Saattohoitaja kertoo: Tämä on kuolevien ihmisten pahin murhe – "Suurin osa katuu sitä kaikkein eniten"

Aamulehden videosarjan viimeisessä jaksossa saattohoitajat kertovat, mitä kuolevien kanssa työskentely on opettanut heille elämästä.

Pohjola-filmi
Saattohoitaja kertoo: Tämä on kuolevien ihmisten pahin murhe – "Suurin osa katuu sitä kaikkein eniten"

Saattohoitajana seitsemän vuotta toiminut Päivi Mikkola kertoo uudessa dokumentissa, mitä kuolevat katuvat eniten. Katso video alta.

Tuukka VälimäkiAamulehti

Mitä kuolevat ihmiset katuvat eniten? Mitkä elämässä tehdyt valinnat vaivaavat heitä viimeisten hetkien lähestyessä?

Saattohoitajat kertovat -sarjan kolmannessa ja viimeisessä jaksossa hoitajat puhuvat pysäyttävällä tavalla ajatuksista, joita kuolevien kanssa työskentely on herättänyt.

Katso video tästä:

 

Saattohoitajana seitsemän vuotta toiminut Päivi Mikkola kertoo videolla, mitä parantumattomasti sairaiden ihmisten kanssa työskentely on opettanut hänelle elämästä. Mikkolan mukaan saattohoitopotilaat katuvat tyypillisesti eniten yhtä asiaa elämässään.

Videolla on äänessä myös 23 vuotta saattohoitajana työskennellyt Marjaana Alakärppä-Ilomäki.

Aamulehden sivuilla nähtävä kolmeosainen Saattohoitajat kertovat -sarja on osa Jenny Timosen ohjaamaa lyhyttä dokumenttielokuvaa Vielä pienen hetken vierelläsi. Dokumentti on kuvattu Pirkanmaan hoitokodissa Tampereella.

Lue: 23-vuotias Jenny Timonen esitti vaikean kysymyksen äitinsä kuolinvuoteen äärellä – Hoitajan rohkea vastaus sai hänet tarttumaan vaikeaan aiheeseen

Sarjan ensimmäisessä jaksossa hoitajat kertovat, mitä saattohoito tarkoittaa käytännössä. Katso video tästä:

 

Toisessa jaksossa hoitajat puhuvat kuoleman hetkestä. Videolla kerrotaan esimerkiksi, että kuolevan ihmisen kasvoilla tapahtuu vaikuttava muutos välittömästi kuoleman jälkeen. Se hämmästyttää monia omaisia.

Katso toinen jakso tästä:

 

Lue myös:

Vaikuttava ilmiö näkyy ihmisen kasvoilla heti kuoleman jälkeen – Saattohoitaja kertoo: "Monet omaiset hämmästyvät siitä"

Sairas mies halusi kotiin tyttärensä lakkiaisiin – pysäyttävä viesti tuli samana aamuna kello 7.30


Lue myös nämä


Kommentit (11)

  • Nimetön

    ”Jotain on jätettävä pahan päivän vasalle.” Minä voisin syödä pahan päivän vasan.

    Nuoruudestani muistan asuntovelallisten virren, että kun velat on maksettu ja ehkä lapsetkin maailmalla, niin sitten voi alkaa elämään. Semmoinen elämättömyys varmaan kaduttaa.

    Itse olen asunut eri puolilla Suomea ja kolmeen otteeseen ulkomaillakin yhteensä viitisen vuotta. Lisäksi on tullut reissattua lomamatkoilla ulkomailla keskimäärin pari kolme viikkoa vuodessa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Omistusasunto hankittiin vasta myöhemmällä iällä ja käytännössä maksettiin se perstaskusta. Tällainen on meidän elämämme, mutta tunnen monia varsinkin maaseudulla, jotka ovat eläneet käytännössä samassa talossa koko ikänsä, mutta ovat siihen tyytyväisiä.

  • Pena

    Syntyminen on meille normaalia, mutta kuoleminen jotenkin epänormaalia. Läheltä olen seurannut vain omien vanhempieni kuolemaa ja myös mummon.

    Äitini kuolema lienee myös normaali ja halvauskohtauksen (aivoissa) jälkeen lääkärit pyysivät, että ei ole toivoa ja otetaan ravintoletku irti. Hengitys ja sydän on ihmisellä hyvin suojattu ja ne olisivat toimineet ”maailman tappiin”. No, letkut otettiin pois ja äitini kuoli sitten janoon viiden päivän päästä. Eutanasiasta paljon puhutaan, mutta tämä oli normaalia toimintaa eikä eutanasia.

    Isälläni oli taas pari syöpää ja kovat kivut. Kipulääkitystä (morfiinia) annettiin sitten lopussa. Olin katsomassa, kun hänen kehonsa värisi ja suusta tuli ääniä kuin, että olisi kovasti sattunut. Koitin puhua, että kaikki hyvin, jos hän olisi vielä kuullut, vaikka kaikki ei mitenkään hyvin ollut. Loppu tuli sitten muutaman tunnin kuluttua ja muistan sen, että ihmisen keho on lämmin vielä aika pitkään kuoleman jälkeen. Ihan kuin olisi vielä elossa.

    Tässä omat vähäiset kokemukseni ja kumpikaan ei lähtenyt rauhallinen hymynkare silmissä. Muistan oman surkean oloni molemmilla kerroilla ja, jos voisin valita, niin valitsisin lähdön suorilta jaloilta. Olisi kaikille lapsille ja muille helpompaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet