100 vuotta sitten

Juutalaiset hyväksyttiin sata vuotta sitten täysvaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi – mutta ei ilman epäluuloja

Sata vuotta sitten: Aamulehti piti hyvänä, että juutalaiset saivat oikeuden kansalaisuuteen, mutta purematta lehti ei uudistusta niellyt.

Juutalaiset hyväksyttiin sata vuotta sitten täysvaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi – mutta ei ilman epäluuloja
Minna KurkiAamulehti

Vuoden 1917 kolmanneksi viimeisessä numerossaan, 28. joulukuuta Aamulehti käsitteli uutta "mooseksenuskolaisia" koskevaa lakia.

Juutalaiset eivät aiemmin olleet voineet saada kansalaisuutta ilman, että luopuivat uskostaan. Myös heidän oleskeluoikeutensa oli ollut tiukasti rajoitettua, lehti kertasi. Kauemmin asuneiden ololippu oli uudistettava joka kuudes kuukausi, muiden oli sallittu matkustaa ja oleskella maassa vain väliaikaisella passilla. Oikeuden todistajaksi juutalainen ei kelvannut.

Ennen joulua hyväksytyn lakimuutoksen myötä myös juutalaiset pääsivät kansalaisiksi samoin ehdoin kuin ulkomaalaislaki sääti, ja he saivat oikeuden virkoihin samalla tavalla kuin uskonnottomat suomalaiset. Myös todistajaksi pääsi.

Aamulehden asenne juutalaisia kohtaan uhkui sata vuotta sitten epäluuloa ja suoranaista rasismia, vaikka se yrittikin olla uusien oikeuksien kannalla.

"Kieltämättä juutalaiset ovat tähän asti olleet maassamme liian epäoikeutetussa asemassa. Se on johtunut katsantokannoista, joilta ei voida kieltää kaikkea oikeutusta. Mutta pelko siitä, että juutalaiset eristymisensä ja tunnettujen ominaisuuksiensa vuoksi vaikuttaisivat haitallisesti – lähinnä ottamalla rahanvaihdon ja sen avulla liike- ja kauppaelämän käsiinsä – on meillä niin kuin monessa muussakin maassa vienyt epäilemättä epäinhimillisiin rajoituksiin", lehti kirjoitti.

"Tulevaisuus on näyttävä, kuinka juutalaiset käyttävät saamansa suuren vapauden tässä maassa. Jos he kansalaisoikeuden mukaan omaksuvat sen maan, joka heille myöntää samat oikeudet kuin omille kansalaisilleen isänmaakseen ja toimivat maan onneksi ja menestykseksi kansan yhteisetua silmälläpitäen, niin silloin he osoittautuvat saamansa vapauden arvoisiksi. Mutta jos he oikeutensa käyttävät, niin kuin monet vielä epäilevät, yksipuolisesti omaksi niin sanoaksemme rotuedukseen ja pysyvät eristettyinä, niin heidän suuri käytännöllinen kykynsä ja järkevyytensä voipi viedä tuloksiin, jotka eivät ole Suomen kansalle kokonaisedun kannalta katsoen eduksi. Toivokaamme kuitenkin parasta."

Sata vuotta ovat osoittaneet, että huoleen ei ollut syytä, ja sittemmin asenteet "muita" kohtaan ovat onneksi muuttuneet. Vai ovatko lopulta, ainakaan tarpeeksi?

Lue täältä koko kirjoitus ja muita vanhoja uutisia.

Aamulehti on käynyt koko vuoden läpi sadan vuoden takaisia lehtiä Suomen juhlavuoden kunniaksi. Tämä on vuoden viimeinen kirjoitus.


Kommentit (5)

  • Nimetön

    Vähän kyseenalaista että täälläkin luetellaan ja levitellään näitä aikaa sitten vääriksi todettuja ”helppoja” selityksiä vaikeisiin asioihin. Mielellään tehtäisiin esimerkiksi ero judaismin ja juutalaisuuden välille, näin alkuun…

  • Raamattu salli korot mutta ehdollisesti

    Hammurabin laissa maksimikorko oli 20 %. Aristoteles kutsui tyranneiksi poliittisia johtajia, jotka mielivaltaisesti ottivat ihmisten omaisuuksista korkotulot valtiolle eli itselleen. James Stuart selitti 1767 että valittujen edustajien piti asettaa verot kansan maksettavaksi, jotta korot saatiin maksettua.

    Rooman Imperiumissa perittiin korkoja niin rankasti että enemmistö oli jatkuvassa velkavankeudessa pankeille ja talous alkoi hiipua. Kristityt vastustivat pankkiiritoimintaa epäkunniallisena. Kun ristiretkien ryöstösaalis elvytti Euroopan taloutta, kristittyjen vastustus heikkeni koron ottamista vastaan, koska siitä tuli valtava tulonlähde kirkolle.
    Nuo muutamat esimerkit paljastavat sen, että korkoja ja pankkitoimintaa on aina harrastettu eri valtioissa.

    Muinaisen Israelin perustuslaki kielsi ottamasta korkoa köyhtyneiltä maanmiehiltään. Laki kielsi hyötymästä heidän vastoinkäymisistä. 3moos25:35,36 ”Jos joku israelilainen, sinun lähimmäisesi, köyhtyy eikä pysty huolehtimaan itsestään, auta häntä. Sinun ei pidä periä häneltä korkoa etukäteen eikä takaisinmaksun yhteydessä.”
    Koska ensisijainen vastuu oli huolehtia omasta perheestä, kenelläkään ei ollut velvollisuutta lainata toisille jos se johtaisi oman perheen puutteeseen, eikä myöskään laiskoille.

    5moos23:20 ”Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta äläkä mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan. Vierasmaalaiselta voit periä korkoa mutta maanmieheltäsi et.”
    Israelissakin kävi liikemiehiä jotka lainasivat rahaa korolla joten israelilaisillakin oli oikeus lainata korolla heille. Jos israelilainen halusi lainata maanmieheltään liiketoimintaansa varten, lainaajalla oli siinä tapauksessa oikeus periä korkoa.

    2moos22:24 ”Jos lainaat rahaa jollekulle köyhälle, joka kuuluu minun kansaani, älä ole koronkiskuri. Älä siis määrää korkoa hänen maksettavakseen.”
    Korkoa sai siis ottaa muilta muttei niiltä, joita oli kohdannut taloudellinen takaisku esim. sairauden, sodan, kadon tai onnettomuuden vuoksi tai köyhiä jonkin muun pätevän syyn vuoksi.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio