arvioita.

Tutkimusaineisto kerättiin monikanavaisesti puhelinhaastatteluilla ja web-kyselynä 18.5.–4.6.2018.

Haastatteluja tehtiin yhteensä 3 600 kappaletta, 300 haastattelua kustakin vaalipiiristä. Otantamenetelmänä käytettiin satunnaisotannan ja kiintiöpoiminnan yhdistelmää.


Lue myös nämä


Kommentit (19)

  • vastaukset kysymysten muotoilun mukaisia

    Uusien tutkimusten mukaan nk. maallistuneet ihmiset ovatkin todellisuudessa paljon uskonnollisempia kuin myöntävät toisilleen. Se millaisia vastauksia saa, riippuu siitä miten asiaa kysytään. Jos kysymys muotoillaan luonnontieteelliseksi eli ”uskotko että Jumala on olemassa”, vain 5 % vastaa myöntävästi. Mutta jos kysymys muotoillaan että ”uskotko Jumalaan”, 40 % vastaa myöntävästi. Mutta jos kysyttäisiin että pidätkö jotain asiaa jumalana, 100 % vastaisi myöntävästi. Miten niin?

    Nykyään yhä useammat ihmiset ovat saaneet tarpeekseen laitosuskonnoista, johtuen siitä mitä media on paljastanut niiden toiminnasta ja uskonnollisten johtajien asenteista moraalikysymyksiin. Sen vuoksi yhä useampi sanoo, että ”minulla on oma uskontoni”, ts. uskotaan Jumalaan mutta ei koeta tarvittavan palvontaansa mitään uskontoa. Yllättävää kyllä Raamattu laajentaa tuon jopa niin että jopa jumalankieltäjäkin palvoo jotain: ”Vatsa on heidän jumalansa.” Tuon määritelmän mukaan jokainen poikkeuksetta palvoo jotakin, joko Jumalaa, jumalia, itseänsä tai jotain minkä on kohottanut elämässään jumalan asemaan.

    Evoluutioteorian kannalta tämä on kiusallista, koska se osoittaa, että palvontavietti ei ole voinut kehittyä. Luojan normien hylkääminen ja omien määritelmien nostaminen jalustalle oikeasta ja väärästä ei saa aikaan teorian mukaista kehitystä. Tutkimusten mukaan palvontavietti on voimakkain tarve ihmisessä. Jumalaan uskovien mielestä Jumala asetti tuon halun ihmisen sydämeen. Palvonta olisi kuin sanoa että ”kiitos siitä että olemme olemassa.” Rahan- ja vallanhimoiset tahot ovat käyttäneet tuota ominaisuutta omiin tarkoitusperiinsä perustaen uskontoja.

    Nälkäkin voi olla ”korkeampi voima” joka pakottaa ihmisen turvautumaan ”johonkin” eli ruokaan, tekemään töitä saadakseen ruokaa. Mutta mitä tekee ihminen joka sanoo että ”turvaudun Korkeampaan Voimaan”? Todennäköisesti tekee jotain mistä saa hengellisen tyydytyksen (esim kävely ’metsäkirkossa’ tai meditointi), mutta onko mielensä tyhjentämisen sijaan hankkinut tietoa siitä mitä Luoja odottaa hänen tekevän?

  • Kirkosta eroaminen

    On selvää, että kun kirkkoon kuulutaan enemmän kuin uskotaan Jumalaan, kirkosta eroaminen tulee jatkumaan erittäin vilkkaana lähivuodet. Jo nyt vuosittain kirkosta eroaa yli 50 000 suomalaista.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio