100 vuotta sitten

Joulukirjoitus sadan vuoden takaa: missä hengessä alkoi itsenäisen maan ensimmäinen joulu?

"Olisihan yhtä suotavaa kuin tarpeellista, että itsenäisen Suomen ensimmäinen joulu tulisi kansamme uskonnollisessa ja siveellisessäkin elämässä käännekohdaksi uuteen parempaan aikaan", kirjoitti Aamulehti 23.12.1917.

Joulukirjoitus sadan vuoden takaa: missä hengessä alkoi itsenäisen maan ensimmäinen joulu?

Rauhallista joulua myös näin sata vuotta myöhemmin!

Minna KurkiAamulehti

Jouluaaton aattona sata vuotta sitten, 23. joulukuuta 1917 Aamulehti julkaisi Joulukirjoituksen, jollaista on vaikea kuvitella näkevänsä nykylehdessä. Tässä se kokonaisuudessaan.

"Betlehemin yöhön kaikui tämä enkellaulu ensi kerran maailmassa, ja öisiin, pimeihin mieliin suuntautuu se tällä kertaa Suomessa. Onkohan kansamme yhtäkään jouluansa ennen tällaisen mielialan vallitessa viettänyt kuin nyt? Toisaalla syvä suru ja häpeäntunne ilmenneestä siveellisestä rappeutumisesta ja toisaalla huippuunsa kiihtynyt ja keinoistaan välittämätön luokkaviha ja -katkeruus.

Kansamme entisten kansalaisavujen sijaan ovat nyt astuneet hillitön nautinnonhimo, hirvittävästi lisääntynyt siveettömyys, veritöin ja rosvouksin tapahtuva kansalaisrauhan ja turvallisuuden loukkaukset ja yhä ilmeisemmäksi käyvä julkisen elämän epärehellisyys laajoissa kansalaispiireissä. Lisäksi on käsissä ankara nälänhätä. Kaiken tämän tähden on rauha kaukana ihmisten mielistä. Tällaisena käy nyt jouluansa viettämään kansalaishyveistään ennen niini kuulu Suomen kansa, ensimmäistä jouluaan itsenäisenä kansana.

Miten olemmekaan joutuneet tähän?

Selitykseksi eivät riitä viittaukset maailman sotaan, vallankumoukseen ja sen aiheuttamaan järjestysvallan heikontumiseen, jos kohta niilläkin on siinä huomattapa osansa. Varsinaiset syyt ovat syvemmällä, ja äsken mainitut seikat ovat auttaneet niitä puhkeamaan ilmoille. Syvimpänä syynä on siveellisen hengen rappeutuminen kansassamme, kansamme jumalattomuus. Emme ole antaneet Jumalalle kunniaa ja siksi on rauhakin kadonnut maasta ja ihmisiltä hyvä tahto. On rehellisesti tunnustettava, että osa sivistyneitämme on jumalankielteisyydellään istuttanut siveellisyyttä hävittävää oppiansa rahvaaseen ja siveettömän elämänsä esimerkillä sitä samoille poluille ohjannut.

Yhtä rehellisesti on samoin tunnustettava, että nekin, jotka periaatteessa ovat asettuneet kristillisen elämänkatsomukseni kannalle, käytännössä useinkin ovat pysyneet kaukana todellisen kristillisyyden edellyttämästä hengenviljelystä. Elävää kristillisyyttä ei näet voi olla olemassa ilman kristillistä hengenviljelystä, nimitettäköön tätä sitten hartauden harjoitukseksi, seurusteluksi Jumalan kanssa tai miksi tahansa. Siltä puuttuu voima ja persoonallisuutta uudistava vaikuttavaisuus.

Joskus saatu tieto kristinuskon historiallisesta alkamisesta, sen opinkappaleista ja elämänsäännöistä ei vielä riitä voimaa antamaan. Tarvitaan jatkuvaa, tietoista voimalähteen käyttämistä, seurustelua Jumalan kanssa.

Tähän sanottaneen, että Jumala on kaikkialla ja hänen kanssaan voi joka paikassa seurustella. Airan totta. Mutta tehdäänkö sitten todella? Eipä paljonkaan. Ihminen unohtuu itseensä ja maailmaan ja etääntyy Jumalasta, siveellisten voimiensa lähteestä. Liiallista hyväuskoisuutta on luulla itsestään toista. Kokemus todistaa kumoamattomasti, että vasta sitten kuin ihminen on alkanut käyttämään säännöllistä hartaudenharjoitusta ja sen kautta tapahtuvaa siveellisten voimien keskitystä ja kokoamista, voi hän elämänsä arkipuuhissakin Jumalaa muistaa.

Sen uskonnollisen välinpitämättömyyden puolustukseksi, jonka raskaita seurauksia kansamme niin pahasti nyt sairastaa, ei myöskään kelpaa tuo paljon käytetty väite: uskonto on yksityisasia. Ihminen on näet uskonnollisessakin suhteessa yhdyskuntaolento. Hän kaipaa siinäkin lähimmäistensä monipuolista tukea. Uskonnollisten yhdyskuntain olemassaolo jo on selvänä todistuksena siitä, jos sitä ei olisi oma yksilöllinen kokemus jokaiselle osoittanut. Eikä tässä liioin saa ajatella vain omaa etuansa ja Kainin tavoin sanoa, olenko minä veljeni vartija. Oma perhe, seurakunta ja kansa on oikeutettu saamaan meiltä jokaiselta myöskin uskonnollista ja siveellistä tukea ja kannatusta.

Siinä taas kysytään omakohtaista osanottoa ja toimintaa; pelkät tietopuoliset periaatteet eivät riitä. Jos tämä laiminlyödään, seuraa ennemmin tai myöhemmin rangaistus siveellisten onnettomuuksien ja rappeutumisen muodossa. Ja sellaisen rangaistuksen raskaan painon alaisina me suomalaiset nyt olemme.

Antakaamme siis Jumalalle kunnia, että maassa voisi olla rauha ia ihmisillä hyvä tahto. Tehkäämme se pyrkimällä lähemmäksi Jumalaa ja hänen sanansa julistusta. Lähestykäämme sen vuoksi myös lähemmäksi tämän julistuksen edustajaa keskuudessamme, meidän kansankirkkoamme. Se tietäisi varmasti siveellisten voimien nousua ja kansallista eheytymistä oikealla pohjalla. Saapuva suuri rauhan juhla tarjoaa tilaisuuden alun tekemiseen siinä. Olisihan yhtä suotavaa kuin tarpeellista, että itsenäisen Suomen ensimmäinen joulu tulisi kansamme uskonnollisessa ja siveellisessäkin elämässä käännekohdaksi uuteen parempaan aikaan."

Lue kirjoitus ja muita sadan vuoden takaisia uutisia täältä.

Aamulehti käy läpi sadan vuoden takaisia lehtiä Suomen juhlavuoden kunniaksi.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio