Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Sekä kuolinapua vastustava että sitä kannattava suojelisivat ihmisarvoa – Eutanasia-aloite virittää keskustelun kipeistä asioista

Mistä eutanasiakeskustelussa puhutaan? Mistä pitäisi päättää, kun mielipidekyselyn tekijä tiedustelee, oletko kuolinapua vastaan vai sen puolesta? Keskustelimme eutanasiasta parantumattomasti sairaan puolison Pekka Ala-Kapeen , 75, ja kristillisdemokraattien puheenjohtajan Sari Essayahin , 50, kanssa. Aamulehti järjesti heidän tapaamisensa Tampereelle. Pirkkalalainen Ala-Kapee allekirjoitti yhtenä kansalaisaloitteen eutanasian hyväksymisestä Suomessa. Myös hänen puolisonsa Anja Ala-Kapee allekirjoitti sen. Kansanedustaja Essayah puolestaan tekee töitä sen eteen, että aloite ei etene eutanasian Suomessa hyväksyväksi laiksi. Ala-Kapeilla eutanasia nousi keskusteluun pian 71 vuotta täyttävän vaimon sairastuttua. Neurologi totesi hänellä kaksi parantumatonta sairautta vuonna 2016. –Hän on niin masentunut, että hän haluaisi lähteä pois, Ala-Kapee kertoo. Aamulehti tapasi Anja Ala-Kapeen toukokuussa 2017, jolloin tehtiin ensimmäinen haastattelu aiheesta. Silloin hän sanoi, että elämä ei tunnu ihmisarvoiselta. Hän antoi luvan käsitellä tilannettaan jutuissa. Lue myös tämä: Pekka Ala-Kapeen vaimo sairastaa Alzheimeria ja Parkinsonia – eutanasia olisi parempi kuin itsemurha Sairastumisen käännekohta oli heinäkuu 2015, jota ennen Ala-Kapeet kävivät kaksi kertaa viikossa kuntosalilla ja yhteisen kävelylenkkien pituus oli yli kymmenen kilometriä. –En meinannut silloin perässä pysyä, Pekka Ala-Kapee kertoo. Tällä hetkellä vaimo jaksaa edetä kaksi kilometriä rollaattorin kanssa. Ala-Kapee avustaa vaimoaan kaikissa arkisissa asioissa. Hän sanoo, että muisti pelaa vielä, mutta liikkuminen on laahustavaa. –Lihaskunto menee tyystin, eikä siihen ole parannusta, hän sanoo. Sari Essayah kertoo, että hän pysähtyi miettimään ihmisen oikeutta elämään jo varhain. Hänen lapsuuden perheeseensä kuului kehitysvammainen kasvattisisar. Sisar ei osannut lukea, mutta tunnisti oman nimensä. –Joku saattoi ajatella, miten paljosta sisareni jäi paitsi vammaisuutensa vuoksi. Minä näin valoisan ja ihanan luonteen, minulle rakkaan ihmisen. Essayah kertoo lapsuudessa hänet pysäyttäneen kysymyksen. –Joku sanoi minulle koulun pihalla, että varmasti toivon kovasti, että sisareni olisi terve. Vastasin, että ei, eihän hän sitten olisi hän. Tämän Essayah muistaa, kun esitetään arvioita siitä, miten jonkun pitäisi elää. –Ajattelen, että jokaisen ihmisen ihmisarvo on yhtäläinen riippumatta siitä, miten tilannetta arvioidaan ulkopuolelta. Hän kertoo oppineensa asiasta ihmisiltä, jotka ovat esimerkiksi syvän surun hetkellä ajatelleet haluavansa kuolla, mutta omien lasten tai puolison ajattelu on pitänyt silti elämässä kiinni. Eutanasian eri puoliin Essayah tutustui Belgiassa, kun hän toimi Euroopan parlamentin jäsenenä. Belgian senaatti oli päättämässä eutanasialain laajentamisesta koskemaan myös alaikäisiä ja siksi moni järjestö otti yhteyttä parlamenttiin. –Parlamentilta kysyttiin, eikö asiassa ole mitään rajaa, Essayah kertoo. Hän oli mukana eutanasian vastaisessa koalitiossa, jonka kokoukseen osallistui väkeä ympäri Eurooppaa. –Belgialaisten osallistujien viesti oli, että älkää antako edes pikkusormea tälle asialla, ja että nyt te näette, mihin tämä johtaa, Essayah kertoo. Ala-Kapee kuuntelee mietteliäänä Essayahia ja esittää näkökulmiaan kysymyksin. –Ottaako ihminen itseltään hengen vai tekeekö sen lääkäri? Kumpi on parempi? Kai lääkärit ja lääketeollisuus pesevät asiassa kätensä, kun kuolinapua ei saa. Hän kertoo ymmärtävänsä Essayahin ajatuskulkua, mutta silti hän ei jättäisi tehtyä eutanasia-aloitetta tähän. –Laista pitää tehdä niin selkeä, että se sallisi vain parantumattomasti sairaan aikuisen ihmisen tehdä päätöksen kuolinapunsa tarpeesta. Essayah jarruttaa yhä. –Ajatus eutanasiasta parantumattomasti sairaalle vie herkästi kaltevalle pinnalle miettimään, kuka ja missä vaiheessa voi hakea eutanasiaa, hän sanoo. Eutanasian hyväksyneissä maissa lääkäri vastaa lopullisesta päätöksestä. –Vain avustetun itsemurhan sallivissa maissa kuten Sveitsissä ihminen itse tietää varmasti kuolevansa toimenpiteen kautta. Tämä siksi, että siellä ihminen itse ottaa kuolettavan lääkkeen, Essayah kertoo. Eikö kaikkialla voi jouduttaa kuolemaa lääkkeillä, myös meillä? –Asiassa ei ole meillä häilyvää rajaa, Essayah painottaa. Hän uskoo, että Suomessa lääkäreitä valvova Valvira ja lääkäreiltä edellytettävä etiikka pitävät huolen siitä, että tiedetään, mihin potilas kuoli myös tilanteessa, jossa hän on saanut ison määrän kipulääkettä. –Keski-Suomesta on esimerkki siitä, että lääkäri joutui syytteeseen, kun häntä epäiltiin ylilääkintätilanteista, hän muistuttaa. Palaamme keskustelemaan itsemurhista. Joka toinen päivä yli 65-vuotias päätyy Suomessa siihen. Essayahin mielestä Suomessa on tehty paljon työtä itsemurhien ehkäisyssä, ja esimerkiksi nuorten ja työikäisten itsemurhamääriä on saatu laskuun verrattuna aiempaan. –Siksi koen ristiriitaisena, että itsemurhien määrällä perustellaan eutanasiaa, hän sanoo. Essayahin mielestä mielenterveytensä kanssa kamppailevia pitää auttaa aivan muulla kuin mahdollisuudella eutanasiaan. Mietimme hetken, että yli 65-vuotiaiden pitäisi saada myös pian apua mielenterveysongelmiin, ja varsinkin kun pitkää kotona asumista painotetaan yhteiskunnassa. Jos on yksin paljon, voi pysähtyminen lisätä masentuneisuutta ja muita mielenterveyden ongelmia. –Tekemättömyys on haitaksi. Se huomaa itsestäkin, jos on vähän aikaa paikallaan, sanoo elokuussa 75 vuotta täyttänyt Ala-Kapee. Sairastumisen ja saattohoidon välissä voi olla pitkä aika. Ala-Kapeeta ärsyttää yksi seikka tänä vuonna käydyssä eutanasia-keskustelussa. –Saattohoidolla haudataan eutanasia, hän sanoo. Essayah puolestaan näkee, että saattohoidon puutteet on nyt nostettu oikeasti keskusteluun ja parannukset ovat menossa mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen. Hän haluaa eroon tilanteesta, jossa osa kunnista ei enää lähetä potilaita saattohoitokoteihin, vaan ihmiset jäävät heikompitasoiseen saattohoitoon. Kuntien kitsaus on näkynyt ihmisten elämänlaadun lisäksi siinä, että osa saattohoitokodeista kamppailee taloudellisissa ongelmissa. –Maakunnallisesti on pidettävä huolta joka puolella tarjolla olevasta laadukkaasta saattohoidosta, ei vain muutamista saattohoitokodeista, Essayah sanoo. Mitä sitten avuksi, kun parannuksia odottaessa kuluu kuukausia ja vuosia? Essayah neuvoo pikaisesti kaiken sen tuen pariin, jota kunnalla ja yhteiskunnalla on tarjota. –Jos puolisoa ei voi viedä hänelle vieraaseen ja ehkä siksi ahdistusta aiheuttavaan intervallihoitopaikkaan, voi hoitaja tulla kotiin, hän miettii. Hän kiinnittää huomiota myös toista hoitavan puolison tilanteeseen, esimerkiksi omaan vapaa-aikaan. –Muista olla ajoissa liikkeellä, sillä huomaan, että ole niitä miehiä, jotka tekevät kaiken itse pää kainalossa asti. Ota vastaan apua ja pidä huolta omasta jaksamisestasi, hän sanoo Pekka Ala-Kapeelle. Ala-Kapee nyökkäilee ja kertoo, että hän hankki vaimolleen tänä syksynä hälytyslaitteen ranteeseen ja teki ruoat valmiiksi, jotta pääsi itse perinteiselle talkooreissulle. –Soitin hänelle muutaman kerran päivässä, ja kaikki meni hyvin. Hoitokoteja on monenlaisia. Essayah tekisi niihin tutustumiskäyntejä, jotta tarpeen tullessa ihmisellä olisi käsitys, millaisia ne ovat tänä päivänä. –Se voi antaa tiettyä toivoa hetkeen, jona alkaa näyttää siltä, että kotona ei oikein enää pärjää, hän sanoo. Lopuksi pyydän keskustelijoita miettimään tulevaa aikaa. Mitä ajattelisit Sari Essayah päivänä, jona laki hyväksyttäisiin? –Olisin syvästi pettynyt ja jonkin verran peloissani siitä, mihin eutanasialainsäädäntö johtaisi. Olisin peloissani esimerkiksi vammaisten, mielenterveyspotilaiden ja vanhusten puolesta. Muualla on käynyt niin, että saattohoitoa ei ole eutanasian hyväksymisen jälkeen enää kehitetty. Mitä ajattelisit Pekka Ala-Kapee päivänä, jona lakiesitys äänestettäisiin kumoon eduskunnassa? –Se olisi pettymys ja veisi mielen matalaksi. Olemme molemmat allekirjoittaneet kansalaisaloitteen eutanasiasta. Essayah pitää hyvänä, että asiassa on tulossa lisää asiantuntijakuulemisia ennen kuin eduskunta ottaa eutanasia-aloitteeseen kantaa. –Uskon, että eduskunnassa on ihmisiä, jotka haluavat asiasta lisää tietoa, että ei tarvitse tehdä päätöstä tunteella siitä, kannattaako esitystä vai ei, hän sanoo. Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta lähetettiin eduskuntaan 14.2.2017. Kansalaisaloitteen allekirjoitti 63 078 ihmistä. Aloitteen panivat vireille entiset poliitikot Esko Seppänen ja Iiro Viinanen. Aloite ehdottaa, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa. Aloitteen tekijät arvioivat, että eutanasialain piirissä olisi vuodessa enintään muutama sata ihmistä. Eduskunnan lähetekeskustelusta aloite lähetettiin viime keväänä sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Se järjesti julkisen asiantuntijakuulemisen asiassa 9.11.2017. Kuulemisia on tulossa lisää ennen kuin asia etenee. Etenemisen aikataulusta ei ole tietoa, mutta ensimmäisen kuulemisen jälkeen valiokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen (sd.) puhui ensi keväästä.