Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Ketkä heistä kelpaisivat presidentiksi vuoden 2024 vaaleissa? Uusia ulkopolitiikan osaajia ei ole kasvatettu riittävästi

Nyt on kuukausitolkulla väitelty, spekuloitu ja vatvottu, kuka toimittaa Suomen tasavallan presidentin virkaa vuosina 2018–2024. Paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää olisi pohtia, kuka sitä tehtävää hoitaa vastuullisesti, taitavasti ja kansakunnan etuja puolustaen vuodesta 2024 eteenpäin. Kun katsoo ehdokkaita kuuden vuoden päähän, kovin hiljaiselta näyttää. Viime viikkojen keskusteluissa on oikeaoppisesti korostettu, että presidentin päätehtävä on hoitaa Suomen ulkosuhteita. Kenellä suomalaisella poliitikolla on siihen kokemusta, osaamista ja taitoa Sauli Niinistön lisäksi? Viime vuosien ulkoministereillä sitä olettaisi olevan. Sunnuntaina 70 vuotta täyttänyt Ilkka Kanerva (kok.) on kuuden vuoden kuluttua 76-vuotias ja Erkki Tuomioja (sd.) 77-vuotias. Timo Soini (sin.) täyttäisi 2024 vasta 62, mutta sinisten riveistä ei vallan huipulle ponnisteta. Sitten on Alexander Stubb (kok.). Hänellä olisi varmasti kansansuosiota, pätevyyttä ja sopiva ikä kuuden vuoden päästä (55), mutta kun hän ei näytä kelpaavan edes omilleen. Entä nykyiset kärkipoliitikot? Pääministeri Juha Sipilää (kesk.) ei ulkopolitiikka näytä suuresti kiinnostavan. Petteri Orvolla (kok.) ei ole ulkopolitiikan kokemusta senkään vertaa. Eikä Antti Rinteellä (sd.) eikä Touko Aallolla (vihr.). Kokoomuksen ongelmana on myös se, että jos se voittaa vuoden 2019 eduskuntavaalit, se saa pääministerin, mutta ei ulkoministeriä. Pekka Haavisto (vihr.) olisi 2024 jo 65-vuotias ja kolmatta kertaa ehdolla. Hänen saumansa olisi siinä, että vihreät olisi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallituspuolue ja Haavisto saisi ulkoministerin paikan. Sitten olisi neljä vuotta aikaa näyttää kyntensä. Keskustan Antti Kaikkonen johtaa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, mutta hän on kuuden vuoden kuluttua 49-vuotiaana todennäköisemmin keskustan puheenjohtaja ja ministeri kuin presidentti. Sitten on tietysti komissaari Jyrki Katainen (kok.). Olisi luontevaa, että hän huipentaisi poliittisen uransa tasavallan presidenttinä, mutta kärsikö kansansuosio liikaa kevään 2014 pyörteissä. Myös EU:ssa ja Suomen pankissa kannuksia hankkinut Olli Rehn (kesk.) olisi otollinen ehdokas, mutta riittääkö kansansuosio. Entä joku täysin uusi nimi? Voiko kukaan nousta puskista presidentiksi kuudessa vuodessa? Toivottavasti ei. Oletettavaa on, että kuuden vuoden päästä valittava henkilö on pelipaikoilla jo nyt – joko kotimaassa tai ulkomailla. Siitä tulee tietenkin mieleen entinen pääministeri, OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi (kesk.). Ei kai nyt sentään. Entä muut naiset? Jutta Urpilaisella (sd.) olisi ollut mahdollisuus rakentaa sopiva urapolku, mutta hän ajautui sivuraiteelle, eikä Suomeen todennäköisesti valita pitkään aikaan presidenttiä vasemmistopuolueesta. Tässä välissä sopii ihmetellä, miksi potentiaalisia ehdokkaita on niin vähän. Voisi jopa väittää, että edelliset tasavallan presidentit, puolueet ja eduskunta ovat laiminlyöneet pätevien ulkopolitiikan taitajien kasvatustyön. Osaatteko esimerkiksi nimetä yhtäkään merkittävässä YK-virassa tällä hetkellä olevaa suomalaista? Ei tule mieleen. Jos kasvatustyön laiminlyömiseen herätään vasta näiden vaalien jälkeen, kuudessa vuodessa tulee kiire. Enkä tällä tarkoita, että Halosen ja Niinistön olisi pitänyt kasvattaa mitään henkilökohtaista perintöprinssiä tai -prinsessaa. Enemmän kyse on kollektiivisesta tulevaisuuden huolehtimisesta. Yksi nimi on vielä mainitsematta. Itse löin kesken tämän kirjoittamisen samppanjapullosta vetoa, että hän on Suomen tasavallan presidentti 2024 alkaen. Hänen nimensä on Jan Vapaavuori (kok.). Vedon toinen osapuoli, toimittaja Anu Leena Koskinen tosin oli sitä mieltä, että Vapaavuori ei ole äänestäjille riittävän kansanomainen. Jos kukaan näistä edellä mainituista ei kelpaa, onhan meillä aina Paavo Väyrynen . Vasta 77 vuotta vuonna 2024.