Tampere

Koditon Sipa, 55, asuu kuusen alla Tampereen keskustassa – Yhtäkkiä kaupunkilaiset alkoivat tuoda hänelle sukkia, peittoja, ruokaa ja makuualustoja

"Sipa" kertoo valinneensa ulkona asumisen, koska haluaa määrätä omista asioistaan. Hän jonottaa kuitenkin asuntoa.

Timo Marttila
Koditon Sipa, 55, asuu kuusen alla Tampereen keskustassa – Yhtäkkiä kaupunkilaiset alkoivat tuoda hänelle sukkia, peittoja, ruokaa ja makuualustoja

Ei kotia, ei juuri omaisuutta. Sipa on asunut jo viisi vuotta taivasalla.

Tiina ElliläAamulehti

Tampereen keskustan puistosta kuusen alta paljastuu koti. Siellä asuu cnc-koneistaja "Sipa", 55. Hän on asunut jo viisi vuotta taivas kattonaan. Hän ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään.

Nykyinen asuinpaikka on hänelle melko uusi. Vilkkaalla paikalla sijaitseva koti on kuitenkin huomattu. Ensimmäisiä avuntarjoajia oli eräs pariskunta.

–Ajoin heidät pois. Sanoin, että menkää auttamaan niitä, jotka apua oikeasti tarvitsevat! Kaduttaa, sillä hehän halusivat vain auttaa minua. Olen huono ottamaan apua vastaan, selkeästi puhuva Sipa kertoo kolmen peiton alta, kun lämpötila on yksi astetta.

Ilmatieteen laitoksen sivuston mukaan tuuli saa kuitenkin sään tuntumaan neljältä pakkasasteelta.

–Olen aika hyvin karaistunut. Mun toleranssi on hyvä. Kestän hyvin paljon kylmää. Puen päälle, mitä tarvitsee, vaikka kaikki vaatteet eivät kyllä lämmitä.

Poliisi on käynyt pari kertaa sanomassa Sipalle, että olet sä aika sissi.

Sipa kertoo kodittoman arjesta videolla:

 

"Väkeä käy enemmän kuin asemahallissa"

Sipa on ottanut vastaan tänä viikonloppuna saamansa toiset ja sitä seuraavat avuntarjoukset. Nyt hänellä on lämpimät hanskat, sukkia, makuualustoja, muovikassillinen ruokaa ja tupakkaakin.

–Ruokaa on tuotu, ja hyvin paljon ystävällisyyttä.

–Ihmiset ovat hirveän huolestuneita. Täällä on käynyt tänä viikonloppuna ihmisiä enemmän kuin mitä rautatieaseman hallissa kulkee. Koiranpissattajia ja muita käy. Jotkut arastelevat, mutta jotkut tulevat juttelemaan. Enää en aja ketään pois.

Jotkut ovat myös antaneet rahaa, jotta Sipa pääsee kahville.

–En olisi uskonut, että ihmiset antavat toisilleen apua, mutta nyt se on pakko uskoa.

Timo Marttila
Tiheäoksainen suuri kuusi on Sipan mukaan hyvä sateensuoja.

Tiheäoksainen suuri kuusi on Sipan mukaan hyvä sateensuoja.

"Minulla on auktoriteettikammo"

Sipa sanoo, että pihalla asuminen on ainakin osaltaan hänen oma valintansa. Päihdemajoituspaikkoihin hän ei halua enää mennä.

–Tampereen asumispäivystys Tastussa Väkipyöränkadulla ei koskaan tiedä, kuka pilleristi sinne tulee ja kuka alkaa piikittää itseään. Minä olen vain alkoholisti.

Sipa kertoo, että hänellä on myös auktoriteettikammo. Hän halua päättää itse omista asioistaan.

–Olen vähän tällainen pääkkö.

Alkuviikon hän oli katkolla, joka kesti viisi päivää.

–Olet juonut 30 vuotta ja sitten ajatellaan, että riittää, että viidessä päivässä sinusta tulee selvä, hän ihmettelee.

Sipa arvelee, että hänestä ei tule koskaan raivoraitista. Hän tiedostaa hyvin alkoholin vallan itseensä.

Peittojen alla Sipa juo välillä alkoholia.

–Juon paljon, koska siten saan helpommin nukuttua ja se turruttaa ajatukseni – vaikka ei se kyllä sitä lopulta oikeasti tee, hän pohtii.

"Äiti osti alkoholia, kun olin ollut kiltti"

Kuusen alla Sipa pohtii hetken elämäänsä. Hän miettii, että asiat alkoivat mennä hänellä vikaan siinä kohtaa, kun perhe päätti muuttaa maalta Tampereelle.

–Minulla oli herkkä murrosikä ja karkasin paikkakunnan korkeimman puun latvaan. Äiti sai kuitenkin houkuteltua minut lähtemään.

Sipa kertoo, että hänen vanhempansa kävivät töissä, mutta joivat viikonloppuisin. Jos Sipa oli ollut kiltisti, äiti osti hänelle 13-vuotiaana perjantaisin Aperita-pullon.

–Se oli ihan tavallista meidän perheessämme.

Katarina Sällylä / Aamulehti
Aamuisin Sipa kerää aina tavaransa ja polkee esimerkiksi kirjastoon lukemaan. Siellä on lämmintä. Kävelykeppi auttaa pohjepinteestä kärsivää Sipaa liikkumaan jalan. Hänellä on kolme puhelinta, jota hän lataa kirjastoissa ja entisen Pääpostin talossa.

Aamuisin Sipa kerää aina tavaransa ja polkee esimerkiksi kirjastoon lukemaan. Siellä on lämmintä. Kävelykeppi auttaa pohjepinteestä kärsivää Sipaa liikkumaan jalan. Hänellä on kolme puhelinta, jota hän lataa kirjastoissa ja entisen Pääpostin talossa.

Aluksi Sipalla oli kotona tiukat rajat: hän ei saanut esimerkiksi mennä ulos iltakuuden jälkeen. Lopulta hän päätyi kuitenkin tekemään mitä vain.

Seurasi koulupinnaamista, vastaanottokoti, liimanhaistelua, poliisin kanssa tekemisissä olemista, kaikenlaisia tekoja, linnatuomio 20-vuotiaana ja Pitkäniemi musteläiskätesteineen.

–Nyt olen ollut 21 vuotta siviilissä, ja aion pysyäkin.

Välillä Sipa on elänyt parisuhteessa ja on ollut rakennuksilla töissä – hän on koulutukseltaan cnc-koneistaja – mutta suhteille ja töille on tullut loppu alkoholin käytön takia.

"Haluan tylsän elämäni takaisin"

Sipa on yrittänyt elää puistossa hissuksiin, jottei hän olisi kenellekään häiriöksi.

Joinakin päivinä hän käy nauttimassa eri tahojen tarjoamaa ilmaista ruokaa tai kahvia, kuten ViaDian, Vapaakirkon, Pelastusarmeijan ja erään ravintolan, joka antaa mieluummin hänelle ruokaa kuin heittää sen roskiin.

–Ei tarvi sanoa, ettei Tampereella saa ruokaa. On monta paikkaa, joista sitä saa. Sen kun vain nostaa pyllynsä ja lähtee hakemaan.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

–Pysyä hengissä, Sipa sanoo.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

–Haluan palata AA:han ja fysioterapiaan. Haluan tylsän elämäni takaisin. Sen, kun olin selvin päin ja tunsin aina, että minulta puuttuu jotakin.

"Taivas antaa vain vettä ja lunta"

Ulkosalla asumisessa on omat haasteensa.

–Taivaasta ei tipu muuta kuin vettä ja lunta. Kaikki pitää järjestää itse. Onko minulla riittävästi vettä? Onko tupakkaa? Elän kädestä suuhun. Mutta Jumala on lähellä, hän viittaa Tampereen keskustan kirkkoihin.

Sipa tuntee voimakasta masennusta.

–Joinakin aamuina minusta tuntuu, ettei ole mitään syytä, miksi nousta ylös.

Sipa on parhaillaan asuntojonossa. Niin paljon hän ei ulkona halua asua, etteikö ottaisi asuntoa vastaan.

Ohikulkija sai muutkin auttajat liikkeelle

Lukuisat vierailijat ja tavarantuojat saivat innoituksensa tamperelaiseläkeläisen Erkki Ottelan Facebook-päivityksestä, jossa Ottela kertoi nähneensä iltakävelyllä puistossa miehen istuvan penkillä, polkupyörä ja kainalosauva vieressä.

Kangasalan kunnan kehityspäällikkönä ja esimerkiksi Afrikassa avustustöissä ollut Ottela pysähtyi kysymään, mitä miehelle kuuluu. Siitä tulikin sitten pitkä keskustelu.

–Mies sanoi, että hänellä on kaikki hyvin. Kysyin monta kertaa, tarvitseeko hän jotakin, ja lopulta hän sanoi, että nälkä tässä on, että jos aamulla saisi vähän jotakin suuhunsa. Annoin hiukan rahaa.

–Oli hellyttävää, kun hän otti kaksi käsin kädestäni kiinni, kiitteli vuolaasti ja kertoi olevansa vakuuttunut siitä, että Jumala oli lähettänyt minut juttelemaan kanssaan, sanoo Ottela, joka ei kuitenkaan halua mainostaa itseään.

Ottelan päivitykseen on tullut nopeasti kommentteja ja tykkäyksiä yli 1 300. Moni on luvannut tarjota myös apua, ja osa on jo sitä antanutkin.

"Moni jopa valitsee vapaan elämän"

Mitä ajattelet siitä, että puistossa asuu joku, Erkki Ottela?

–Periaatteessa: eihän näin saisi olla. Mutta se vain on totta, että monet todella jopa valitsevat vapaan, asunnottoman elämänmuodon ja hylkäävät kaiken avun, Ottela viittaa moniin muihin asunnottomiin.

–Kyllä tällaisesta ilmiöstä tarvitsisi päästä eroon. Suomi on silti vapaa maa, ja ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan. Voisivatko ihmiset kuitenkin muuttaa mielipidettään sellaiseksi, että ottaisivat vastaan avun? Meillä kuitenkin on sosiaaliset turvasysteemit ja asunnottomuusprojekteja.

Mitä asunnottomien tilanteelle voisi tehdä, Sipa?

–Ainakin sen voisi tehdä, että tilapäisissä yöpymispaikoissa ei laitettaisi samaan tilaan niitä, jotka käyttävät päihteitä ja niitä, jotka edes pyrkivät niistä eroon. Päihteidenkäyttäjien seurassa moni ratkeaa uudelleen. Jos olisi eri tilat, asunnottomat voisivat haluta mennä tilapäismajoituksiin.

Ottela otti yhteyttä Tampereen kaupungin luottamushenkilöön, joka lupasi maanantaina puhua virkamiesjohdon kanssa, mitä Sipan tilanteelle voitaisiin tehdä.

Katarina Sällylä / Aamulehti
Naulakko.

Naulakko.

Lue lisää:

Jari, 51, asui vuosia hylätyssä tehtaassa ja repi seinästä lautoja polttopuuksi – nyt hän näyttää videolla, millaista kodittoman elämä on

Jari nukkui tulitikkutehtaan likaisella sohvalla: "Oli pakko olla kännissä koko ajan"


Lue myös nämä


Kommentit (32)

  • Nimetön

    Kyllä se niin vain on, että ne ihmiset, joilla olisi eniten varaa auttaa, ovat vähiten halukkaita auttamaan. Näin on varmasti aina ollut, mutta arvot vaikuttavat vain kovenevan juhlavuottaan viettävässä Suomessa. Porvarihallitus ei ole tällaisten ihmisten asialla. Näitä ihmisiä ei ole olemassakaan varakkaille kansalaisille, joiden etuja nykyinen hallitus ajaa. Mielestäni on yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että kaikilla on ihmisarvoinen elämä tällaisessa maassa kuin Suomi, jolla varmasti on siihen varaa. Samoin olisi asiat hoidettava kuntatasolla. Yhtä vähän porvarit ovat meidän tavallisten ihmisten asialla Tampereellakaan – ökykasinoita vain rakennellaan. Jos asiat yhteiskunnassa hoidettaisiin näin, köyhänkään ei tarvitsisi nöyrtyä ottamaan vastaan varakkaiden ihmisten armopaloja. Tahtoa tähän ei vain näytä löytyvän.

  • Nimetön

    On vain yhteiskunnan tahtotilasta kiinni, annetaanko kaikille inhimillinen menestys?

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet