He seisovat tänään Tampereen sankarihaudoilla kunniavartiossa – "Se, että antaa oman henkensä muiden hyväksi, osoittaa ääretöntä epäitsekkyyttä"

Nuorin Tampereen Kalevankankaalla lepäävä sankarivainaja on 14-vuotias Martti Mykrä. Tänään hänen hautaansa valvoo ikätoveri, 13-vuotias Janne Ristimäki. Seitsemän Kalevankankaan kunniavartiossa seisovaa vapaaehtoista kertoo, mitä päivä heille merkitsee.

Silja Viitala
He seisovat tänään Tampereen sankarihaudoilla kunniavartiossa – "Se, että antaa oman henkensä muiden hyväksi, osoittaa ääretöntä epäitsekkyyttä"

Jarno Hakanen on yksi kunniavartioon osallistuvista vapaaehtoisista.

Emilia TykkiAamulehti, Tampere

Sankarihaudoilla ympäri Suomen seistään itsenäisyyspäivänä poikkeuksellisissa kunniavartioissa.

Tampereen Kalevankankaalla jokaisen 749 sankarihaudan vieressä seisoo kaatuneen ikätoveri. Kalevankankaalla kunniavartio järjestetään kello 11.45–12.30.

Muun muassa he seisovat tänään Kalevankankaan sankarihaudoilla:

Janne Ristimäki, 13

"Valvon tänään 14-vuotiaan Martti Olavi Onni Mykrän sankarihautaa.

Mykrä kuoli talvisodan viimeisinä päivinä maaliskuussa 1940, kun Tamperetta pommitettiin.

Hän on nuorin Tampereen Kalevankankaalla lepäävä sankarivainaja. Olemme lähes samanikäiset, sillä täytän ensi kesänä 14 vuotta.

On tosi vaikea kuvitella, että olisin itse mukana sodassa. En oikein osaa sanoa, mitä Martti Mykrä on ajatellut.

Varmasti häntä on pelottanut.

Martti Mykrän tarina on melko hyvin tiedossa. Hän tuli yksin evakkona Karjalan Kannakselta Hiitolasta.

Hän oli ammattikoulun oppilas ja Tampereen Suojeluskunnan poikasotilas.

Tiedossa ei ole, mitä Mykrä on harrastanut tai mistä hän on pitänyt. Itse pelaan jalkapalloa.

Talvisodassa Mykrän tehtävä oli toimia lähettinä.

2. maaliskuuta hän kiipesi Sorsapuiston vieressä sijaitsevan kerrostalon katolle ilmavalvontatehtäviin.

Kun vihollisen pommikoneet lensivät Tammelan kaupunginosan päälle, ei Mylrä ehtinyt niiltä suojaan. Vihollisen palopommi osui taloon, jonka katolla hän vartioi.

Pommi meni suoraan katon läpi ja räjähti sisempänä.

Mykrä suistui katolta hissikuiluun. Hän putosi viiden kerroksen matkan ja menehtyi kuilun pohjalle.

Maaliskuun toinen päivä vuonna 1940 oli Tampereelle tuhoisa.

Yli 100 viholliskonetta lähestyi tuolloin kaupunkia kolmesta eri suunnasta. Kahden tunnin aikana ne ehtivät pudottaa yli 600 pommia.

Tammelan viereisestä kaupunginosasta Kyttälästä tuhoutui kokonainen kortteli.

Kun vertaan omaani ja Martti Mykrän elämää, ne ovat tosi erilaiset. Mielestäni nuorilla on tänä päivänä moni asia paljon paremmin. Meillä on enemmän vapautta ja omaa aikaa.

Toivoisin, että siinä Suomessa, jossa kasvan aikuiseksi, olisi ainakin vähemmän työttömyyttä.

Martti Mykrälle tahtoisin sanoa, että kiitos 100-vuotiaasta Suomesta."

Silja Viitala
Janne Ristimäki seisoo poikasotilas Martti Mykrän haudalla.

Janne Ristimäki seisoo poikasotilas Martti Mykrän haudalla.

Heikki Eskola, 25

"Seison itsenäisyyspäivänä korpraali Reino Lahtisen haudalla.

Lahtinen kaatui 25-vuotiaana 6.8.1941.

Itse kuulun maakuntakomppaniaan. Kunniavartiostoon osallistumista pidän tärkeänä ja olen täällä ilomielin.

Mielestäni on kunnia-asia saada tulla muistamaan sotiemme veteraaneja.

Jos näiden kivien alla lepäävät sankarivainajat kuulisivat terveiseni, tahtoisin sanoa heille, että hyvin tehty.

Emme edes pysty ymmärtämään, millaisen uhrauksen he ovat antaneet. Kaikki hyvinvointi, mitä meillä tänä päivänä on, on välillisesti heidän ansiotaan.

Jos huomenna tulisi lähtö rintamalle, lähtisin totta kai. Pakko se olisi mennä, kun kerran esi-isätkin ovat menneet."

Silja Viitala
Heikki Eskola vartioi korpraali Reino Lahtisen hautaa.

Heikki Eskola vartioi korpraali Reino Lahtisen hautaa.

Jarno Hakanen, 31

"Seison kersantti Otso Gronovin sankarihaudalla. Gronov kaatui 25-vuotiaana itsenäisyyspäivänä vuonna 1941.

Olen palvellut maakuntakomppaniassa melkein 10 vuotta. Itsenäisyyspäivän vartioon on hienoa saada osallistua. Sankarihaudoilla seistessä on hyvin kunnioittava tunne. Tässä eivät ole edes kaikki Suomen puolesta kaatuneet, vaan vastaavia hautoja on joka kaupungissa ja kylällä. Hyvin nöyräksi vetää. Kivien alla lepääville sankarivainajille tahtoisin välittää kiitokset. Minun maailmani olisi aika erilainen ja paljon huonompi ilman heitä.

Kyllä se olisi pystyttävä lähtemään, jos kutsu sotaan tulisi. Heidänkin piti aikoinaan lähteä. Rintamalla on varmasti aikoinaan ajateltu paljon omaa perhettä ja kavereita. Siellä on taisteltu toinen toistensa puolesta."

Silja Viitala
Jarno Hakanen seisoo kersantti Otso Gronovin haudalla.

Jarno Hakanen seisoo kersantti Otso Gronovin haudalla.

Heikki Koro, 23

"Seison 6.12. korpraali Lauri Heikkisen haudalla.

Lauri Heikkinen kaatui 24-vuotiaana 15.9.1941.

Olen päässyt hiljattain mukaan maakuntajoukkoihin ja sitä kautta osallistun itsenäisyyspäivän kunniavartioon.

On ihan oikein kunnioittaa itsenäisen Suomen meille taistelleita miehiä.

Tahtoisin sanoa heille, että kiitos uhrauksesta. Se, että antaa oman henkensä muiden hyväksi, osoittaa ääretöntä epäitsekkyyttä.

Jos nyt tulisi kutsu rintamalle, lähtisin. Koen, että minun olisi tehtävä oma osuuteni, varsinkin, kun esimerkki on jo näytetty. Voimavara, jolla sodassa mentäisiin eteenpäin, olisi oma perhe ja ystävät. Ajatus siitä, että yhteistä asiaa tässä ollaan tekemässä."

Silja Viitala
Heikki Koro seisoo kunniavartiossa korpraali Lauri Heikkisen haudan vierellä.

Heikki Koro seisoo kunniavartiossa korpraali Lauri Heikkisen haudan vierellä.

Asta Tölmälä, 28

"Seison sotamies Tauno Koskisen sankarihaudalla.

Koskinen kaatui 28-vuotiaana 9.2.1940.

Hänelle tahtoisin sanoa, että kiitos Tauno. Tunnen isoa kiitollisuutta siitä, että saan elää tässä vapaassa maassa.

Olen Kotoisin Kanta-Hämeestä. Tampereelle olen tullut opiskelemaan ensihoitajaksi.

Kunniavartioon osallistuminen on ainutlaatuinen ja hieno tilaisuus. On hienoa, että naisetkin pääsevät mukaan.

Sotaan lähteminen pelottaisi, mutta mentävä sinne totta kai olisi. Siihen on sitouduttu.

Nöyrin mielin lähetän kiitokseni rintamalla olleiden miesten lisäksi myös kaikille sotaan osallistuneille naisille, he tekivät yhtä tärkeää työtä."

Silja Viitala
Asta Tölmälä valvoo sotamies Tauno Koskisen lepoa.

Asta Tölmälä valvoo sotamies Tauno Koskisen lepoa.

Tommy Siltamäki, 38

"Seison itsenäisyyspäivänä sotamies Niilo Rintasen haudalla. Rintanen kaatui 38-vuotiaana 28.12.1939.

Olen itse sijoitettuna maakuntakomppaniaan ja sitä kautta osallistun kunniavartioon. Nämä miehet tämän mullan alla tekivät kovan työn. Kunnioitus heitä kohtaan on iso. Haluaisin sanoa heille, että kiitos kaikesta.

Oma vaarini kävi koko sodan läpi. Hän pääsi takaisin kotiin. Emme koskaan puhuneet vaarin kanssa siitä, mitä hän rintamalla koki. Vaari ei halunnut puhua asiasta, kuten ei moni muukaan. Silti hänestä näki, että jälki jäi.

Jos nyt tulisi kutsu sotaan, lähtisin. Sitä varten tässä on harjoiteltu. Totta kai se pelottaisi. Suurimpana voimavarana olisivat lapset ja oma perhe. Ja halu puolustaa."

Silja Viitala
Tommy Siltamäki seisoo sotamies Niilo Rintasen haudalla.

Tommy Siltamäki seisoo sotamies Niilo Rintasen haudalla.

Petri Heinonen, 29

"Osoitan itsenäisyyspäivänä kunnioitustani sotamies Pentti Karin haudalla.

Sotamies Kari kaatui 29-vuotiaana 18.10.1941.

Pelaan koripalloa Pyrinnössä. Kunniavartioon osallistun seurani kautta. On iso kunnia saada olla täällä itsenäisyyspäivänä.

Sodassa oleminen on ollut kova paikka. On koskettavaa ajatella, miten monet kaatuivat nuorella iällä ja miten paljon menetyksiä perheet joutuivat kokemaan.

Samalla Suomi pysyi itsenäisenä. Hattua täytyy nostaa.

Olisi iso sokki, jos itselle nyt tulisi lähtö rintamalle.

Ei sellaista asiaa voi edes kuvitella nykypäivänä.

Jos sotaan pitäisi lähteä, pitäisi mennä ja tehdä mitä tehtävissä on."

Silja Viitala
Petri Heinonen valvoo sotamies Pentti Karin hautaa.

Petri Heinonen valvoo sotamies Pentti Karin hautaa.

Tiedot Martti Mykrästä perustuvat kenraalimajuri evp. Kalervo Sipin haastatteluun. Kunniavartion järjestää Tampereen Suomalainen Klubi yhdessä Satakunnan lennoston ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa.


Lue myös nämä


Kommentit (11)

  • Punikki

    Oliko punaisten muistomerkillä myös kunniavartio?

  • Tapsa

    Kuten näistäkin esimerkeistä näkyy, Suomen hyökkäysvaihe Neuvostoliittoon 1941 oli todella verinen, maksoi niin monen nuoren miehen hengen. Kaatuneita oli paljon yli 20 000 eli enemmän kuin talvisodassa. Asemasotavaihe 1942-44 oli rauhallisempi, mutta Kun Neuvostoliitto kesäkuussa 1944 aloitti suurhyökkäyksensä, jolla työnsi suomalaisjoukot rajoileen, syntyi taas suuret tappiot.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet