Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Näin vähän lisäsatasesta jää sinulle käteen – laskelman tulos yllättää myös keskituloisen

Syksyn ja talven mediamaisemaa ovat hallinneet uutiset palkankorotusten tasosta. Melko usein julkisessa keskustelussa unohtuu, että edes suurehkolta tuntuva palkankorotus tai kertakannuste ei paljon lihota palkansaajan tilipussia. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n pääekonomisti Penna Urrila on laskenut, kuinka paljon eri tuloluokkiin kuuluvien suomalaisten nettopalkka eli käteen jäävä rahasumma kasvaa, jos työnantaja käyttää 100 euroa lisää työntekijän palkitsemiseen. Laskelman tulos saattaa tuntua monista ihmisistä hätkähdyttävältä: kun palkansaajan vuosiansiot ylittävät 29 000 euron rajan, hänelle jää työnantajan lisäsatasesta käteen alle 50 euroa. Jos työnantaja käyttää 100 euroa tällaisen keskituloisen kannustamiseen, ansiotulovero lohkaisee Urrilan laskelmassa lisäsatasesta 30,49 euroa. Palkansaajan eläkemaksu vie 6,80 euroa ja työnantajan eläkemaksu 18,03 euroa. Nettopalkka nousee vain 44,67 eurolla, vaikka kyse on suhteellisen pienituloisesta palkansaajasta. Hyvätuloinen kostuu työnantajan lisäsatasesta vain neljäkymmentä euroa Yli 50 000 euroa vuodessa ansaitsevia palkansaajia suomalainen verojärjestelmä kohtelee ankarasti. Vuositulojen ollessa 47 000–81 000 euroa työnantajan lisäsatasesta jää työntekijälle itselleen vain 40 euroa. Verotuksen kireä progressiivisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden ei useinkaan ole mielekästä ottaa vastaan heille tarjottavaa lisätyötä. –Työn verotuksen ja erityisesti lisätulojen verotuksen kireys on laajalti tunnustettu ongelma, mutta asialle on kovin vähän tehty mitään. Se on yksi elementti kannustinloukkujen isossa ongelmassa, joka meillä on Suomessa. Verotuksen kireys ja erilaiset etuudet muodostavat kannustinloukkuongelman, Urrila arvioi. Keski- ja hyvätuloisten kohdalla lisätulojen verotuksen kireä progressio on seurausta valtion tuloverosta. Valtion ansiotuloveron tuotto on vuonna 2018 noin 5,4 miljardia euroa. Kunnallisverot kartuttavat julkista taloutta noin 19 miljardilla eurolla. –Muistuttaisin kaikkia siitä, että valtion tulovero, joka ison progression aiheuttaa, on tuotoltaan varsin pieni meidän verotulojemme kokonaisuudessa. Verotuloista valtaosa kerätään muita reittejä pitkin, Urrila toteaa. Marginaaliverotuksen höllentäminen 50 prosenttiin maksaisi melko vähän Politiikassa pauhataan paljon oikeudenmukaisuudesta. Työnteon kannustavuuden lisäämisen näkökulmasta olisi oikeus ja kohtuus, että jokainen palkansaaja saisi itselleen vähintään puolet jokaisesta lisäeurosta. Lisätulosta perittävän veron suuruutta kutsutaan marginaaliveroasteeksi. Se lasketaan niin sanotusta palkansaajan eurosta, johon ei verotuksesta puhuttaessa yleensä sisällytetä työnantajan eläkemaksua. "Palkansaajan euron" osuus työnantajan satasesta on 82 euroa. Tästä osuudesta ei EK:n mielestä pitäisi keneltäkään pidättää veroa yli viittäkymmentä prosenttia. Urrila on laskenut, että jos marginaaliveroasteen ylärajaksi asetettaisiin 50 prosenttia, toimenpide lohkaisisi verotuloista vain 300–400 miljoonaa euroa. Sen jälkeen myös yli 50 000 euroa ansaitsevat palkansaajat saisivat pitää jokaisesta palkansaajan lisäeurosta 50 senttiä. Vannoutuneimmatkaan vasemmistolaiset tuskin pitäisivät sitä epäoikeudenmukaisena. –Osaamisen kartuttamisen ja uralla etenemisen pitäisi olla aina kannattavaa taloudellisesti. Verotuksemme olisi kilpailukykyisellä tasolla myös ulkomaalaisten asiantuntijoiden silmissä, Urrila perustelee. Marginaaliverotuksen ylärajan asettaminen 50 prosenttiin hyödyttäisi myös monia keskituloisia. Kun muutoksen kustannusvaikutus on vain 300–400 miljoonaa euroa, on perusteltua pohtia, miksi sitä ei ole vielä toteutettu. Suurin yksittäinen syy löytyy tulokateutta ruokkivasta julkisesta keskusteluilmapiiristä. Helppohintaisen tulopopulismin kuohuissa unohtuu, että korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden työnteon kannustimien lisääminen olisi todennäköisesti myös köyhän etu. Kun terveyskeskuslääkäri saa työnantajan lisäsatasesta tililleen vain 33 euroa, hänellä tuskin on halukkuutta lisätyön tekemiseen. Jos lääkärille käteen jäävä summa nousisi hieman päälle 40 euroon, ei kyseessä olisi suuri vääryys – pikemminkin oikeus ja kohtuus. Näin kävisi, jos ylin marginaaliveroaste olisi 50 prosenttia. Sama rahallisten kannustimien olemattomuus koskee monia insinöörejä, tutkijoita ja opettajia, joille olisi Suomessa tarjolla yhteiskuntaa ja kansantaloutta hyödyttävää lisätyötä. Korkeasti koulutetuille suomalaisille avautuisi mielekäs mahdollisuus työpanoksen lisäämiseen, jos lisäeurot olisivat taloudellisesti tavoittelemisen arvoisia. Sosialisti saisi nukkua yönsä yhä rauhassa Todennäköisesti kävisi lopulta niin, että marginaaliverotuksen höllentäminen maksaisi itse itsensä verottajalle takaisin, kun koulutetut suomalaiset havahtuisivat lisätöiden tekemisen kannattavuuteen. On älyllisesti epärehellistä teeskennellä, että raha ei vaikuta ihmisten motivaatioon tehdä töitä. Samalla työnantajat pystyisivät palkitsemaan työntekijöitään aiempaa tehokkaammin, kun yksittäisen satasen osoittaminen työntekijälle näkyisi muuallakin kuin verottajan ja eläkejärjestelmän tileillä. Työn tuottavuus voisi nousta, kun kannustimet olisivat kunnossa. Ja vielä varmuuden vuoksi loppuhuomautus: marginaaliverotuksen keventäminen ei tarkoita julkisten hyvinvointipalvelujen karsimista. Sitä paitsi ne hyvätuloiset rahoittaisivat edelleen suomalaisen hyvinvointijärjestelmän olemassaolon – eli sosialistit voisivat nukkua yönsä levollisesti. Yli 50 000 euroa ansaitsevat (12,3 % palkansaajista) maksavat 48,3 prosenttia kaikista tuloveroista. Tämän veronmaksajien ryhmän tyytyväisyys on pidemmän päälle suomalaisen köyhän etujen mukaista.