Yhdestä saunakaljasta puolen vuoden putki päälle – "Juominen loppui vasta, kun olin sairaalakunnossa"

Reilut neljä vuotta sitten raitistunut alkoholisti Ville Tuominen ei aluksi uskaltanut kohdata ihmisten katseita menneisyytensä töppäilyjen vuoksi.

Sallamari Lahtivuori
Yhdestä saunakaljasta puolen vuoden putki päälle – "Juominen loppui vasta, kun olin sairaalakunnossa"

–Jokaiselle annetaan mahdollisuuksia raitistua. Tartu johonkin niistä ennen kuin on liian myöhäistä, 4,5 vuotta raittiina ollut alkoholisti Ville Tuominen toteaa.

Sallamari LahtivuoriAlma Media

"Voinhan minä yhden saunakaljan juoda, kun olen ollut jo kuukauden juomatta", Ville Tuominen ajatteli. Ajatuksesta alkoi monen kuukauden rankka ryyppyputki, joka päättyi vasta sairaalan vuoteessa. Kertoja on lukemattomia.

Retkahduksesta aiheutunut morkkis ajoi jatkamaan juomista, eikä putkea pysäyttänyt mikään. Viimeiseen asti mies piti kiinni ajatuksesta, että hän pystyisi nauttimaan kaljan silloin tällöin.

–Seitsemän vuotta sitten muutin Kuhmoisista Jämsään. Tarkoitus oli vaihtaa ympäristöä, jotta olisi helpompi pysyä kuivilla. Muuton kunniaksi pidin tupaantuliaiset, jotka kestivätkin sitten puoli vuotta, 39-vuotias Tuominen kertoo ryppy silmien välissä syventyen.

Alkoholi tuli osaksi Tuomisen elämää teini-iässä. 15-vuotiaana koettu ensihumala koukutti nuorukaisen välittömästi. Juominen oli alusta lähtien humalahakuista. Alkoholi auttoi kroonisesta sairaudesta johtuviin kipuihin ja teki olosta paremman. Jämsänkosken kauppaopiston asuntolassa juhliminen kuului opiskelijaelämään. Merkantiksi lopulta valmistunut nuorukainen tavoitteli merkonomin papereita, mutta ne jäivät juomisen vuoksi vain haaveeksi.

–Olin heti koukussa. Alkuvaiheessa se oli kuitenkin vielä tavallaan hauskanpitoa, vaikka saatoinkin juoda useamman päivän perätysten. En tiennyt, mitä raitis elämä oikeasti on.

Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuoden ajan paikallisessa kaupassa ja oli erittäin pidetty työntekijä. Vaikka juominen oli päivittäistä, hoiti hän työnsä tunnollisesti ajallaan. Etenkin ennen vapaapäiviä juominen oli selvästi rankempaa. Hän tiesi paikat, mistä sai kotikeittoista kiljua. Viinaa sai aina, vaikkei rahaa juuri silloin olisi ollutkaan.

–Hain nousuhumalan tunnetta päivittäin, ja annosmäärät saattoivat vaihdella paljonkin. Työkaverini tiesivät varmasti ongelmastani, vaikka yritinkin peitellä sitä. Kyllä sen haistaa. Joskus saatoin olla baarista kotona viideltä aamulla ja seitsemältä olin jo töissä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan sanonut minulle asiasta mitään.

Rivitaloasunnon olohuoneessa on hiljaista. Nojatuolissa istuva Tuominen tuijottaa mietteliäänä ikkunasta näkyvälle pellolle ja hakee oikeita sanoja. Vuosien takaisiin asioihin palaaminen on selvästi tuskallista, sillä häpeä lepää edelleen raskaana harteilla.

–Riippuvuuden rahoittaminen ei lopulta tapahdu rehellisin keinoin – oli kyse sitten alkoholi-, peli- tai huumeriippuvuudesta –, sillä palkka ei riitä maksamaan sitä. Lopulta vyyhti purkautui. Minun oli lopetettava työnteko, sillä en pystynyt hyväksymään omia tekojani, hän tunnustaa ja kertoo, ettei hän pysty palaamaan asioihin yksityiskohtaisemmin.

Halu elää peittosi päihdemaailman

Reilu neljä vuotta sitten jo hyvän tovin kuivilla ollut mies ratkesi toistaiseksi viimeisen kerran juhannushuumassa. Putki päättyi kuukautta myöhemmin sairaalan sänkyyn. Tuomisen elimet eivät kestäneet rankkaa juomista – sisuskaluja särki ja maksa oli pettää lopullisesti.

–Lääkäri totesi, että jos jatkan juomista, elimistöni ei tule kestämään sitä ja tulen pian kuolemaan.

Kalseassa sairaalahuoneessa yön pimeydessä maannut mies tarkasteli itseään ulkopuolisen silmin, ruumiistaan irtaantuneena. Tunne säikäytti Tuomisen, ja sai hänet ymmärtämään, että käsillä olisi viimeinen mahdollisuus.

–Jos en olisi ymmärtänyt tätä silloin, en varmasti olisi enää täällä.

Päihdemaailmalla ei ollut enää mitään annettavaa. Halu elää oli suurempi kuin halu käyttää alkoholia. Tuominen ei pitänyt enää vanhoihin kavereihin yhteyttä – ainakaan heihin, joille ei olisi osannut sanoa ei. Kuntoutuvan alkoholistin ympäristö ei muutu, mutta itse on muututtava. Hän löysi sisältöä arkeensa ja vertaistukea Jämsänjokilaakson A-killasta.

–Ensimmäinen vuosi oli vaikein. Alkoholi pyöri mielessäni etenkin juhlapyhien lähestyessä. Kannoin pitkään katkeruutta mukanani siitä, että iso osa elämästäni on mennyt hukkaan. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt menneisyyteni ja sen, että olen alkoholisti. En saa tehtyjä asioita tekemättömäksi, mutta voin luoda paremman tulevaisuuden.

Alkoholinhuuruisten vuosien aikana Tuomisesta tuli myös isä. Viinan vuoksi häneltä jäi paljon asioita kokematta ja hetkiä läsnä olematta. Nuoruudesta lähtien rinnalla ollut puoliso hoiti lapsen kasvattamisen ja pyöritti perheen taloutta.

–Olen kiitollinen entiselle kumppanilleni. Poikani on ainut merkityksellinen asia, mitä olen elämässäni saanut aikaan. Rakkaus ei ole koskaan kadonnut, vaikka moni tapahtuma on varmasti jäänyt minulta väliin hänen elämästään, mies kertoo liikuttuen.

Ennen raitistumista Tuomisella oli yksi päämäärä – kulkea kohti alkoholia. Nykyään arki täyttyy retkeilystä, liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Liikunnallinen elämäntapa näkyy myös parempana olona. Paino on selvästi pudonnut ja kunto noussut kohisten.

–Olen alkanut tehdä kaikkia niitä asioita, jotka ovat jääneet päihteiden jalkoihin. Olen löytänyt elämänilon ja nykyään katson asioita positiivisessa valossa.

Luottamuksen takaisin saamiseksi on täytynyt tehdä paljon töitä.

–Äitini on jaksanut upeasti uskoa minuun, ja hän on tukenut minua valtavasti. On varmasti ollut raastavaa seurata sivusta, kun oma poika juo itseään hengiltä. Ketään ei kuitenkaan voi väkisin pitää raittiina. Jos alkoholisti ei itse myönnä ongelmaansa, haistattaa hän pitkät kaikille, jotka yrittävät häntä auttaa.

A-killan toiminnassa aktiivisesti mukana oleva mies näkee tulevaisuutensa valoisana.

–Saan terveyteni takaisin. Uskon olevani tulevaisuudessa vielä mukana työelämässä. Riippuvuus on jättänyt jäljen taloustilanteeseeni, mutta koen saaneeni elämässäni uuden mahdollisuuden, Tuominen kertoo ja hymyilee katse uskoa täynnä.

Sallamari Lahtivuori
Jämsäläinen Ville Tuominen on löytänyt raittiiseen uuteen elämäänsä sisältöä retkeilystä ja liikunnasta. Vielä muutama vuosi sitten hän pystyi tuskin kävelemään 100 metriä kerralla. Nyt hän lenkkeilee päivittäin.

Jämsäläinen Ville Tuominen on löytänyt raittiiseen uuteen elämäänsä sisältöä retkeilystä ja liikunnasta. Vielä muutama vuosi sitten hän pystyi tuskin kävelemään 100 metriä kerralla. Nyt hän lenkkeilee päivittäin.


Lue myös nämä


Kommentit (29)

  • Ynnälaskija

    Yhdestä saunakaljasta puolen vuoden putki päälle

    Ykkösestähä se laskeminen aina aloitetaan
    Niin että eiköhän tuo Matin ko. saunakalja ollut jo aika mones tuhannes
    Noilla ykkösillä vain hämätään itseään, kun ei haluta myöntääs itä oikeaa
    järjestysnumeroa, monesko ?
    Tsemppia Matille ilman plus (+) matematiikkaa

  • Nimetön

    Jotkut aina kritisoivat juttuja alkoholismista, koska he luulevat alkoholin käyttäjillä olevan koko ajan kivaa. Pakonomainen käyttö on kaukana hauskuudesta ja porukassa tehtynä aika monelta lähtee henki riidan seurauksena ja moninkertainen määrä saa turpaansa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet