Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Näin eteni Timo Soinin varasuunnitelma ja historian dramaattisin loikkausoperaatio – Valtiosihteeri Virtanen takakontissa ja pääministeri Sipilän käännytys Kultarannasta eivät unohdu

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini varautui Jussi Halla-ahon voittoon viimeistään toukokuun 2017 alusta lähtien. Soini ja hänen lähipiirinsä laativat sen varalle kaksi vaihtoehtoista toimintasuunnitelmaa: A-mallissa soinilais-terholaiset erottaisivat halla-aholaiset kansanedustajat eduskuntaryhmästä ja puoluehallituksen voimalla koko puolueesta. B-mallissa soinilais-terholaiset loikkaisivat itse ja perustaisivat oman eduskuntaryhmänsä. Varautuminen toden teolla alkoi helmikuussa ja muuttui suunnitelmallisemmaksi huhtikuussa, jolloin tiedonhankinta halla-aholaisten some-kampanjoinnista oli jo järjestelmällistä. Maaliskuun lopulta lähtien Soinin lähipiirillä oli tarkkaa tietoa Halla-ahon tukijoiden suljetuista keskusteluryhmistä. Soinilais-terholaiset – kutsuttakoon Halla-ahon vastaleiriä tällä nimellä – onnistuivat saamaan haltuunsa Kari Liljan perustamien Facebook-ryhmien jäsenluettelot. He myös pääsivät soluttautumaan toukokuun alkuun mennessä kaikkiin ryhmiin lukuun ottamatta Halla-aho puheenjohtajaksi -ryhmää, jonka jäsenlistan soinilais-terholaiset kuitenkin saivat hankittua toukokuun puolivälissä. Ryhmiä oli neljä: omansa Halla-aholle, Laura Huhtasaarelle , Teuvo Hakkaraiselle ja Juho Eerolalle . –Niihin oli helvetin vaikeata päästä jäseneksi. Puoluejäsenyys piti todistaa lähettämällä kuva jäsenkortista tai hyväksymiskirjeestä. Lisäksi sähköpostiin tuli kysymyksiä, joilla he halusivat varmistaa, että ryhmään liittyvä oli oikeamielinen. Halla-aho-ryhmään en päässyt jäseneksi, mutta sain hankittua sen jäsenlistan. Nimiä oli sillä hetkellä 747, joista noin 90 prosenttia oli tulossa puoluekokoukseen. Silloin tein johtopäätöksen, että Halla-ahon valinnan estämisen näkökulmasta homma oli todennäköisesti karannut käsistä, entinen perussuomalainen kertoo. Nimien perusteella hän arvioi ryhmien jäsenten olevan myös Hommaforum-sivuston rekisteröityneitä keskustelijoita. Käytännössä Halla-aholla on lähes 700 varmaa äänestäjää takanaan. Analyysin lopputulos puistattaa soinilais-terholaisten ydinjoukkoa, mutta on heille tietona arvokas. Hälyttävistä tiedoista kerrotaan Soinille ensimmäisen kerran pian hänen luopumispäätöksensä jälkeen. Toisin sanoen Soini saa tietää maaliskuussa, että hänen ulkoministeriytensä suhteen on niin sanotusti tosi kyseessä. Soinille näytetään kevään mittaan myös halla-aholaisten Facebook-ryhmien jäsenlistat, jotta puoluejohtajalla on aikaa varautua tulevaan. Jussi Halla-ahon voitto ei tule yllätyksenä Soinille tai hänen lähipiirilleen. Siksi he ovat toimintakykyisiä ja onnistuvat toteuttamaan Suomen poliittisen historian suurimman loikkausoperaation vain kolmessa päivässä. Lauantai 10. kesäkuuta 2017 Jyväskylän Paviljongissa tuntuu lauantai-iltana siltä, että soinilaisuus on kuolemassa perussuomalaisissa sukupuuttoon. –On selvää, että perussuomalaiset eivät valinneet minua ainoastaan siksi, että olen niin vetreä ja komea, vaan he halusivat ottaa kantaa puolueen imagoon ja linjaan. On aivan selvää, että linjan täytyy näkyä valtakeskittymissä, kuten ministeriryhmässämme ja puoluehallituksessamme, Jussi Halla-aho painottaa. Tuoreen puheenjohtajan esiintymisestä huokuu itsevarmuutta, karismaakin. Halla-aho tietää, että Timo Soinin toteuttama poliittinen vallankumous on syönyt lapsensa. Maaseutupopulismista ja Veikko Vennamosta syntynyt soinilaisuus väistyy, mutta samalla Suomi siirtyy moderniin eurooppalaiseen aikaan: maahan syntyy suurehko maahanmuuttovastaisuudesta kannatusta ammentava puolue, joka ei yritä peitellä luonnettaan. Sampo Terhoa tukeneet kansanedustajat uskaltautuvat ulos koloistaan ja suuntaavat vanhassa puisessa asemarakennuksessa sijaitsevaan ravintola Mustaan Kynnykseen. Varasuunnitelma on olemassa, mutta siitä eivät tiedä läheskään kaikki mukaan tarvittavat kansanedustajat. Alkaa yksi Suomen puoluehistorian taidokkaimmista operaatioista. Sen huipennuksena Soini säilyttää salkkunsa ja antaa hänet puheenjohtajakysymyksessä selättäneelle Halla-aholle oppitunnin valtapolitiikan kiemuroista. Lukijan päätettäväksi jää, kumpaa herroista hän pitää valtapelin voittajana. Yksi vaihtoehto on tarkastella Soinin ja Halla-ahon vuosia kestävää valtapeliä poliittisen shakin MM-otteluna, jossa on useita pelikierroksia ja jossa osa kierroksista voi päättyä ratkaisemattomana. Mustassa Kynnyksessä ruutupaperille alkaa piirtyä hahmotelma uudesta puolueesta. Kuriositeettina mainittakoon, että yksi paikan omistajista on keskustaikoni Mauri Pekkarisen poika Tero Pekkarinen . Paikalla ovat ainakin ministerit Jussi Niinistö , Sampo Terho ja Jari Lindström sekä kansanedustajat Simon Elo , Tiina Elovaara , Ari Jalonen ja Kaj Turunen . Päätös revanssista syntyy jo lauantai-iltana: maltilliset perussuomalaiset muodostaisivat oman eduskuntaryhmänsä. Varasuunnitelmaa voidaan ryhtyä toteuttamaan, koska sen askelmerkkejä on laadittu varhaisesta keväästä lähtien Soinin lähipiirissä. –Lauantaiyönä meillä meni olutravintolassa aamuneljään. Kyse oli myös toipumisesta ja toistemme järkytyksen jakamisesta, mutta kymmeneltä aamulla olimme jo kokouspaikalla, eräs Mustassa Kynnyksessä ollut kertoo. Politiikka on kovaa ja kuluttavaa elämää. Valvominen ja lyhyet yöunet ovat osa valtapelejä. Konkareiden mukaan alkoholin kulutus on merkittävästi vähentynyt 2000-luvulla, mutta täysin raitista politiikasta tuskin tulee, koska monia salaisia operaatioita toteutetaan käymällä "kaverin kanssa” illallisella tai lasillisella. Sunnuntai 11. kesäkuuta 2017 Vauhtiin operaatio pyörähtää sunnuntaina puolilta päivin, jolloin puolustusministeri Niinistön erityisavustaja Petteri Leino käy 20 minuutin puhelun Soinin valtiosihteerin Samuli Virtasen kanssa. Tämä on poistunut lauantaina Jyväskylästä. Virtanen on jo ennen puoluekokousta sopinut pitävänsä viikonloppuna tiivistä yhteyttä pääministeri Juha Sipilään . Puhelun aikana perussuomalaisten eduskuntaryhmä jaetaan lopullisesti kolmeen kategoriaan. Kovan linjan halla-aholaisia on seitsemän: Juho Eerola, Teuvo Hakkarainen, Laura Huhtasaari, Olli Immonen , Jani Mäkelä , Jari Ronkainen ja Sami Savio . Terholaisiksi luetaan 22 kansanedustajaa: Simon Elo, Ritva Elomaa , Tiina Elovaara, Reijo Hongisto , Ari Jalonen, Kimmo Kivelä , Kari Kulmala , Jari Lindström, Rami Lehto , Maria Lohela , Anne Louhelainen , Pirkko Mattila , Lea Mäkipää , Hanna Mäntylä , Martti Mölsä , Jussi Niinistö, Pentti Oinonen , Vesa-Matti Saarakkala, Timo Soini, Sampo Terho, Kaj Turunen ja Ville Vähämäki . Aiemmin Halla-ahoa tukenut Hanna Mäntylä on vaihtanut leiriä. Mäntylä loikkaa pois perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, mutta jo 21. kesäkuuta ulkoministeriö julkistaa tiedon, että entinen sosiaali- ja terveysministeri siirtyy nuorten radikalisoitumisen vastaisen työn asiantuntijaksi Euroopan neuvoston sihteeristöön Strasbourgiin. Hänen tilalleen eduskuntaan nousee Lapin vaalipiiristä soinilais-terholaiseksi tiedetty juristi Matti Torvinen . Mäntylä oli jo keväällä ilmoittanut Soinille kiinnostuksestaan määräaikaista Euroopan neuvoston pestiä kohtaan, mutta operaation toteuttajat voivat luottaa rovaniemeläisen Torvisen liittyvän uuteen ryhmään. Harmaalle vyöhykkeelle sijoitetaan kahdeksan kansanedustajaa: Arja Juvonen , Toimi Kankaanniemi , Leena Meri , Mika Niikko , Tom Packalen , Mika Raatikainen , Veera Ruoho ja Ville Tavio . Puolilta päivin sunnuntaina pohdinnassa on vielä toteutusmalli A, jossa halla-aholaiset erotettaisiin enemmistön päätöksellä eduskuntaryhmästä ja enemmistö jatkaisi Sipilän hallituksessa. Tämä edellyttäisi sitä, että puoluehallitus nimeäisi enemmistön perussuomalaisten eduskuntaryhmäksi. Puoluehallituksessa on 13 jäsentä. Heistä viisi on valittu puoluekokouksessa: neljä uutta puheenjohtajaa ja puoluesihteerinä jatkokauden saanut Riikka Slunga-Poutsalo . Soinilais-terholaiset miettivät operaation alkuvaiheessa, voisivatko Slunga-Poutsalo ja kahdeksan muuta puoluehallituksen jäsentä kääntyä Halla-ahoa vastaan. Tämä toteutusversio rakentuu pitkälti toiveajattelun varaan, ja siksi hyvän aikaa sitten varasuunnitelmaksi on otettu myös puhdasverinen loikkausoperaatio. Tässä kohdassa mieleen kannattaa palauttaa Soinin jo 29. maaliskuuta kansanedustaja Juho Eerolalle esittämä uhkaus halla-aholaisten erottamisesta. Eritasoista valmistautumista operaatioon on tehty edeltävien kuukausien aikana. Jussi Niinistö peruu osallistumisensa Kultaranta-keskusteluihin ja suuntaa Petteri Leinon kanssa kahden aikaan iltapäivällä Jyväskylästä kesämökille ja saunaan Hauholle. Leino on paikan päällä jututtanut viisi edustajaa. Mukana operaatiossa ovat Elo, Elomaa, Elovaara, Jalonen ja Lohela. Juha Sipilää haastatellaan kello 14 Ylen Pääministerin haastattelutunnilla. –Ollaan mietitty totta kai erilaisia vaihtoehtoja, jos tältä pohjalta ei eteenpäin päästä. Passiivissa oleva ollaan-verbi viittaa muihinkin kuin Sipilään itseensä. Sipilä myöntää 24 tuntia Halla-ahon valinnan jälkeen radiossa, että erilaisia vaihtoehtoja oli ”totta kai” mietitty. Keskustalla oli ollut jo hyvän aikaa ennen perussuomalaisten puoluekokousta salainen operaatio sen selvittämiseksi, ketkä perussuomalaiset voisivat loikata keskustaan ja ketkä sen sijaan olisivat menossa kokoomukseen. Kokoomuksen ja keskustan välillä oli ollut keskusteluyhteys molempien puolueiden eduskuntaryhmien vahvistamisesta tilanteessa, jossa Halla-aho valittaisiin perussuomalaisten johtoon. Samalla eri keskusteluissa oli pidetty mahdollisena, että loikkareiden asemesta perussuomalaisista irtautuisi uusi soinilaisten eduskuntaryhmä, joka jatkaisi hallituksessa. Sunnuntaina kello 15:een mennessä Soini on saatettu tapahtumista ajan tasalle ja häneltä on saatu hyväksyntä operaation jatkamiselle. Mukana olevien kansanedustajien määrä nousee kymmeneen. Työnjako etenee siten, että Leino soittaa läpi 22 nimen listalle otetut kansanedustajat ja Virtanen pitää Sipilän kabinetin tietoisena ryhmän muodostumisesta. Virtanen menee iltakuuden aikoihin pääministerin virka-asunnolle ja tapaa siellä pääministeri Sipilän ja tämän erityisavustajan Riina Nevamäen . Soinin valtiosihteerillä on mukanaan uuteen eduskuntaryhmään kaavailtujen kansanedustajien nimilista. Sunnuntai-illan salaisen tapaamisen jälkeen varsinaista hallituskriisiä ei enää ole, sillä soinilaisten jatkaminen hallituksessa on Sipilälle ykkösvaihtoehto, jonka turvin hallitus voisi jatkaa nykyisellä ohjelmallaan. Tapaaminen on niin tulenarka, että valtiosihteeri Virtanen könyää mustan auton takakonttiin erityisavustaja Nevamäen silmien edessä. Kun Aamulehti ja Iltalehti kysyvät syksyllä Nevamäeltä, kävikö Virtanen sunnuntaina 11. kesäkuuta Kesärannassa ja poistuiko hän sieltä auton peräkontissa, pääministerin erityisavustaja valehtelee tekstiviestivastauksessaan. –Aivan uskomaton väite, joka ei pidä paikkaansa, Nevamäki vastaa. Uutisen julkaisun jälkeen pääministeri Sipilä vastaavasti selittää eduskunnan kyselytunnilla, että Virtanen olisi poistunut palaverista omin jaloin. Perussuomalaisten ministerit jäävät käytännön toteutuksesta sivuun, jotta heidän maineensa ei tahriintuisi, jos yritys epäonnistuisi ja päättyisi nololla tavalla. Sähköposteja ei saa käyttää, koska niitä lukevat myös kansanedustajien avustajat. Yhteydenpidossa suositaan suoria puheluita ja vaihtoehtoisesti tekstiviestejä, jos puhelut eivät ole mahdollisia. Leino ei soittaessaan suoraan kysy, lähtisikö kansanedustaja mukaan, vaan tiedustelee ensin muina miehinä tunnelmista Jyväskylän jälkeen. Värväystä yrittävä tiedustelu-upseeri ei koskaan mene suoraan asiaan, minkä CIA:n, KGB:n tai Stasin kanssa kylmän sodan vuosina tekemisissä olleet suomalaispoliitikot tietävät. Oululainen Ville Vähämäki tuumaa, että nyt pitää tukea uutta puheenjohtajaa ja nostaa kannatus 20 prosenttiin. ”Kyllä kyllä, niin pitää”, Leino myötäilee ja lopettaa sopivan ajan päästä puhelun. Terhoa äänestyksessä tukenut Rami Lehto säikähtää loikkaussuunnitelmaa ja alkaa pelätä putoavansa eduskunnasta. Leino pyytää Lehtoa säilyttämään salaisuuden, kunnes operaatio olisi maalissa. Lahtelaisedustaja lupaa olla hiljaa ja pitää sanansa. Sunnuntai-iltana hauholaisessa saunassa pohditaan jatkosiirtoja, kun tulee tieto, että Sipilä on kutsunut Halla-ahon tapaamiseen Kesärannassa maanantaiaamuna kello 10.00. Salaliittolaisilla on jokerikortti: he sopivat lähettävänsä Samuli Virtasen Kesärantaan perussuomalaisten hallitusryhmän valtiosihteerinä, vaikka Halla-aho ei ole kutsunut tätä mukaan. Sää on vielä kirkas. Vasta maanantaina koko Etelä-Suomen leveydeltä vihmoo vettä. Maanantai 12. kesäkuuta 2017 Kahdeksalta aamulla operaation toteuttajat saavat Yrjönkadulta, perussuomalaisten puoluetoimistolta, tiedon Sakari Puiston menemisestä rakennukseen. Lindströmin erityisavustajan arvellaan osallistuvan Halla-ahon rinnalla neuvotteluun Sipilän kanssa, koska hänen on pari viikkoa aiemmin nähty tapaavan Halla-ahon kahden kesken. Lindström erottaa Puiston tiistaina. Puiston mukaan ministeri toimi erottamistilanteessa korrektisti: ”Ei se helppoa ollut Jarillekaan.” Puisto oli yksi niistä hallitusryhmän perussuomalaisista, jotka pidettiin koko kevään ajan varasuunnitelman valmistelun ulkopuolella. Tamperelainen Puisto arvioi, että Soinin lähimmät henkilöt olivat hallitusryhmässä Niinistö, Virtanen, Leino, erityisavustaja Riikka Taivassalo ja Terho, joissakin käänteissä myös ministeriryhmän erityisavustaja Juha Halttunen . Yhdeksältä aamulla liittolaiset päättävät kokoontua kello 13 Helsingissä. He eivät voi mennä yhteenkään ministeriöön, koska joku virkamiehistä saattaisi kertoa toimittajille tai väärille poliitikoille koko perussuomalaisten ministerikaartin yllättävästä ilmestymisestä, mikä suurella todennäköisyydellä johtaisi operaation paljastumiseen. Siispä he kokoontuvat Valtioneuvoston linnaan, jossa ministereiden mustat autot tulevat ja menevät ilman, että niihin kukaan kiinnittää huomiota. Linnan sisäpihalle pääsee ajamaan, jolloin voi nousta autosta sivullisten katseilta suojassa. Sampo Terho ottaa tapaamisessa johtajan roolin ja tarttuu samalla vallankahvaan: hänestä tulisi perusteilla olevan puolueen puheenjohtaja. Väite siitä, että Terho olisi ollut operaatiossa sivustakatsoja, ei pidä paikkaansa. Terho päinvastoin alkaa johtaa puhetta tapaamisissa. Sunnuntaina Terhon mieltä on painanut tappio Halla-aholle, mutta poliitikon ammattitaitoon kuuluvat paineensietokyky ja nopea ulkoinen toipuminen takaiskuista. Vaikka poliitikot näyttävät höyryävän eteenpäin, heidän persoonallisuudessaan korostuu henkilökohtaisen huomion ja suosion tavoittelu – ja juuri tappiot äänestyksissä saattavat viiltää haavoja, joiden arvet eivät parane koskaan vaan jättävät poliitikon sieluun katkeruutta. Paikalla ovat kaikki viisi ministeriä sekä Virtanen ja Leino, joka on saanut operaatioon mukaan 17 kansanedustajaa. Sipilälle kerrotaan jo maanantaina kello 13, että soinilais-terholaisilla on kasassa enemmistöhallituksen tarvitsema määrä kansanedustajia. Keskustan, kokoomuksen ja soinilais-terholaisten hallituspohjan leveys olisi sillä hetkellä 103 (49+37+17) edustajaa. Viimeistään tämän jälkeen puheet hallituskriisistä tai hallitusneuvotteluiden aloittamisesta ovat teatteria. Sitä ennen teatteria olivat olleet puheet siitä, että Sipilä ja Orpo neuvottelisivat Halla-ahon kanssa jostakin. Poliittiseksi teatteriksi tapahtumat kokee tasavallan presidentti Sauli Niinistö . Tiistaina Niinistö ilmoittaa tiukkana moraalisena mielipiteenään Sipilälle, että tämän olisi hänen mielestään pitänyt jättää hallituksensa eronpyyntö, vaikka vuonna 2000 uudistetussa perustuslaissa säädetään, että hallitus muodostuu eduskuntaryhmistä, ei puolueista. Presidentti on närkästynyt siitä, millaisen kuvan tapahtumat antavat suomalaisille politiikasta, eikä peittele närkästystään puhelimessa pääministerin kanssa puhuessaan. Niinistö sanoo Turkuun lentäneelle Sipilälle, että hän ei aio ottaa tätä vastaan Kultarannassa eikä tarjota pääministerille kahveja. Valtioneuvoston linnaan salaseura saa tiedon Sipilän ja Orpon laatiman Twitter-viestin sisällöstä: ”Keskustelut käyty. Yhteinen esityksemme kesk./kok. eduskuntaryhmille: ei edellytyksiä jatkaa yhteistyötä Halla-ahon johtaman PS:n kanssa.” (12.6. klo 14.06) Jatkaminen hallituksessa perussuomalaisten eduskuntaryhmänä ei enää olisi edes teoriassa mahdollista, koska Sipilä katkaisee yhteistyön ”Halla-ahon johtaman PS:n kanssa”. Kahdelta linnaan saapuu Jouni Westling , ministeri Terhon erityisavustaja, joka saa tehtäväkseen selvittää uuden eduskuntaryhmän perustamisen juridiset edellytykset. –Pääministeriä ei missään tapauksessa saanut päästää jättämään hallituksen eronpyyntöä. Silloin olisimme menettäneet pelin, eräs paikalla olleista kuvailee tunnelmaa. Puoli kolmelta kansanedustajille lähtee tekstiviesti: pääministerin ilmoitusta ei pidä kommentoida. ”Juna etenee, kuten olemme puhuneet”, linnassa tuumataan. Kello 15.30 Samuli Virtanen sopii tapaavansa viideltä eduskunnan eläkkeellä olevan pääsihteerin Seppo Tiitisen tämän kotona. Entisenä suojelupoliisin päällikkönä Tiitinen tuntee salaisten operaatioiden luonteen. Varttia yli neljä itseluottamus onnistumisesta on kohonnut niin korkeaksi, että salaseura päättää kutsua koolle valmistavan kokouksen ja perustamiskokouksen. Yli 20 ihmiselle tarvitaan tiistaiaamulle kabinetti Helsingin keskustasta. Kaikki halutaan tehdä viimeisen päälle: varaajaksi ei käy yksityishenkilö, koska hotellien ja ravintoloiden kabinettivarauksiin on pääsy laajalla joukolla työntekijöitä. Riski vuodosta on pieni, mutta sekin on liikaa. Petteri Leino varaa kabinetin hotelli Vaakunasta rautatieasemaa vastapäätä yrityksensä Antikvariaatti Pufendorfin nimellä. Kabinetti olisi haluttu Ostrobotniasta, vuosien 2011 ja 2015 vaalijytkyjen iltabileiden päänäyttämöltä, mutta ”Bottan” myyntipalvelu oli ehtinyt sulkeutua. Vahvaa symboliikkaa olisi ollut siinä, että Soinin taival suuressa puolueessa olisi päättynyt siellä, mistä huuma alkoi. Tiitisen perustuslaillista arviota lähtevät kuulemaan valtiosihteeri Virtanen sekä erityisavustajat Leino ja Westling. Ruuhka tekee tepposensa ja kolmikko myöhästyy vartin, mutta Tiitisen sanoma ilahduttaa kovasti: koko hallituksen ei tarvitse muodollisesti erota, vaan yksi siitä erotettava puolue ja sen eduskuntaryhmä voidaan korvata toisella eduskuntaryhmällä, jonka taustalla ei tarvitse olla puoluetta. Alustavasti liittolaiset ovat asian kyllä tienneet, mutta he haluavat neuvoja Tiitiseltä, jonka nimen arvovaltaan he voivat tukeutua, kun loikkauksen toteuttamistavasta syntyy kohu. Valtiosihteeri Virtanen välittää tiedot tapaamisesta ja loikkareiden määrän kasvamisesta 20:een Sipilän ja Orpon esikunnille. Sipilän aseenkantaja Riina Nevamäki on ollut Tiitiseen yhteydessä heti Halla-ahon kanssa Kesärannassa esitetyn pakollisen näytelmäkohtauksen jälkeen. Hän on välittänyt Tiitisen antamista arvioista tiedot jo silloin soinilais-terholaisille Valtioneuvoston linnaan. Kello 18.30 ryhmään on lupautunut 20 edustajaa. Rami Lehto on pudonnut pois, ja Ville Vähämäelle ei vieläkään ole edes kerrottu operaatiosta, vaikka Vähämäki oli soittanut iltapäivällä vielä takaisin Leinolle. Linjaksi on alun perin sovittu, että häivähdys uskoa Halla-ahon mahdollisuuksiin tai empiminen pudottaa nimen pois listalta. Eikä Leino voi sulkea pois vaihtoehtoa, että Vähämäki yrittää hankkia tiedustelutietoja Halla-aholle tai Matti Putkoselle , jota liittolaiset ovat keväästä lähtien uumoilleet Halla-ahon mieheksi. Toisaalta puoluetoimiston työntekijän pitää olla lojaali kulloistakin puheenjohtajaa eli Jyväskylän jälkeen Halla-ahoa kohtaan. ”Kenen joukoissa seisot” -peli on politiikassa kovaa. Se painaa jälkiä ihmisten välisiin henkilösuhteisiin, ja jotkut joutuvat syyttään epäilyksen alaisiksi. Vielä maaliskuisen sunnuntain varhaisena aamuna Soini kiitteli tekstiviestissään Putkoselle tämän olleen ”tuki ja turva”. Muutamaa kuukautta myöhemmin maisterisjätkä Soini ja Mäntän rottweilerina politiikan sisäpiirissä tunnettu Putkonen ovat eri leireissä – peruuttamattomasti. Kutsu Vaakunan kabinettiin tiistaiksi lähtee tekstiviestillä kello 18.43. Vasta maanantai-iltana seitsemän aikaan iskujoukkoa vahvistetaan ministeriryhmän erityisavustajalla Juha Halttusella ja Terhon erityisavustajalla Otto Juotteella . Valmistava kokous pidetään iltakahdeksalta yksityisasunnossa Helsingin kantakaupungissa. Seuraan liittyvät Kaj Turunen ja Simon Elo, joista jälkimmäistä päätetään esittää eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Elo alkaa soittaa läpi kotimaakunnissaan olevia kolmeatoista edustajaa, joista kaikki eivät tiedä, ketkä muut ovat tulossa ryhmään. Halu keskustella salaisesta asiasta – ja siinä samalla vuotoriski – on pienempi, kun ihminen ei tiedä sitä, ketkä hänen lähimmistä työtovereistaan ovat juonessa mukana. Soittokierros on valmis iltakymmeneen mennessä. Ministerit, kansanedustajat ja avustajat lähtevät kerrankin aikaisin nukkumaan. Takana on henkisesti raskasta varautumista, kampanjointia Terhon puolesta, järkytys Jyväskylässä ja paljon puoliksi valvottuja öitä. Aamulla valkenisi Suomen poliittiseen historiaan jäävä päivä. Tiistai 13. kesäkuuta 2017 Sade väistyy tiistaina. Soinilais-terholaisten komentokeskus jatkaa toimintaansa Valtioneuvoston linnassa kello 8.30. Terho johtaa puhetta, kun ydinryhmä miettii nimivaihtoehtoja. Puolustusministeri tekee esityksen, jota kaikki kannattavat. –Ehdotin nimeksi suomalaista eduskuntaryhmää, mutta se ei käynyt eduskunnan hallinnolle. En oikein ymmärrä, miksi nimi ei käynyt. Se oli kuulemma liian lähellä perussuomalaiset-nimeä. Mutta kun meillä on ruotsalainen eduskuntaryhmä, jossa ovat RKP:n edustajat ja Ahvenanmaan edustaja, niin ajattelin, että väliaikaiseksi nimeksi olisi voinut tulla suomalainen eduskuntaryhmä, Niinistö kertoo. Terho, Mattila, Niinistö, Virtanen, Halttunen, Juote ja Leino päätyvät lopulta siihen, että yhdeltä iltapäivällä julkistettaisiin ”uusi vaihtoehto” -eduskuntaryhmän perustaminen. Westling on varhain aamulla eduskunnan kansliassa sopimassa ryhmän rekisteröimisen yksityiskohdista. Soini tulisi vasta Vaakunaan. Leino lähtee ottamaan edustajia vastaan hieman kymmenen jälkeen, mutta törmää Senaatintorin kulmalla Orpoon. ”Onhan mukana varmasti 20 kansanedustajaa”, Orpo tiedustelee. Leino takaa kokoomuksen puheenjohtajalle, että on. Kohti Vaakunaa astellessaan muutamat kansanedustajat pälyilevät Postitalon nurkilla ympärilleen ja etsivät katseellaan muita mahdollisia loikkarikavereita. Jotkut kysyvät, miksi espoolainen Arja Juvonen ei ole mukana. Häntä ei ole edes pyydetty, koska ydinryhmä epäilee Juvosen yrittäneen tehdä Jyväskylässä Halla-ahon kanssa sopimuksen sosiaali- ja terveysministerin salkun kaappaamisesta Pirkko Mattilalta. Halla-aho toteaa, että hänellä ei ollut Juvosen kanssa sopimusta mistään. Samalla Halla-aho paljastaa, että Terhosta hän olisi tehnyt ulkoministerin ja Niinistö olisi jatkanut puolustusministerinä. Lindström, Mattila ja Soini olisivat menettäneet salkkunsa, vaikka Halla-aho ei suoraan asiaa vahvista Soinia lukuun ottamatta. Veera Ruohon pyytämistä loikkarit ovat pitäneet riskialttiina, koska tämä on äänestänyt toukokuussa eduskunnassa ryhmäpäätöstä uhmaten osakkeiden hallintarekisteriä vastaan yhdessä Tom Packalenin ja Mika Raatikaisen kanssa. Poliisikansanedustajat ovat hiljattain saaneet varoituksen eduskuntaryhmältä, ja heidän arvioidaan kantavan kohtelustaan kaunaa. Loikkausoperaatiossa lojaliteettiin ei saa kohdistua epäilyksiä. Julkisuudessa hallintarekisteriä vastustanut Kari Kulmala on selvinnyt huomautuksella, koska oli ollut Grönlannissa virkamatkalla äänestyspäivänä. –Kulmala tyytyi rangaistukseensa ja älysi lopettaa asian vatvomisen julkisuudessa. Uskalsimme pyytää häntä mukaan, yksi operaation toteuttajista kertoo. Eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Toimi Kankaanniemeä ei myöskään ole pyydetty mukaan, mistä hän pettyy syvästi. Kankaanniemi on blogikirjoituksellaan osallistunut edellisenä kesänä Soinin vastaiseen vehkeilyyn. Soini sanoo tienneensä Halla-ahon ja häntä tukeneiden kansanedustajien kesäkuussa 2016 eduskunnassa pitämästä salaisesta kokouksesta ja suunnitelmista. ”Tiesin kaiken, mitä puolueessa tapahtui”, Soini toteaa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on ennen hajoamistaan riekaleina: on soinilaisten ja halla-aholaisten kyräily, riitoja hallintarekisteristä ja pahoin tulehtuneita ihmissuhteita. Erään sisäpiiriläisen sanoin ryhmässä on ”liikaa yksinäisiä susia” – ja itse Timo Soinin sanoin ”omiin muroihin” lorottelijoita. Vaakunan yläkerroksessa kokouksen avaa SMP:n kansanedustajana vuosina 1983–1995 istunut kihniöläinen Lea Mäkipää. Hän oli Arkadianmäelle noustessaan 35-vuotias ja on kesäkuussa 2017 täyttänyt juuri 70 vuotta. Paluun SMP:n entinen varapuheenjohtaja teki kevään 2011 jytkyvaaleissa, jolloin hän sai 9 034 ääntä. Mäkipään kaltaisten vanhentuminen selittää halla-aholaisten vallankaappauksen onnistumista. SMP saalisti Mäkipään läpimurtovaaleissa 17 kansanedustajaa, ja puolueella oli vuonna 1980 jäseniä 20 000 (Suomen vaalitutkimusportaali). Kun uusi vuosituhat alkoi, Soinin perussuomalaisilla oli 1 200 jäsentä. Heistä monet olivat 20 vuotta aiemmin SMP:ssä vaikuttaneita ja ikuisesti vennamolais-soinilaisia. Puoluekokouksesta toiseen he äänestivät Soinin jatkokaudelle. Vuonna 2010 jäseniä oli 4 800, mutta edelleen entisten SMP:läisten osuus oli huomattava. Vähitellen ikä alkoi painaa: osa SMP:läisistä muuttui passiivisiksi jäseniksi, vaikka monet maaseutupopulismin lipunkantajat jatkoivat aktiiveina kuolemaansa asti. Vuosina 2010–2015 perussuomalaisten jäsenmäärä kaksinkertaistui. Maahanmuuton vastustajia virtasi perussuomalaisiin samaan aikaan, kun vennamolaiset luonnollisista syistä menettivät asemansa puolueen sydämenä. Mäkipään roolissa Vaakunan kokouksen avaajana väreilee poliittisen historian symboliikkaa – hän on yksi sukupolvensa viimeisistä mohikaaneista ja katkeransuloiseen loppuun asti eturivissä. Elo valitaan ryhmäjohtajaksi ja Tiina Elovaara, Ritva Elomaa ja Ari Jalonen varapuheenjohtajiksi. Aplodit lujittavat yhteishenkeä. Virallinen kokous ryhmän perustamisesta pitää kopauttaa päättyneeksi kello 11.40, jotta Westling ehtii kiikuttaa vaadittavan pöytäkirjan eduskunnan kansliaan kello 12.00. Ylimääräistä jännitystä syntyy, kun Vaakunan kokousisäntä kieltäytyy tietoturvan takia tulostamasta pöytäkirjaa muistitikulta. Valtioneuvoston kannettavia tietokoneita ei saa yhdistää suojaamattomaan vierasverkkoon, joten pöytäkirjan lähettäminen sähköpostilla kokousisännälle ei aluksi onnistu. Lopulta repuista löytyy yksityinen laite, johon muistitikun saa tökättyä. Kymmenen minuutin ongelma tuntuu pitkältä, kun aikataulun pitävyydessä on vaa’assa viiden ministerinsalkun painosta valtaa. Soini valaa uskoa ja valmistaa joukon kokemattomimpia kohtaamaan myrskyisän palautteen. Lopuksi hän irrottaa pinssin puvuntakkinsa rintapielestä ja laskee sen pöydälle. Terho poimii arvoesineen povitaskuunsa muistoksi. ”Kun Timo sanoi, että mennään sitten, ja irrotti pinssinsä, huoneessa oli vakavaa ja hiljaista”, eräs nykyisistä sinisistä myöntää. Vaakunan 10. kerroksen kabinetista avautuu maisema pääkaupungin kattojen ylle. Tuomiokirkon kullattu kupoli loistaa idässä. Soini pääsi perussuomalaisissa huipulle ja on päättänyt pysyä korkealla ilman puoluettakin – jokaisen on aika allekirjoittaa koruttomasti muotoiltu ilmoitus: ”Eroan perussuomalaisten eduskuntaryhmästä 13. kesäkuuta 2017.” Laput kerätään pois, jotta kukaan ei onnistu hukkaamaan omaansa ennen yhdeltä alkavaa, Eduskunnan kirjastossa pidettävää perussuomalaisten ryhmäkokousta. Kello 12.45 alkaa siirtyminen kohti kirjastoa, joka sijaitsee remontissa olevan eduskuntarakennuksen takana. Kaksikymmentä kansanedustajaa marssii ryhmänä 700 metrin matkan. Siinä menevät Soini, Niinistö, Terho, Lindström ja Mattila. Vastaantulijoiden päät kääntyvät hämmästyksestä. Sibelius-Akatemian kulmalla eroilmoitukset jaetaan takaisin. On aika paljastaa salaisuus ja loikata kohti tuntematonta. Kävipä heille politiikassa miten tahansa, Simon Elon sanat muistetaan. Vuonna 1972 SKYP:n perusti kaksitoista SMP:läistä kansanedustajaa. Syyskuun 1975 vaaleissa heistä ainoastaan Matti Asunmaa valittiin eduskuntaan, ja hänkin siirtyi huhtikuussa 1977 keskustaan, mihin päättyi SKYP:n eduskuntatie. Jos Elon kaudet eduskunnassa jäävät yhteen, hän ei voi sanoa sen tulleen yllätyksenä. –Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittiset uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan. Teemme sen silti selkein mielin ja oikeista syistä. Tänään emme ole poliitikkoja vaan isänmaan asialla. Omatuntomme on puhdas. Tämä on äärettömän kova, mutta loppujen lopuksi yllättävän helppo päätös, sillä tänään päätimme yhdessä, keitä me olemme. Minulla on kaksivuotias poika. Haluan katsoa häntä silmiin myös jatkossa, Elo sanoo vakaalla äänellä. Rivistössä osan silmäkulmat kostuvat.