Kolumnit

Itsenäisyyden kynttilät sedälle ja enoille, joita en saanut koskaan tavata

Itsenäisyyden kynttilät sedälle ja enoille, joita en saanut koskaan tavata

Kolumni: Suomen kaltainen pieni valtio ei ole koskaan ollut eikä voi koskaan ollakaan täysin itseriittoinen. Tavalla tai toisella se on aina riippuvainen siitä, mitä muut tekevät.

Veikko Vuorikoski

En koskaan tavannut tai edes tuntenut kunnolla setääni, yhtä isäni veljistä. Silti päätin viedä itsenäisyyspäivän alla ensi kerran kynttilän myös hänen haudalleen Viljakkalassa.

Ajatuksissani ja joskus myös kirjaimellisesti olen käynyt myös kahden enoni haudoilla naapurikunnassa Ikaalisissa, vaikka näitä äitini veljiä en liioin koskaan tavannut.

Vain vanhempieni kertomusten perusteella tuntemiani sukulaisia yhdistää se, että he olivat niitä nuoria miehiä, jotka osaltaan varmistivat sen, että Suomi voi tänä vuonna viettää itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlia. He maksoivat siitä kalliin hinnan.

Setäni kaatui heti jatkosodan alkuvaiheissa 26-vuotiaana, samoin nuorempi enoni vasta 21-vuotiaana. Eno on minulle sikäli läheisin, että olen perinyt häneltä etunimeni.

Toinen enoni selviytyi hengissä aina jatkosodan rajuun loppurutistukseen asti mutta menehtyi sen tuoksinassa 22-vuotiaana.

Viljakkalan sankarihaudalla on risti, jonka teksti puhuttelee erityisesti tällaisena juhlahetkenä: ”Uskollisille pojille kiitollinen kotiseutu”.

Nuorilta miehiltä ei taidettu paljon kysellä, haluavatko he lähteä puolustamaan vasta runsaat 20 vuotta aikaisemmin saavutettua itsenäisyyttä. He olivat hädän hetkellä uskollisia isänmaalleen.

Kukaan täysjärkinen ei halua sotaa, mutta jos vaihtoehtoina ovat itsenäisyys tai sen menetys, valinnasta ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Sotien jälkeen oli aikoja, jolloin Suomen puolustustaistelusta ja sen vaatimista uhreista ei ollut suotavaa ainakaan suureen ääneen puhua.

Nyt samanlaisia rajoitteita ei enää ole, joten on täysin luvallista kunnioittaa niin elämänsä uhranneita sankarivainajia kuin vielä elossa olevia sotaveteraaneja.

Kunniavartiot sankarihaudoilla ovat hyvä esimerkki tästä arvonannosta, samoin juuri internetissä avattu Sotasampo-tietopalvelu, josta löytyvät muun muassa tiedot sodissa menehtyneistä.

Juhlavuonna on käyty paljon keskustelua, onko Suomi enää oikeasti itsenäinen.

Jotkut asettavat vastakkain kansallisen itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen yhteistyön. Se on harhaanjohtava kahtiajako.

Suomen kaltainen pieni valtio ei ole koskaan ollut eikä voi koskaan ollakaan täysin itseriittoinen. Tavalla tai toisella se on aina riippuvainen siitä, mitä muut tekevät.

Kansainvälinen yhteistyö ei sulje pois sitä, että olemme ylpeitä omasta maastamme ja kansakunnastamme. Päinvastoin se antaa meille voimaa, kun voimme samanmielisten kanssa yhdessä edistää meille tärkeitä asioita.

Kääntämällä selkämme muulle maailmalle vahingoitamme omaa asiaamme ja asemaamme. Ohjenuoraksi sopii yhä se näkemys, että turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan oven avaamista.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet