Pirkanmaa

Tarja Plihtari ajoi moottoripyörällään roudan aiheuttamaan monttuun Orivedellä ja törmäsi autoon – Neljästä raajasta vain yksi jäi ehjäksi

Tarja Plihtarin moottoripyöräkausi päättyi ennen aikojaan routakuopan aiheuttamaan onnettomuuteen Orivedellä.

Kari Pitkänen
Tarja Plihtari ajoi moottoripyörällään roudan aiheuttamaan monttuun Orivedellä ja törmäsi autoon – Neljästä raajasta vain yksi jäi ehjäksi

Pahimmin kaatuessa vammautuivat Tarja Plihtarin vasen käsi ja nilkka. Liikkuminen kotona onnistuu kainalosauvojen kanssa, vaikka hitaasti.

Kari Pitkänen

Sen piti olla aivan tavanomainen moottoripyöräkerhon kauden avaus hienossa kevätsäässä. Elettiin lauantaita 5. toukokuuta.

Noin 40 motoristia suuntasi tutulle reitille Eräjärventielle Kuhmalahden ja Oriveden välillä. Ajettiin väljässä letkassa hieman limittäin, tamperelainen Tarja Plihtari keskellä joukkoa keskiviivan puolella.

Eräjärventien nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa. Sitäkään ei tien kunto sallinut, sen verran halkeillut, kuopilla ja töyssyillä tie oli talven ja vesikelien jäljiltä.

–Vauhtia oli ehkä 50 kilometriä tunnissa. Keskellä tietä oli pitkä ja syvä routavaurio, jonka moni ehti väistää.

–Oman Harrikkani etupyörä osui montun reunaan. Siitä pyörä lähti pompulle ja sen jälkeen vastakkaiselle kaistalle, Plihtari kertoo.

Keulan kautta asvalttiin

Tarja Plihtari ajaa Harrikallaan vuodessa keskimäärin 10 000 kilometriä. Ajokokemuksesta ja korjausliikkeistä huolimatta raskas pyörä vei nyt kuskia eikä päinvastoin.

Lisäksi eteen ilmestyi jyrkkä, lähes 90 asteen kulma oikealle – ja mutkan takaa vielä pakettiauton keula.

–Aika ja matka ei vain riittänyt. Pyörä osui auton vasempaan etukulmaan ja liukui siitä kylkeä pitkin asvalttiin.

Plihtarilla oli päällä kunnon ajovarusteet: nahkatakki- ja -housut, vahvat ajohanskat ja umpikypärä. Kaatuminen kuitenkin otti kipeää, ja kuljettaja jäi makaamaan tielle.

Matkanteko pysähtyi siihen. Ystävät rauhoittelivat Plihtaria, joka pysyi koko odotusajan tajuissaan.

Paikalle saatiin ambulanssi ja poliisi, ja helikopterikin lensi Pirkkalasta varmistamaan tilanteen. Potilas tuettiin ja pakattiin lämpöpussiin, ja Taysiin lähdettiin lopulta autokyydillä valot vilkkuen.

Kesä pilalle

Sairaalareissuun kului neljättä päivää. Diagnoosi oli kova: vasemman nilkan murtuma, vasemmassa kädessä ranteen ja kämmenluiden murtumat sekä oikeassa kädessä värttinäluun murtuma ja pehmytkudosvaurioita.

Vasen jalka ja käsi kipsattiin. Oikea käsi tulee mukana kantositeessä. Neljästä raajasta ehjäksi jäi vain oikea jalka.

Nyt Plihtari on vähintään kahdeksan viikon sairauslomalla. Käytännössä vammoista paraneminen vie koko kesän. Käsi voidaan vielä joutua leikkaamaankin.

Toistaiseksi liikkuminen sujuu kotona kainalosauvojen avulla ja arkipäivän askareet tyttären tuella.

Kolhiintunut pyörä seisoo etuhaarukka murtuneena ja todennäköisesti lunastuskunnossa moottoripyöräliikkeen varastossa Lempäälässä. Plihtari ehti ajaa tänä vuonna reilut 300 kilometriä.

Mitä pitää sattua?

Onni onnettomuudessa on, että pää säilyi ehjänä eikä kolari aiheuttanut vakavia sisäelinvammoja. Silti kolhiintunutta motoristia sapettaa:

–Tiet eivät ole olleet ikinä näin huonokuntoisia. Virossa ja Venäjälläkin ajetaan paremmilla väylillä. Motoristi ei voi enää paljon maisemia katsella, kun koko ajan pitää tuijottaa tietä ja sen kuntoa.

–Monttuja ja töyssyjä teillä on ollut ennenkin, niihin on ollut pakko sopeutua. Mutta nyt teillä on laajoja vajoamia, pitkiä halkeamia ja teräväreunaisia reikiä. Meille motoristeille juuri ne ovat erityisen vaarallisia, Plihtari sanoo.

–Mitä oikein pitää sattua ennen kuin teiden kuntoa aletaan oikeasti parantaa? Toivottavasti tällaiset pienemmät varoitukset riittävät ennen kuin joku oikeasti kuolee tällaisessa turhassa kolarissa.


Lue myös nämä


Kommentit (48)

  • JPXX

    Ei aihetta ettei jostain löydy CO2 fundamentalistia selittämään mitä saa tehdä ja mitä ei….se jos motoristi on ollut matkalla jostain jonnekin on hänen oma asiansa. No ei siinä mitään, oma motskari vie 4-5 litraa satasella ja kesäauto 20-40 litraa joten mennään sillä autolla sitten ettei vaan tule mielipahaa kellekään.

    ”Ikävä juttu loukkaantuneella ja paranemisia. Moottoripyöräily sinällään on vaarallinen ja haitallinen harrastus, ajetaan täysin tyhjää menoa ilman päämäärää ja poltetaan samalla fossiilisia surutta. Loukkaantumisriskikin on ilmeinen, kun kiihdytetään keho hurjiin nopeuksiin illman sitä normaalia suojaavaa metallikehikkoa.
    Haittavero päälle niin loppuu se ilmaston kustannuksella leikkiminen. Parempi vaihtaa autoiluun, jolla on päämäärä (esimerkiksi joku retkikohde) tai siirtyä polkupyöräilyyn.”

  • No

    Ajoin tuon tieosuuden läpi tiistaina. Tie on melko hyvässä kunnossa. Paikoin siellä on jopa uusi asfaltti. Kannattaisko tämän kuskin siirtyä kyyditettäväksi? Kyllä kuljettajan tehtävä on havainnoida eikä katsella vaan maisemia, varsinkin kun tiet ovat tänä keväänä joka puolella heikossa kunnossa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio