Pirkanmaa

Huumeriippuvainen Anne Kärppä ei ole saanut vieläkään hoitoa: "Tuntui, että koska kerran mistään ei tule mitään, antaa sitten mennä"

Anne oli kiitollinen lupauksista saada apua ja pysytteli selvin päin. Hän merkitsi ylpeänä kalenteriin jokaisen selvän päivän – ja sitten tajusi, että oli vetämässä taas.

Eriika Ahopelto/Aamulehti
Huumeriippuvainen Anne Kärppä ei ole saanut vieläkään hoitoa:

Anne Kärppä miettii, eikö häntä pidetä edes ihmisenä, koska hän ei saa hoitoa vai pidetäänkö häntä liian hyväkuntoisena hoitoa saadakseen. –Breikissä sanottiin, että saadakseni apua minun pitäisi repsahtaa useammin.

Minna Ala-HeikkiläAamulehti

–Olo on kaoottinen. Koen jääneeni tyhjän päälle, ilman apua ja hoitoa, Anne Kärppä lausahtaa.

Hän näyttää virkeältä, mutta on retkahtanut takaisin alkoholiin ja huumeisiin.

27-vuotias Kärppä on käyttänyt huumeita vuosia. Viime helmikuussa hänessä ensimmäisen kerran heräsi halu päästä eroon huumeista.

Raitistumiseen on kuitenkin ollut vaikeaa saada apua. Nyt eletään syyskuuta ja Kärppä on saanut Tampereen kaupungilta helmikuussa viikon katkaisuhoidon Vipusella eli A-klinikkasäätiön Tampereen kuntoutuskeskuksessa sekä kesken jääneet hoitosuhteet kahden eri omahoitajan kanssa huumehoidon avopalveluyksikössä Hämeenpuiston Breikissä.

Aamulehti on seurannut Tampereen huumehoitoa ja Anne Kärpän selviytymistä.

Lue aiemmat jutut:

Anne näki jo enkeleitä lautasella – Ovi huumevieroitukseen ei silti auennut

Päihdeammattilaiset kritisoivat Tampereen huumehoitoa: "Kahvittelu korvaa pirikatkon"

Tampereen kaupunki vastaa syytöksiin huumehoidon huonoudesta: "Nyt pitää olla kärsivällisyyttä"

Luukulta toiselle

Tamperelaisen Anne Kärpän yritys saada apua on kulkenut pähkinänkuoressa näin: helmikuussa lääkäriltä lähete katkaisuhoitoon Vipuselle, mutta sieltä käännytys pois, koska hoidolle ei ollut Tampereen kaupungin päihde- ja mielenterveyspalvelujen asiakasohjauksen Loiston lupaa. Viikon odottelu tärisevänä ja ahdistuneena kotona, sitten katkaisuun Vipuselle viikoksi.

Sen jälkeen Loisto tyrmäsi aikeen jatkokuntoutuksesta laitoksessa. Sen tilalle tarjottiin intensiivistä avohoitoa päihdepalveluyksikkö Breikissä Tampereen Hämeenpuistossa. Siellä Kärppä sai kolme tapaamista omahoitajan kanssa, kunnes hoitaja jäi sairauslomalle ja irtisanoutui, eikä Breikistä kuulunut enää mitään – Kärpän yhteydenottoyrityksistä huolimatta.

Kesän alussa Breikistä otettiin uudelleen yhteyttä ja Kärpälle luvattiin omahoitaja. Tähän kohtaan päättyy edellinen juttu, jonka Aamulehti heinäkuussa teki Kärpän tilanteesta. Sen jälkeen asiat eivät ole sujuneet paljon paremmin.

–Sosiaalityöntekijä lupasi minulle, että saisin vaihtaa A-klinikkasäätiön avopalveluyksikköön Jeesiin, koska luottamukseni Breikkiin oli mennyt. Breikki ei kuitenkaan suostunut vaihtoon, vaan vaati, että minun pitää ensin sitoutua vuodeksi sen hoitoon. Minun olisi pitänyt vielä kerran aloittaa intensiivinen avohoito Breikissä ennen kuin minulle tarjottaisiin muuta hoitoa, koska Breikissäkin oltiin sitä mieltä, ettei intensiivinen avohoito ole ikinä toteutunut kohdallani.

Eriika Ahopelto/Aamulehti
Anne Kärppä tietää, että raitistumisessa on kyse isosta elämänmuutoksesta. –Siinä on luovuttava kaikesta vanhasta ja opeteltava kuin uudelleen kävelemään. Siksi tarvitsisin siihen vahvaa tukea.

Anne Kärppä tietää, että raitistumisessa on kyse isosta elämänmuutoksesta. –Siinä on luovuttava kaikesta vanhasta ja opeteltava kuin uudelleen kävelemään. Siksi tarvitsisin siihen vahvaa tukea.

"En jaksa olla jumissa kahden maailman välissä"

Anne Kärppä alkoi siis taas tavata omahoitajaa Breikissä – nyt eri hoitajaa kuin kevättalvella.

–Tapasimme noin viidesti. Vaihdoimme kuulumisia ja päivitimme tilannettani sekä pidin tunnepäiväkirjaa. Koska aiempi hoito Breikissä oli mennyt niin kuin oli mennyt, minun oli vaikea luottaa Breikkiin. Pyysin omahoitajaltani, ettei hän jätä minua eikä vaihda työpaikkaa.

Yritelmä intensiivisestä avohoidosta päättyi kaksi kuukautta sitten siihen, kun omahoitaja jäi lomalle ja Kärppä jätti menemättä tapaamiseen hänen sijaisensa kanssa.

–Totesin, ettei minua hyödytä tavata jälleen uutta ihmistä. Olisin tarvinnut tiiviin suhteen yhteen ihmiseen.

–Hoito takkusi alusta lähtien. Kerran kun menin Breikkiin, omahoitajani ei ollutkaan paikalla ja keskustelin toisen työntekijän kanssa yleisissä tiloissa kahvikupin äärellä yleisesti siitä, mitä minulle kuuluu. Sain kaksi uutta aikaa, joista toisen omahoitajalleni, toisen jollekulle toiselle. En uskonut hoidon toteutuvan Breikissä, joten jätin menemättä tapaamisista ensimmäiseen. Kun toinen tapaaminen olisi ollut, olin jo lähtenyt vetämään aineita. Tuntui, että koska kerran mistään ei tule mitään, antaa sitten mennä.

Kärppä sanoo, ettei enää jaksa olla kahden maailman välissä, ahdingossa ja jumissa.

–Tunnen ääretöntä epätoivoa ja voimattomuutta tämän tilanteen edessä. On kauheaa tajuta, että olen edelleen samassa pisteessä kuin alkaessani hakea apua helmikuussa.

Jokaisesta selvästä päivästä ylpeänä merkintä kalenteriin

Kärppä sinnitteli kesällä pari kuukautta ilman päihteitä, mutta apua odotellessaan retkahti käyttämään elokuussa.

–Olin ollut onnellinen ja kiitollinen lupauksista saada apua ja olin pysytellyt selvin päin. Ei sitä fiilistä voi kuvata; olin merkinnyt ylpeänä kalenteriin jokaisen selvän päivän ja vihannut sitä päihdekuviota – ja sitten tajusin, että olen vetämässä taas.

Eriika Ahopelto/Aamulehti
Anne Kärppä tietää, että hänen on raitistumisen yhteydessä muun muassa opeteltava sosiaalisia taitoja ja tunteidensa tunnistamista. –Minun on vaikea olla onnellinen, koska elämässäni on ollut niin paljon pahaa. Minun on vaikea ilmaista tunteitani, paitsi ääripäissään. Tunnepuolella minulle on isompi juttu, jos saan myöhästymismaksun kuin että tuohon hakataan joku, hän antaa esimerkin.

Anne Kärppä tietää, että hänen on raitistumisen yhteydessä muun muassa opeteltava sosiaalisia taitoja ja tunteidensa tunnistamista. –Minun on vaikea olla onnellinen, koska elämässäni on ollut niin paljon pahaa. Minun on vaikea ilmaista tunteitani, paitsi ääripäissään. Tunnepuolella minulle on isompi juttu, jos saan myöhästymismaksun kuin että tuohon hakataan joku, hän antaa esimerkin.

Nyt odotetaan palvelupyyntöä ja sitten sen käsittelyä

Kun ovet eivät auenneet minnekään, Anne Kärppä otti lopulta epätoivoisena yhteyttä Avominnen Tampereen yksikköön. Minnesota-mallin mukaista, lääkkeetöntä avohoitoa tarjoava Avominne on nyt luvannut auttaa häntä. Breikin lääkäri on kirjoittanut Kärpän hoidon tarpeesta lausunnon Loistolle ja nyt odotetaan, että Kärpän omahoitaja Breikissä kirjoittaa hoidosta palvelupyynnön Loistolle.

Sen jälkeen odotetaan Loistolta lupaa, saako Kärppä aloittaa hoidon Avominnessa.

Epävarmaa luvan saaminen on, sillä Tampereen kaupungilla ei ole Avominnen kanssa sopimusta.

Avi selvittää, onko asianmukaista

Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluiden johtaja Taru Kuosmanen toteaa Kärpän saamasta palvelusta, että Tampereen kaupunki on selvittänyt hänen palveluprosessiaan. Sen perusteella kaupungin työntekijöiden toiminta on ollut ammattimaista.

Kuosmanen kertoo, että Tampereen kaupunki on ollut yhteydessä myös Aluehallintovirastoon sen selvittämiseksi, onko kaupungin ja muiden asiakkaan hoitoon osallistuneiden tahojen toiminta ollut asianmukaista.

Aiheesta lisää

"Huumeet tuovat minulle sen, että minusta tulee minä" – Tampereen keskustassa päiviään kuluttava huumeidenkäyttäjä kertoo, miksi hän ei halua lopettaa


Lue myös nämä


Kommentit (37)

  • Nimetön

    Moni vanuskin toivoisi varmasti pysyvää hoitosuhdetta mutta eihän se missään terveydenhoidossa ole mahdollista ellei itse potilas maksa kuluja. Minnesota-mallinen päihdehoto on älyttömän kallista uskomushoitoa, joka lähinnä hyödyttää vain palveluntuottajaa. Ei yhteiskunta kustanna minulle yksisarvishoitojakaan, vaikka kuinka uskoisin niiden vaikuttavuuteen. Päihteistä pääsee parhaiten eroon lopettamalla käytön, jos fyysiset vieroitusoireet ovat pahat niihin pitää saada aupua mutta kaikenlainen tunteiden vatvominen ja syiden hakeminen vain monimutkaistaa asioista.

  • Nimetön

    Päihderiippuvuus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Meillä hoidetaan muistakin ns. ”omista valinnoista” aiheutuvia sairauksia, kuten tupakasta, liikalihavuudesta, liikkumattomuudesta jne. aiheutuvia sairauksia. Samalla tapaa myös päihderiippuvuuteen tarjotaan hoitoa. Tämän hetken tehokkain hoitokeino on Minnesota-mallin mukainen hoito, jonka tulokset ovat ylivertaisia muihin hoitoihin verrattuna. Meidän veronmaksajien varojen hoidon kannalta tämä hoitotapa pitäisi priorisoida ja sitä tarjota kaikille niille, jotka siihen vielä kykenevät ja haluavat. Tämä olisi hyvää hallintoa ja säästäisi verovaroja, kun varoja ei käytettäisi turhiin hoitoihin, eikä päihderiippuvuuden aiheuttamiin muihin kuluihin, joita yhteiskunnalle huumeriippuvuudesta aiheutuu (sairaala, sos.viranomaiset, poliisi, työttömyys yms.). Minnesota-hoidon jatkoksi sopisi NA-/ AA-ryhmissä käynnit, jotka eivät maksa yhteiskunnalle enää mitään.

    Tosi hienoa, että tämä henkilö on tullut omalla nimellään esiin, ja kovasti tsemppiä ja toivotaan, että Tampere tulisi järkiinsä ja järjestäisi sen hoitopaikan Minnesota-hoitoon!!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet