"Suomalaisten rikkauden osoittaminen on turhantärkeilyä" – Aamulehden haastattelussa puhuu ystävien tuntema Niklas Herlin, miljonääri, jota ei nähty seurapiireissä

Tämä juttu on julkaistu Aamulehdessä 12.8.2012 kun Herlinistä tuli Alma Median merkittävä omistaja. Kustantaja-miljonääri Niklas Herlin ei halua pakottaa poikaansa Heikkiä liike-elämään, ellei tämä itse sitä halua. Isällinen ohjeistus oli kuitenkin tarpeen, kun poika oli ostaa vääränmerkkisen moottoripyörän.

Aleksi Poutanen
"Suomalaisten rikkauden osoittaminen on turhantärkeilyä" – Aamulehden haastattelussa puhuu ystävien tuntema Niklas Herlin, miljonääri, jota ei nähty seurapiireissä

Alma Median lehdistä Kauppalehti on Niklas Herlinille tutuin. Hän on työskennellyt siellä toimittajana ja uutispäällikkönä. Miehestä ei pitänyt tulla toimittajaa.

Miika ViljakainenHelsinki

Asunnossa näkyvät kahdet kädenjäljet. Ensimmäiset ovat sisustusarkkitehdin: yleisilme on huolella suunniteltu, ja kaikki huonekaluista kahvikuppeihin edustavat kallista muotoilua tässä sadan neliön asunnossa. Tuhkakuppi on italialainen Alessin Spiral. Ruostumatonta terästä, hinta lähes sata euroa.

–Ja tämä termospullokin on varmaan jonkun perkeleen tärkeän ihmisen suunnittelema, murahtaa Niklas Herlin kaataessaan kahvia.

Niin. Ne toiset kädenjäljet kuuluvat kustantaja-miljonääri Herlinille. Rutistettu Fosters-oluttölkki toimii kiilana ikkunan välissä, pöydillä lojuu kirjoja. Olohuoneen seinän peittävässä kirjahyllyssä kirjat Tarzaneista Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan ovat enimmäkseen sikin sokin, mutta Teoksen kustantamat kirjat on pantu siististi ilmestymisjärjestykseen. Omalla paikallaan ovat myös järjestäytyneestä rikollisuudesta kertovat kirjat.

–17-vuotiaana luin Mario Puzon Kummisedän, ja se meininki kolahti heti. Sittemmin olen seurannut Pohjois-Amerikan rikollisuutta ja sen ilmiöitä.

Aleksi Poutanen
Pukeutumisessaan Herlin on konservatiivi. Kun hän teini-ikäisenä pani yllensä nahkarotsin ja korvaansa korun, hän ei ole tyyliänsä muuttanut.

Pukeutumisessaan Herlin on konservatiivi. Kun hän teini-ikäisenä pani yllensä nahkarotsin ja korvaansa korun, hän ei ole tyyliänsä muuttanut.

Herlin kaivaa askistaan Camelin ja istuutuu ruskeaan nahkanojatuoliin. Useimmiten hän on vetäytyvä eikä anna haastatteluja. Mieluummin hän edustaa itseään oman mediansa Uuden Suomen kautta. Häntä ei näe seurapiireissä tai viettämässä aikaa yhdessäkään ravintolassa, joka alkaa etuliitteellä "Le". Ellei ravintola sitten oikeasti sijaitse Rivieralla.

Ajatuksiltaan Herlin on hyvin tasavaltalainen. Linnan juhlia hän pitää monarkiankaipuisena prameiluna ja keinotekoisena aristokratiana. Suomalaiset ovat naurettavia mennessään sinne.

Jos Suomesta haluaa löytää rikkaiden kulttuuria, sitä täytyy Herlinin mukaan etsiä joko vanhoista suomenruotsalaisista suvuista tai talonpoikaiskulttuurista, jossa isojen talojen isännät ovat tottuneet olemaan rikkaampia kuin pienempien – vailla turhantärkeyttä.

–Vaikka saatoin joskus 6- tai 7-vuotiaana ihmetellä, miksi mun faijalla on autonkuljettaja, mutta muilla ei, olen lapsesta asti tiennyt perheeni olevan rikas. Silti en ole koskaan kaivannut Suomeen rikkaiden omaa luokkaa, elämää jossain piikkilanka-aitojen takana. Se ei olisi kovin tasavaltalaista, eihän?

Viikkoja aiemmin hän osti sijoitusyhtiönsä Mariatorpin kautta Alma Median osakkeita 40 miljoonalla eurolla. Täten hänestä tuli kymmenen prosentin osuudellaan yhtiön toiseksi suurin omistaja. Suurin on Ilkka-Yhtymä 29,79 prosentilla.

Alma Mediaa suurempia sijoituksia Herlinillä on vain hissiyhtiö Koneessa (400 miljoonaa euroa) ja Cargotecissa (140 miljoonaa). Jos Alma Median osingot pysyvät viimevuotisella tasolla, Herlin kuittaa mediayhtiöstä yli kolme miljoonaa euroa vuodessa.

"Kvartaalitalous on melko paska idea"

Herlin sytyttää savukkeen pyöriteltyään sitä pitkään sormissaan.

–Yleinen väärinkäsitys on se, että Cargotec ja Kone olisivat perheyhtiöitä. Eivät ne ole, vaikka niiden hallituksissa istuu henkilöitä, joilla on sama sukunimi kuin minulla. Minulle ne ovat pörssiyhtiöitä, eikä minulle olisi ongelma myydä niitä pois.

Tuskin kuitenkaan myy, sillä molemmat ovat hyvin hoidettuja yhtiöitä ja myös säilynevät sellaisina. Samoin Alma Media on pitkäaikainen sijoitus, ei pelipaperi.

–Kvartaalitalous on melko paska idea. Se hidastaa tuotekehitystä ja innostaa pikavoittojen hakemiseen varsinkin rahoituskriiseissä. Silloin tehdään hätäratkaisuja ja revitään kaikki irti ennen kriisiä. Kirjapuolella neljännesvuosiajattelu on mahdotonta. On kotimaisen kulttuurin onni, ettei esimerkiksi Otava ole pörssiyhtiö vaan perheyhtiö.

Aleksi Poutanen
Sopiva kämppä löytyi Töölöntorilta.

Sopiva kämppä löytyi Töölöntorilta.

Herlin aikoo olla liikkeissään rauhallinen siihen asti, kunnes Alma Median yhtiökokous kokoontuu ensi keväänä. Silloin päätetään, tuleeko Herlinistä Alma Median hallituksen jäsen.

Kymmenen prosentin omistus ei takaa hallituspaikkaa. Sen tietää muun muassa suursijoittaja Kai Mäkelä. Mäkelää ei valittu hallitukseen, vaikka hän omisti sijoitusyhtiönsä kautta parhaimmillaan yli 13 prosenttia osakkeista.

Herlin haluaa ilman muuta mediayhtiön hallitukseen.

–Jos minä ostan kymmenen prosentin osuuden niin odotan, että voisin vaikuttaa sillä johonkin.

Hallitukseen päästessään Herlin olisi sen ainoa journalistitaustainen jäsen.

Pörssitutkijan tuska

Hänestä ei pitänyt tulla toimittajaa. Vuonna 1987 Niklas Herlin tuskaili pörssitutkijana Teollistamisrahastossa. Tuskaili, koska firma oli vastikään kaapattu ja työstä oli tullut puisevaa. Hän halusi vaihtaa työpaikkaa, muttei tiennyt minne.

Eräänä päivänä hän istui kaljalla työkaverinsa kanssa ja tämä kertoi Kauppalehden etsivän toimittajaa.

–Sanoin heti, että anna numero niin mä haen sitä. Olin valmis lähtemään mihin tahansa päästäkseni pois Teollistamisrahastosta, vaikka toimittajaksi. En ollut aiemmin suunnitellut sitä uraa, mutta se oli lopulta ainoita töitä, missä olin todella hyvä.

Herlin palkattiin Kauppalehteen elokuussa 1987, ja hän saapui toimitukseen puku päällään. Viikossa asiat palautuivat tolalleen, ja hän veti puvun sijasta päällensä nahkatakin, jalkaansa Leviksen 501 -farkut ja buutsit.

Tarinan mukaan eräs Kauppalehden päälliköistä huomautti nuhjuisesta asusta, jonka seurauksena Herlin marssi kiukuspäissään ulos toimituksesta ja jupisi, että hänen buutsinsa maksavat enemmän kuin päällikön lapsityövoimalla teetetty puku.

Herlin ei myönnä eikä kiistä kertomuksen todenperäisyyttä.

–Olen voinut sanoakin noin. En muista enää niin tarkasti.

1980-luvun loppu oli aikaa, jolloin taloustoimittajille tarjottiin pankkien infoissa jäykkää viinaa, konjakkeja ja viskejä. Herlin kertoo oppineensa silloin kirjoittamaan jutun loppuun kunnosta huolimatta.

–Se testattiin, kun uutispäällikkö keksi haetuttaa minut vapaalta töihin. Olin juonut kuusi jallushottia ja neljä kaljaa terassilla. Olin luonnollisesti melkoisessa seipäässä, ja mut melkein kannettiin toimitukseen. Panin silmät kiinni ja sormet näppäimille, ja juttu oli valmis puolessa tunnissa.

Herlin ylennettiin lopulta uutispäälliköksi. Hän sanoo, ettei hänen jäljiltään tehty yhtäkään huonoa lehteä.

–Olin vaativa pomo. Näen edelleen deadline-painajaisia siitä, että lehti on menossa kiinni, eikä pääjutusta ole kirjoitettu riviäkään.

Nahkatakki, Leviksen farkut ja buutsit

Niklas Herlinillä on kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta. Poika asuu melkein naapurissa ja tytär vierailee isänsä luona viikonloppuisin. Poika Heikki kuvasi vastikään isänsä olohuoneessa lyhytelokuvaa, koska leffaan tarvittiin "sikarinhajuinen ympäristö".

Kuvauksista muistuttaa olohuoneen liitutaululle piirretty avonainen silmä ja numero 48. Tuloksena syntyi vajaan kahdeksan minuutin trilleri Pahan vieressä, ja se osallistui Uneton 48 -lyhytelokuvakilpailuun.

Elokuva ei päässyt kilpailun finaaliin, mutta sen löytää edelleen internetistä esimerkiksi YouTubesta. Heikki Herlin kreditoidaan elokuvan leikkaajana.

Heikki aloitti tänä kesänä siviilipalveluksensa Laajasalon opistossa, jossa hänen tehtävänään on huolehtia kuvauskalustosta. Aiemmin hän opiskeli vuoden verran elokuvapuolella Heo Kansanopistossa Helsingin Kalliossa.

Aleksi Poutanen
Niklas Herlinissä ja pojassaan Heikissä on paljon samaa – muun muassa Camel-savukkeet.

Niklas Herlinissä ja pojassaan Heikissä on paljon samaa – muun muassa Camel-savukkeet.

Vaikuttaisi siltä, että nuoremmasta Herlinistä on tulossa elokuva-alan vaikuttaja. Niklas on tyytyväinen ja ylpeä, että poika valitsi oman tiensä ja tekee sen eteen töitä.

–Se on teinistä asti hinkunut leffapuolelle, mutten tiedä mistä se sen alun perin keksi. Olen tietenkin rohkaissut Heikkiä, mutten missään vaiheessa ole halunnut vaikuttaa sen tekemisiin liikaa.

Niinkö? Sekä isä että poika käyttävät nahkatakkia, Leviksen farkkuja ja buutseja. He polttavat Camel-savukkeita, asuvat Töölössä ja ajavat Moto Guzzi -moottoripyörällä.

–No prätkään vaikutin! Se aikoi hankkia Honda Shadow'n, kunnes sanoin, että älä herranjumala mitään riisiä osta. Laitoin sille Guzzin tiedot ja se osti sellaisen. On se ottanut musta esimerkkiä, ehkä liiankin hyvin. Prätkän ostettuaan se sanoi, että nämä meidän yhteneväisyydet alkavat mennä jo naurettavaksi.

Heikki istuu isänsä sijoitusyhtiön Mariatorpin hallituksessa, muttei muuten ole mukana isänsä bisneksissä. Vielä.

–Kyllä se tietää, että jonain päivänä tämä homma jää sille. Silloin se voi halutessaan mennä omistaja- ja sijoituskursseille Sveitsiin. Nyt Heikki saa tehdä mitä haluaa – ja tekee! Sehän on 22-vuotias töölöläismiljonääri.

Hyväntekeväisyyskohteet piilossa

Herlinin 25-vuotias tytär Riikka syntyi kehitysvammaisena. Se on muokannut Niklaksen maailmankuvaa avarakatseisemmaksi.

–Olisin varmasti erilainen, jos olisin saanut vain terveitä lapsia. Olin itse vasta parikymppinen saadessani Riikan, ja oma isäni yritti siinä sivussa tehdä minusta Koneen johtajaa. Onneksi niin ei käynyt. Se olisi ollut huono päätös sekä mun, isän, yrityksen että yhteiskunnan kannalta. Jos olisin siihen ryhtynyt, olisin dokannut itseni hengiltä varmaan jo kolmekymppisenä.

Niklas on parhaillaan perustamassa tyttärensä nimeä kantavaa säätiötä. Ensimmäisenä työnään se remontoi talon Espoosta kehitysvammaisten ryhmäkodiksi, johon myös Riikka muuttaa.

Riikka Herlinin säätiön alkupääoma on kaksi miljoonaa, ja sen paperit ovat parhaillaan patentti- ja rekisterihallituksen käsittelyssä. Herlin epäilee, että käsittelyn rauhallisesta tahdista saa kiittää Suomen Keskustaa ja vaalirahasotkua.

–Asiat etenevät silti tosi hyvin. Riikka on alkanut taas puhua. Puhumattomuus laukeaa monilla down-ihmisillä teini-iässä, niin Riikallakin. Sitä kesti vuosia. Nyt se tekee harjoittelua yhdessä kahvilassa ja häärää räppäri Kalle "Koo" Havumäen ympärillä. Luulen, että se on vähän ihastunut siihen.

Kyseinen kahvila on Petri Helanderin valmisteilla oleva kehitysvammaisten kahvila Helsingin Kalliossa.

Herlin on luvannut tukea hanketta kaikin mahdollisin keinoin, jos se joutuisi syystä tai toisesta vastatuuleen.

Yleensä Herlin pitää hyväntekeväisyyskohteensa piilossa. Jos hän tekisi lahjoituksia julkisesti, olisi joku heti valittamassa, että liian vähän, liian vähän. Tai pahempaa: liikaa, aivan liikaa.

Sen sijaan kehitysvammaistyötä hän ajaa julkisesti niin paljon kuin suinkin mahdollista.

–Vaikka en normaalisti anna haastatteluja, suostuin kerran Taksi-lehden haastatteluun, kun pääsin kertomaan kehitysvammaisten kohtelusta – ja vähän kuittailemaan taksikuskeille siitä.

Ratikoissa kulkeminen loppui liikaan julkisuuteen

Herlin liikkuu enää harvoin Helsingin keskustassa, ja ratikalla kulkemisen hän lopetti pari vuotta sitten. Yksinkertaisesti siksi, että julkisuutta tuli liikaa.

Ensimmäinen julkisuusaalto tuli, kun Niklaksen isän Pekka Herlinin (1932–2003) elämästä kertova kirja Koneen ruhtinas julkaistiin vuonna 2009.

Jo ennen kirjaa tiedettiin, ettei Pekalla ollut hyviä välejä poikaansa. Niklas jätti väliin isänsä hautajaisten muistotilaisuudenkin – ei tosin ainoana lapsena.

Kirjan tultua julki väleistä ei tarvinnut spekuloida. Niitä ei ollut.

–Nyt on korostettava, että vanhemmilla sisaruksillani oli erilainen isä kuin minulla ja siskollani Ilonalla. 1950-luvulla isä oli vielä jonkinlainen ja kaiketi hyväkin isä. Mutta 1960-luvulla, eli silloin kun minä ja Ilona synnyimme, isä oli mennyt jo bisneksen ja viinan mukana, eikä välittänyt meistä lapsista paskan vertaa.

"Olisi pitänyt mennä sairaalaan sopimaan"

Omanlaisensa julkisuusapparaatti oli myös verkkolehti Uusi Suomi, jonka Herlin perusti 2007 yhdessä ystävänsä Markku Huuskon kanssa.

Viimeisin kohu alkoi Operaatio ullakosta. Se on Crime Timen kustantama kirja, joka kertoo kuinka lakimies Juha Turunen sieppasi Herlinien nuoren sukulaisnaisen, Niklaksen kummitytön, ja piti tätä panttivankinaan yli kaksi viikkoa.

Rikos epäonnistui. Lunnaat saatuaan Turunen oli rikas vain 15 tuntia ennen kuin poliisi sai hänet kiinni.

Kun tapauksesta valmisteltiin kirjaa, Herlin yritti estää sen julkaisun kaikin keinoin. Hän oli valmis maksamaan 10 000 euroa käsikirjoituksen kustannusoikeuksista – vain jättääkseen sen kustantamatta.

Pahinta oli, että kirjan kirjoittaja oli Mika Mölsä, Ilta-Sanomien pitkäaikainen rikostoimittaja ja Herlinin vanha työkaveri. Herlin kertoo hänen ja Mölsän olleen töissä erinomainen tiimi.

–Olimme frendejä ja teimme monia juttuja yhdessä. Talousjutuissa tuli joskus rikosasioita vastaan ja Mika auttoi aina, jollen tajunnut jotain ja päinvastoin.

Herlin soitti Mölsälle, mutta puhelu ei johtanut mihinkään. Herlin kysyi jälkeenpäin vielä tekstiviestillä, millä hinnalla Mölsä luopuisi kirjasta. Vastausta ei tullut koskaan.

Operaatio ullakko julkaistiin loppuvuodesta 2010, ja Herlinin ja Mölsän välit katkesivat.

Pahempaa oli luvassa, sillä kirjan julkaisun aikaan Mölsälle jaettiin elämänpakan pimein kortti, vaikkei hän sitä vielä tiennyt. Vuodenvaihteen lähestyessä hänellä diagnosoitiin akuutti myelooinen leukemia.

Mika Mölsä kuoli viime vuoden elokuussa vain 55-vuotiaana.

–En mennyt koskaan sairaalaan, vaikka tiesin missä kunnossa Mika oli. Siitä jäi paskan maku suuhun, ja siitä, etten edes kukkasta lähettänyt hautajaisiin. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi pitänyt mennä sairaalaan sopimaan ja sanoa, ettei muistella pahalla. Se on myöhäistä nyt.

Harry Potter -kirjat odottavat lukemista

Herlin on asunut Helsingin Töölössä yli 20 vuotta, suurimman osan aikaa Väinämöisenkadulla. Siellä hän asui perheensä kanssa mutta myös avioeronsa jälkeen.

–Etsin kämpän samalta kadulta, sillä halusin olla lähellä lapsiani. Kun tyttärelleni järjestyi tukiasunto kauempaa, ja Heikki muutti pois kotoa, Väinämöisenkadulla oli hirveän tylsää. Huono ruokakauppa eikä oikein ravintoloita. Tarvitsin säpinää, ja kerroin tutulle kiinteistönvälittäjälle, että etsii mulle sopivamman kämpän.

Sopivampi kämppä löytyi Töölöntorin laidalta kolmisen vuotta sitten. Herlin nousee nojatuolista ja kävelee työtilan läpi makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa on iso televisio ja pöydällä Langalla-sarjan dvd-boksi. Huippusarja, sanoo Herlin. Yöpöydällä Harry Potter -kirjat odottavat iltaa ja lukemista.

Herlin menee suoraan ikkunan viereen osoittaa neljännen kerroksen näkymää: tuossa menee Runeberginkatu, tuossa vastapäätä on R-kioski.

–Sieltä käyn ostamassa tupakat ja oluet. Tässä on myös useampi hyvä ravintola viidenkymmenen metrin säteellä, mikä on hyvä, sillä en kokkaa kotona juuri ollenkaan.

Lisäksi lähellä sijaitsee pari ruokakauppaa, apteekki, Alko sekä suutari. Kaikki tarvittava.

–Mä kun elän tällaista vapaaherran elämää ja herään milloin sattuu, niin on hyvä, että paikat ovat myöhään auki.

"En tiedä, onko minusta kirjoittamaan kirjaa juuri nyt"

On Herlinillä vielä yksi projekti ajatuksissa: kirja. Edellisistä kirjoista, urheiluaiheisesta Sportin vartijat (Niklas Herlin & Pekka Holopainen) ja tietokirjasta Ruukin avain on vierähtänyt pian kymmenen vuotta.

Viime vuodet Herlin on kirjoittanut enimmäkseen Uuden Suomen blogeja ja hänen mielestään voisi olla aika kirjoittaa jotain pidempää.

Hän on keskustellut kirjasta alustavasti Teos-kustantamonsa kaunokirjallisuuden kustantajan Silja Hiidenheimon kanssa. Sen enempää Herlin ei kirjaprojektistaan halua kertoa, sillä lopullinen päätös siitä tulee elokuun lopussa.

–Olen jättänyt itselleni miettimisaikaa, sillä en tiedä, onko minusta kirjoittamaan kirjaa juuri nyt. Jos vielä elokuun lopussa haluan kirjoittaa kirjan, etenee kirjoitustyö nopeasti. Painokoneet saavat kyytiä viimeistään tammikuussa.

Joitain liuskoja olisi jo valmiina. Hän on kirjoittanut iltaisin, ottanut pari kaljaa ja kuunnellut Laineen Kasperia. Biisiä Sitä ei kestä.

Aleksi Poutanen
Kirjahyllyssä ovat kirjat Tarzanista Pohjan tähden alla -trilogiaan.

Kirjahyllyssä ovat kirjat Tarzanista Pohjan tähden alla -trilogiaan.

Niklas Herlin

Syntynyt 18. marraskuuta 1963.

Perhe: Eronnut. Lapset Riikka Herlin, 25, ja Heikki Herlin, 22.

Koulutus: Bachelor of Science -tutkinto vuodelta 1986 Yhdysvalloista.

Omistaa Uusi Suomi -verkkolehden ja toimii kustantajana ja omistajana myös kirjakustantamo Teoksessa.

Suuromistaja sukunsa yhtiöissä Koneessa ja Cargotecissa.

Osti vastikään sijoitusyhtiönsä kautta kymmenen prosenttia Alma Median osakkeista. Alma Media kustantaa Aamulehden lisäksi muun muassa Iltalehteä ja Kauppalehteä.

Työskenteli journalistina vuodet 1987-2007 muun muassa Kauppalehdessä ja Ilta-Sanomissa.

Teokset, joissa kirjoittajana: Osake keskustasta eli taloussanastoa ujoille. (2000); Lihakirves ja Leimakirves. Kirja konkurssista. (2001); Ruukin avain. 400 vuotta suomalaista metalli- ja elektroniikkateollisuutta (2003); Sportin vartijat. (Yhdessä Pekka Holopaisen kanssa, 2003).

Suosikkikirja: Väinö Linnan tuotanto ja Frans G. Bengtssonin Orm Punainen. "Minulla oli kirjaorientoituneet kummit, ja sain lapsena valtavasti kirjoja lahjaksi. Bengtssonin Orm Punaisen luen vähintään kerran vuodessa."


Lue myös nämä


Kommentit (2)

  • mallaskielo

    Osanottoni!! Niklas oli kolmisen vuotta itseäni vanhempi, ja mielestäni Herlinin suvun sympaattisin edustaja. Koneen suvun mahtavia vaiheita Suomen hyvinvoinnin rakentajina vuosien ajan lehtiartikkeleista ja kirjoista seuranneena voin vain toivoa, että nuorempi polvi jaksaa tänäkin surullisena päivänä pitää päänsä pystyssä ja antaa omalla persoonallaan hieman särmää muuten mahtavan suomalaisen menestysfirman ulkoiseen kromipintaan. Niklaksen haudalla käyn vuoden sisällä minuuttien ajaksi hiljentymässä, kunhan jostain vielä arvaamattomasta syystä stadiin päädyn. Jos suvun vartioitu mausoleumi taasen tuhkia kutsuu, vietän illan lähitulevaisuudessa vapaavuoroillani muistoaan kunnioittaen ja asiallisia päihteitä nauttien, mutta Cameliin en koske, ja kehoitan muitakin vastaavia välttämään. Olkaa henkeviä Niklaksen tavoin ja keksikää oma komea boheemi menestystarinanne ilman niitä! Ja siitäkin syystä sinnitelkää eläkeikään asti; jotenkin legendaarisen 27:n ikävuoden jälkeen, kannattanee kuolla edes yhden eläketilin jälkeen…

  • Nimetön

    Kun rikkaus on itsestäänselvyys, se ei tunnu miltään.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet