Yhä useampi suomalainen elää nälässä – Ruokaa ovat ryhtyneet jakamaan muutkin kuin ruoka-apujärjestöt

Ruoka-apua tarvitsevien määrä jatkaa Suomessa kasvuaan, vaikka kansantalous on lähtenyt nousuun. Suomalainen maksaa mieluummin velkansa kuin ostaa leipää nälkäänsä.

Outi Neuvonen
Yhä useampi suomalainen elää nälässä – Ruokaa ovat ryhtyneet jakamaan muutkin kuin ruoka-apujärjestöt

Ruoka-avun jakelupisteessä Vaasassa ihmiset saivat käteensä numeron, jonka mukaisessa järjestyksessä he jonottivat sisälle keräämään ruokaa pussiinsa.

Jaana Mattila

Keräysjohtaja Tapio Pajunen Kirkkopalveluista tapasi jokin aika sitten kahden lapsen nuorehkon yksinhuoltajaäidin, joka oli ensimmäistä kertaa leipäjonossa.

–Toinen lapsista oli ilmoittanut, että seuraavana päivänä pitäisi maksaa koulun retkimaksu. Se oli kymmenen euroa.

Äiti tajusi, että se oli puolet viikonlopun ruokabudjetista.

–Hän antoi pojalle kympin ja lähti leipäjonoon jonottamaan perheelle ruokaa. Pelivara näissä perheissä on hurjan pieni. Kympin meno saattaa kaataa budjetin, Pajunen kertoo.

EU-elintarviketuen jakelua seurakuntiin koordinoivana Kirkkopalvelujen keräysjohtajana hän tietää, että Suomessa on nälässä eläviä sekä huonosti ja epäterveellisesti ravittuja ihmisiä. Halvin ruoka ei ole ravintopitoisuuksiltaan parasta mahdollista, mutta ratkaisevaa onkin hinta.

–Nälkään tuskin kukaan kuolee Suomessa. Suomalainen nälkä on erilaista kuin kehitysmaissa.

Kukaan ei tiedä tarkasti avun tarvitsijoiden määrää

Ruoka-apua antavien järjestöjen viesti on, että avun tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt, vaikka kansantalous on lähtenyt nousuun.

Ongelmana on, ettei kukaan tiedä tarkalleen, kuinka paljon Suomessa on ruoka-apua tarvitsevia ihmisiä. Ruoka-avun jakelupisteitä arvellaan olevan noin tuhat, mutta niistäkään ei ole tarkkaa tietoa.

Ruoka-apua tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori, vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo arvioi viime vuonna julkaistussa väitöskirjassaan, että leipäjonoissa käy viikoittain 20 000 suomalaista.

Suomalaisia ruoka-aputoimijoita edustavassa Ruoka-apu yhdistysten liitossa avun tarvitsijoita arvioidaan olevan reilusti enemmän.

–Meillä on sellainen kokemus, että määrä on kasvanut vähintään tuplasti, toteaa liiton toimintakoordinaattori Nina Havia.

Ruoka-apua antavien tahojen määrä kasvanut

Ruoka-apua antavien tahojen määrä on Havian mukaan kasvanut, mutta järjestöjä ei ole tullut varsinaisesti lisää. Ruokaa ovat alkaneet jakaa vain muutkin toimijat, kuten päihdekuntoutusta, velkaneuvontaa ja vertaistukea antavat yhdistykset.

–Vähävaraisten, syrjäytyneiden ja köyhien ihmisten kanssa töitä tekevät toimijat ovat lisänneet omaan toimintaansa ruoka-avun, koska se on tullut tarpeelliseksi, Havia sanoo.

Tapio Pajunen kertoo, että pelkästään heidän kauttaan yli 100 000 suomalaista sai EU:n ruoka-apua vuonna 2016.

Viime vuonna määrä jäi hiukan alle sadantuhannen.

–Vähennys johtui siitä, että jaettavaa ruokaa oli vähemmän. Avun tarve ei ole ainakaan vähentynyt, Pajunen toteaa.

Lähes 900 000 köyhyys- ja syrjäytymisriskin alla

Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan lähes 900 000 suomalaista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskin alla.

Pajunen kertoo, että apua hakeviin on tullut uusia "asiakasryhmiä". Ruokaa tarvitsevat pienellä kansaneläkkeellä kituuttavat yksinäiset naiset, pienten lasten yksinhuoltajaäidit, osa-aikatyötä tekevät ja opiskelijat.

–Näitä ihmisiä yhdistää se, että he elävät perusturvalla, Pajunen sanoo.

Eniten pienituloisten kukkaroa koettelevat nousevat asumiskustannukset, varsinkin isoissa kaupungeissa.

–Jos ajatellaan vaikka pienipalkkaista hoitoalan ihmistä tai osa-aikatyötä tekevää Helsingissä, käyttövaraa ei jää paljon, kun tuhat euroa menee kaksion vuokraan. Käteen jäävällä rahalla ei enää pärjää.

Nina Havia kertoo, että ruoka-apua annetaan tänä päivänä hyvin monin eri tavoin. Tilanteet kunnissa ja jopa kaupungin sisällä vaihtelevat.

Jaetaan ruokakasseja, on ilmaisia tai 1–3 euron aterioita, kotiin vietävää lämmintä ruokaa, yhteisiä aterioita, ruokapankkipäivystystä, ruoka-autoja sekä päiväkeskusten ja kahviloiden yhteydessä jaettua ruokaa. Leipäjonot ovat vain murto-osa kaikesta ruokaan liittyvästä avusta.

Ruoka-apuun osallistuvat järjestöjen lisäksi seurakunnat ja monet eri toimijat. Apua antavat niin vapaaehtoiset, palkatut kuin työharjoittelijat.

Erityisen ilahtunut Havia on suomalaisten järjestöjen yhteistyön alkamisesta. 11 valtakunnallista toimijaa kokoontui toukokuussa miettimään yhdessä, miten ruoka-apua annetaan tulevaisuudessa. Se on hänen mukaansa poikkeuksellista.

Valtio ei jaa ruoka-apua, vaan EU rahoittaa

Suomen valtio ei varsinaisesti anna ruoka-apua.

Suomessa jaetaan ruokaa EU:n rahoittamana, ja myös valtio osallistuu 15 prosentin osuudella. Lisäksi valtio antaa rahallista tukea järjestöille, joiden toimintaan kuuluu myös ruoka-avun antaminen.

–Meillä on sosiaalijärjestelmässämme toimeentulon turva. Laki lähtee siitä, että kaikkien yhteiskunnassamme asuvien ihmisten on saatava siitä riittävä toimeentulo mukaan lukien päivittäinen ruoka, toteaa hyvinvointi- ja palveluosaston johtaja Kari Ilmonen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

–En näe, että tarvitsemme erillistä ruoka-aputoimintaa.

Sille ministeriö ei Ilmosen mukaan voi mitään, että ihmiset käyttävät rahaa muuhun kuin välttämättömiin menoihin.

–Ihmiset pyrkivät loppuun asti säilyttämään tietynlaisen taloudellisen uskottavuuden yhteiskunnassa. Ensin maksetaan velat ja vasta sitten mietitään, mistä leipä otetaan.

Ruokajonoissa on myös paljon niitä, jotka eivät halua turvautua sosiaalihuollon tukeen, ja niitä, joita järjestelmässä ei pystytä ottamaan huomioon, esimerkiksi pikavippien ottajia.

Oma keskustelun aihe olisi Ilmosen mukaan sekin, onko toimeentulotuen taso riittävä Suomessa.

Ruoka-avun rahoitus

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan ruoka-apu ei ole osa suomalaista sosiaaliturvaa vaan se perustuu kansalaistoimintaan. Ruoka-avun toteuttamisessa on mukana yli 400 kolmannen sektorin toimijaa, jotka jakavat lähinnä vähittäis- ja tukkukauppojen ylijäämäruokaa.

Suomi on vastaanottanut EU:n elintarvikeapua vuodesta 1995. Vähävaraisten avun toimenpideohjelman rahoitus vuosina 2014–2020 on Suomessa yhteensä 26,5 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 4 miljoonaa euroa.

Eduskunta myönsi vuoden 2016 ja 2017 talousarvioesityksiin ylimääräistä hankemäärärahaa eli ns. ”joululahjarahaa” miljoona euroa ruoka-avun tukemiseen. STM jakoi rahat valtionavustuksina järjestöille vuosiksi 2016–2018. Vuoden 2018 talousarvioon eduskunta ei ”joululahjarahaa” myöntänyt.

Valtio avustaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) yleishyödyllisten yhteisöjen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävää työtä. Vuonna 2018 järjestöille jaetaan rahaa 342 miljoonaa euroa.


Kommentit (10)

  • Punatulkku

    Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat sitä tasoa etteivät edes keskituloiset pysty vuokria maksamaan. Riippuvuusongelmat kasvussa eli peli- ja päihdeongelmat vievät rahat. Naisen ei pitäisi hankkiutua aloille joissa palkka pieni, jos jää yksinhuoltajaksi niin mahdotonta selviytyä kunniallisesti. Syntyväisyyden aletessa aletaan toivottavasti maksaa naisillekin hoitoalalla säällistä palkkaa.

  • Nimetön

    Ei ole ihme, että täällä nälkää nähdään. Työtömiä on enämmän kuin jukisesti uutisoidaan kun voidaan piiloittaa heitä opiskelioiksi ym. tilastopiiloihin. Saman aikaisesti tänne otetaan väkeä elätettäväksi. Onko maahan muuttaja työtön vai mikä identiteetti hällä on kun ei kuitenkaan ole töissä? Minä työssä käyvänä veron maksajana ihmettelen touhua. Oma tuloveroni on alentunut -90 luvun lama-ajoista yli 5%. Saman aikaisesti monet yhteiskunnan palvelut joita ennen pyöritettiin verovaroin on nykyään maksullisia. Ennen -90 luvun lamaa asumiskulut veivät kolmanneksen nettopalkasta ja nykyään menee puolet. Olisin valmis maksamaan tuon 5% enemmän tuloistani veroa kunhan yhteiskunnan palvelut ja asumiskulut olisivat samaa tasoa kuin vuonna 1988, eikä muita lisäkustannuksia keksittäisi. Nälkäiset vähävaraiset joutuvat maksamaan yhteiskunnan palveluista saman kuin minäkin. Hyvinvointivaltio kaadettiin pelkällä ahneudella jossa maksajina ovat nykyään vähävaraiset. Työläisten palkkoja ei ole korotettu inflaation mukaisesti. Työläinen on pysynyt inflaation mukana etupäässä vain veron kevennyksillä. Tämä on vähentänyt työläisten palkkavaatimuksia. Saman aikaisesti on vähennetty yhteiskunnan palveluita ja tehty niistä maksullisia. Ei niitä voi pitää pystyssä vähentynein verovaroin. Kapitalistinen järjestelmä kerää rahat itselleen ja pitää heitä palvelevat työläiset tyytyväisinä alhaisilla veroilla. Tästä kärsii työelämän ulkopuolella olevat. Joille ei verovaroista eli yhteiskunnalta riitä toimeentuloa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio