Kolumnit

Sekoilua ja syrjähyppyjen purkua – Helsingin huippukokousten historia on täynnä tahroja ja riskejä

Sekoilua ja syrjähyppyjen purkua – Helsingin huippukokousten historia on täynnä tahroja ja riskejä

Kolumni: Suomi mainittu -hehkutuksen sijaan voi joskus olla parempi, että Suomea ei mainitakaan.

Matti Mörttinen

Venäjän presidentti Boris Jeltsin kurottautui kohti Suomen ulkoministeriä Tarja Halosta. Hän osoitti samassa pöydässä istuvaa Yhdysvaltojen ulkoministeriä Madeleine Albrightia.

"Kuka tuo nainen on", Jeltsin kysyi.

Elettiin maaliskuuta 1997. Suomen pääkaupunki oli maailman polttopisteessä, sillä Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit olivat päättäneet tavata ja neuvotella Helsingissä.

Episodi on pysäyttävä. Se kertoo, millaisessa mentaalissa kunnossa on johdettu ydinasevaltaa. Samalla kertomus on lohduttava. Maailma selviytyi myös Jeltsinin heikoimman hapen vuosista.

Voimme siis sinnitellä läpi myös nykyvaiheen, jossa kahta supervaltaa johtaa koulukiusaaja; toinen 11-vuotiaan henkisellä tasolla oleva entinen missikeisari ja toinen moottoripyöräjengissä viihtyvä vakoilija.

Mutta palataanpa vielä vanhoihin. Jeltsinin kanssa Stadissa 1997 jutskannut Bill Clinton muistetaan siitä, että hän saapui Suomeen kokoraajakipsissä. Valkoisen talon silloinen isäntä piti heivata Air Force One -jumbojetistä Helsinki-Vantaan platalle catering-osaston kontissa. Suomi-kuva ei sillä erää kovin paljon kirkastunut.

Clinton taisteli samaan aikaan ankarasti itsensä kanssa lopettaakseen Monica Lewinsky -suhteensa. Lewinsky oli Valkoisessa talossa harjoittelijana ja päätyi muun ohessa kuuluisan soikean virkahuoneen työpöydän alle suorittamaan vulgääriamerikkalaisittain blow jobiksi kutsuttuja toimenpiteitä presidentille.

Siinä uhkasi kaatua koko Clintonin valtius. Syy ei kuitenkaan ollut akti sinänsä. Presidentti joutui valtakunnanoikeuteen siksi, että oli valehdellut väittäessään, ettei mitään seksisuhdetta ollut hänen ja "tuon naisen, Ms Lewinskyn" välillä.

Silloinen presidenttimme Martti Ahtisaari oli onnekseen miljardien muiden tavoin tietämätön koko sotkusta vielä, kun Clinton ja Jeltsin vaihtoivat ajatuksia Mäntyniemessä.

Suomen historia idän ja lännen kohtaamisten kulissina on kieltämättä kunniakas. Mutta jokaiseen tapaukseen liittyy varjopuolensa.

Urho Kekkonen sai vuonna 1975 vieraakseen Gerald Fordin ja Leonid Brezhnevin. Yhdysvaltojen presidentin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin lisäksi mukana olivat muiden muassa sittemmin pikateloitettu Romanian diktaattori Nicolae Ceausescu, vankeustuomion saanut Bulgarian Todor Zhivkov ja maanpakoon valtionsa menettäneenä päätynyt DDR:n Erich Honecker.

Syyskuussa 1990 Suomessa neuvottelivat viimeiseksi neuvostojohtajaksi jäänyt Mihail Gorbatshov ja Amerikan 41. pressa George Bush, vanhempi versio. Heitä kumpaakin voi yhä arvostaa heidän tekemisistään, mutta huippukokouksen aihe oli synkkä: Suomea oltiin käyttämässä sotaan lähdön poliittisena laukaisualustana.

Saddam Husseinin Irak oli vallannut Kuwaitin. Seuraavan vuoden tammikuussa alkoi operaatio Aavikon myrsky. Amerikkalaisvetoinen 35 maan liittouma pakotti Irakin vetäytymään naapurimaastaan.

Siinä vaiheessa ei onneksi enää paljon muisteltu Helsingin tapaamista, jolle tilat tarjosi Suomen presidenteistä Mauno Koivisto.

Vielä yksi sattumus sarjasta itä ja länsi kohtaavat Suomessa:

Kesällä 1985 vietettiin Etykin 10-vuotisjuhlaa. Maailman mediaa tilaisuus kiinnosti siksi, että Gorbatshov johti Kremlä tuoreena kasvona ja oli nostanut ulkoministerikseen gruusialaisen (nyk. georgialaisen) Eduard Shevardnadzen. Tämä puolestaan sai Helsingissä ensimmäisen tilaisuutensa tavata amerikkalaiskollegansa George Schultzin. Suurvaltojen korkean tason tapaamisissa oli ollut pitkä tauko.

Kun kokouksen osanottajat kokoontuivat perinteiseen "perhekuvaan", seisoi eturivin keskellä isännän elkein Suomen silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen toisella puolellaan Schultz ja toisella "Sheva".

Seuraavalla viikolla ilmestynyt ranskalainen aikakauslehti julkaisi koko etusivunsa kokoisena kuvan, jossa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton ministeri kättelivät Väyrynen välissään. Kannen pääotsikon lehti oli sijoittanut herrojen väliin siten, että se peitti kokonaan näkyvistä Paavo-paran pään.

Varsinainen Suomi-kuva sekin.

Kirjoittaja on Aamulehden artikkelitoimituksen päällikkö.


Kommentit (6)

  • Naamanen

    Donald Trump on erittäin hyvä presidentti. Hän on jo puolessatoista vuodessa saanut aikaiseksi enemmän kuin hänen viisi edeltäjäänsä! Hieno mies ja hyvä johtaja!

  • Nimetön

    ”toinen 11-vuotiaan henkisellä tasolla oleva entinen missikeisari” onkohan ensimmäinen kerta kun tällaisella henkisillä kyvyillä oleva on luonut mittavan omaisuuden ja päätynyt presidentin virkaan? Vakavasti puhuen, en pidä Trumpin tavasta raivata kilpailijoita tieltään, enkä hänen tyylistään tehdä politiikkaa mutta voisiko tuota hänen kuvailua rajoittaa hieman? Tympeää lukea sanomalehdestä tuollaista.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio