Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Inari Aaltojärvi kituutti vuosia surkealla palkalla yliopiston pätkätöissä – Nyt työtön tohtori avautuu: "Tuttavani järkyttyivät, kun kerroin, mitä tienaan"

Viime kesänä tamperelainen tutkija Inari Aaltojärvi jätti entisen elämän taakseen. Hän oli 41-vuotias, kahden lapsen äiti ja yhteiskuntatieteiden tohtori, joka oli kituuttanut akateemisissa pätkätöissä pienellä palkalla yli kymmenen vuotta. Pitkä tutkimusprojekti päättyi kesäkuussa, ja Aaltojärvi jäi työttömäksi. Silloin hän sen päätti: lähteä Tampereen yliopistosta ja aloittaa työnhaun yksityisillä markkinoilla. Suunnanmuutos on ollut kaikkea muuta kuin kivuton. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on lähettänyt kolmisenkymmentä työhakemusta ja käynyt monessa työhaastattelussa. Aaltojärvi sai nopeasti huomata, että työnantajat suhtautuvat epäilevästi tohtoreihin. Tai olihan asia ennalta tiedossa. Yliopistolta annettiin jopa vinkki, että jätä hakemuksesta pois tieto tohtorin tutkinnosta. Uran jatkaminen yliopistolla ei kuitenkaan houkutellut perheenäitiä. –En yksinkertaisesti voinut enää elää vuoden pätkissä. Havahduin myös siihen, että suurin osa samassa tilanteessa olevista kollegoistani on lapsettomia, Aaltojärvi. –Nykyään iso osa työajasta kuluu uuden rahoituksen hakemiseen. Aiemmin pätkätyöt seurasivat edes jossain määrin toisiaan, mutta nyt tilanne on radikaalisti muuttunut. Aaltojärven mukaan moni kollega harkitsee yliopistosta lähtemistä. –Tämä on ystäväpiirissäni yleinen puheenaihe. Tuntuu, että noin kaksi kolmesta miettii, että mitä seuraavaksi. Arki työttömänä löi kasvoille kovempaa kuin Aaltojärvi olisi uskonut. –Työttömyys tuntui henkilökohtaiselta epäonnistumiselta. Hain myös yliopisto-opettajan sijaisuuksia, mutta en saanut edes kutsua haastatteluun. 1 800 euroa kuussa Kun taskussa on tohtorin paperit, voisi kuvitella ovien aukeavan ja palkkapussin lihovan. Todellisuus on jotain ihan muuta. –Minullakin on tuttavia, jotka järkyttyivät, kun kerroin, millaisella palkalla teen akateemista työtä. Mitä siis tienaa sosiologian tohtori Suomessa? Reilusti alle suomalaisen keskipalkan, ainakin Aaltojärven tapauksessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hänen kuukausitienestinsä ovat vaihdelleet 1 800 euron ja 2 600 euron välillä. Maisteriksi valmistuttuaan Aaltojärvi pääsi mukaan käyttäjäkeskeisen tietotekniikan nelivuotiseen tutkimusprojektiin. Kuukausipalkka oli 1 800 euroa. Väitöskirjansa hän viimeisteli akatemiaprojektissa, joka tutki kodin teknologioita ja sitä, miten ne ovat osa ihmisten arkea. Tuolloin palkkaa sai 2 200 euroa kuussa. Väittelemisen jälkeen edessä oli kuukausien työttömyysjakso, kunnes Aaltojärvi pääsi mukaan innovaatiorahoituskeskus Tekesin rahoittamaan poikkitieteelliseen projektiin Tampereen teknillisen yliopiston kanssa. Siinä tutkittiin syömisen ja rakennetun ympäristön välistä suhdetta. Tohtori Aaltojärvi sai tehdä 80 prosentin työaikaa ja hänelle maksettiin 2 600 euroa kuussa. Vertailun vuoksi: vuonna 2016 suomalaisten keskiansio oli 3 368 euroa ja mediaanipalkka 3 001 euroa. Työttömyydessä valtava kasvu Työttömien tohtorien määrä on kasvanut Suomessa erittäin voimakkaasti 2000-luvulla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen se on noin seitsenkertaistunut ja vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen noin kolminkertaistunut. Viime vuonna tilanne sentään hieman parani. Vuoden 2017 marraskuun lopussa työttömänä oli 921 tohtoria, kun vuosi aiemmin heitä oli 1 095. Jos katsoo kauemmas taaksepäin, luvut ovat aivan eri luokkaa. Vuoden 2007 marraskuussa työttömiä tohtoreita oli 304 ja vuoden 2001 marraskuussa vain 158. Tutkija-asteen, eli tohtorien ja lisensiaattien, työttömyysaste on noussut kymmenessä vuodessa. Kun vuonna 2007 työttömiä oli noin 2,5 prosenttia tutkijoista, nyt heitä on viisi prosenttia. Prosentuaalinen kasvu on selvästi vähäisempää kuin työttömien määrän lisääntyminen. Tätä selittää se, että tutkijoiden määrä on kasvanut nopeasti kymmenessä vuodessa. Tutkija-asteen suorittaneiden määrä oli vuonna 2001 noin 24 000. Vuonna 2007 heitä oli 32 000 ja vuonna 2016 jo 44 000. Tohtorit siivoamaan? Keskustelu tohtorien työttömyydestä roihahti viime viikonloppuna Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttosen kirjoituksen seurauksena. Puttosen mukaan tohtorienkin pitäisi ymmärtää, ettei enää ole olemassa koulutusta vastaavaa työtä. –Tohtori on kouluttautunut ison osan elämästään yhteiskunnan varoilla. Ei pidä unohtaa, että meidän hyväosaisten velvollisuus on maksaa se yhteiskunnalle takaisin. Ei voi jatkaa tutkijana, jos tutkimukselle ei ole kysyntää tai rahoitusta, hän sanoi Aamulehdelle . Inari Aaltojärvi ei sulata Puttosen ajatuksia. –Miksi sitten ylipäätään kouluttaa ketään yhtään mihinkään? Itse näen koulutusta vastaavan työn laajasti. Esimerkiksi me sosiologit olemme tiedemaailmaan generalisteja, joiden on mahdollista siirtyä monenlaisiin töihin yksityiselle puolelle. Toki Aaltojärvi tietää tohtoreita, jotka kouluttautuvat uudelleen lähihoitajaksi. Silti hänen mielestään on käsittämätön ajatus, että pitäisi ottaa vastaan kaikkea mahdollista työtä. Te-toimiston sivuilla on tällä hetkellä avoinna esimerkiksi 400 työpaikkaa nimikkeellä siivooja. Pitäisikö työttömien tohtorien siis alkaa siivota? –Ja mitä siivoojat sitten tekevät, jos tohtorit rupeavat siivoamaan? Aaltojärvi kysyy. Hän painottaa, että on itsekin tehnyt siivoojan töitä nuorena ennen opiskelua eikä millään tapaa väheksy ammattia. Fakta on myös se, että kaikille työttömille ei Suomessa riitä töitä. Viimeisimmät tilastot ovat joulukuulta. Silloin uusia avoimia työpaikkoja oli 40 000 ja työttömiä 296 000. Miksi näin paljon? Miksi tohtoreita koulutetaan Suomessa niin paljon, jos työtä ei ole tarjolla? Tätä Aaltojärvi ihmettelee. –Kyllähän koulutusmääriä pitäisi miettiä suhdanteiden mukaan, hän sanoo. Vuonna 2016 Suomessa valmistui 1 887 tohtoria. Koulutettavien määrä on nelinkertaistunut vuosituhannen vaihteesta. Lisäksi arki yliopistoissa on kaukana nykyajan työelämästä. Aaltojärvi sanoo, ettei koko hänen yli 15-vuotisen yliopistouransa aikana ollut minkäänlaista valmennusta työelämään. Samaan aikaan akateemisen työn luonne on muuttunut. –Professorien pitäisi olla alansa korkein tutkimuksellinen taho, mutta mitä olen heidän kanssaan jutellut, suuri osa ajasta menee Excelin pyörittämiseen. Käytännössä heidän työnsä arvotetaan sen perusteella, kuinka paljon on onnistunut saamaan rahoitusta taloon. Valoa näkyvissä Viimeisen työttömyysjaksonsa aikana Inari Aaltojärvi on joutunut tekemään ison identiteettityön. Hän on ollut pakko opetella markkinoimaan omaa osaamistaan ja astua ulos henkisestä tutkijan kammiosta. Kolmenkymmenen avoimen hakemuksen ja puolen vuoden tuskaisen penninvenyttämisen jälkeen valoa on vihdoin näkyvissä. Viikko sitten Aaltojärvi sai kuulla, että hänelle on avautumassa mahdollinen työpaikka isossa helsinkiläisessä viestintäfirmassa. Voi hyvin sanoa, että luvassa olisi oman alan töitä. Työpaikan eteen piti tehdä ankara myyntityö. Aaltojärven pelastus oli hänen tutkimushankkeensa, jotka ovat helposti kaupallistettavia. –Viestintäfirma sanoi suoraan, että he tarvitsevat minun osaamistani. Toisaalta kyseessä on iso ja vakavarainen yritys, joka tekee asioita rohkeasti omalla tavallaan, Aaltojärvi toteaa. –Sitä vain jää miettimään, että millainen tilanne on esimerkiksi jonkin tarkasti rajatun luonnontieteen alan tohtorilla tai vaikkapa kirjallisuustieteen tohtorilla. Täsmennys 26.1. klo 19.35: työttömyyslukuja tarkennettu tuoreimmilla joulukuisilla työ- ja elinkeinoministeriön tiedoilla.