Suomen Nato-jäsenyys alkaa olla Suomen näkökulmasta valmis. Eduskunta, sen ulkoasiainvaliokunta, muut lausunnon antaneet valiokunnat sekä puolueet ja kansanedustajat ovat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että Suomi liittyy Pohjois-Atlantin puolustusliittoon eli Natoon.
Asia on edennyt viime keväästä lähtien hyvässä järjestyksessä. Nato-jäsenyydestä on käyty perusteellinen keskustelu, hankkeen vastustajat ovat saaneet äänensä kuuluviin ja jälkipuheisiin ei tämänhetkisten tietojen perusteella liene aihetta. Puolustusvoimat on omassa toiminnassaan valmistautunut Nato-jäsenyyteen ja -yhteensopivuuteen jo vuosien ajan.
Kun eduskunta saa oman osuutensa käsiteltyä, Nato-jäsenyys on Suomen osalta ainakin virallisella tasolla käsitelty. On oma näytelmänsä, miten sopimuksen ratifiointi etenee Unkarin ja Turkin päättävissä elimissä.
Nato-keskustelun loppusuoralla osa poliitikoista on aloittanut kilpalaulannan siitä, kuinka on itse asiassa kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä huomattavasti pidempään kuin julkisuudessa on tiedetty ja ymmärretty.
Tämänkaltainen kilvoittelu on eduskuntavaalien lähestyessä ymmärrettävää, mutta se on silti täysin tarpeetonta. Kunnia heille, jotka osasivat suhtautua Venäjän valtapyrkimyksiin kriittisesti jo ennen viime helmikuun suurhyökkäystä Ukrainaan. Silti peräpeiliin katsominen on nyt täysin hedelmätöntä ja irtopisteiden kerääminen Nato-kortilla peräti tahditonta.
Tässä tilanteessa on arvokasta, että Suomi etenee kohti Natoa harvinaisen suuressa yhteisymmärryksessä ja poikkeuksellisen päättäväisenä. Samaa itsevarmuutta ja ryhdikkyyttä toivoisi naapurimaaltamme Ruotsilta, jolle Nato-ratifiointien viivästyminen alkaa tuntua arvovaltatappiolta.
Ruotsissa ovat jo yleistyneet äänenpainot, jossa Suomi nähdään välistävetäjänä, joka lähtee yksin Nato-junaan ja jättää naapurimaansa surkuttelemaan asemalle. ”En Finne igen” lausuvat jo hätäisimmät kommentaattorit.
Kuten Suomen valtiojohto on moneen kertaan todennut, Suomen, Ruotsin ja Naton yhteinen etu on, jos maat liittyvät Natoon yhdessä ja yhtäaikaa.
Silti tämä päätös ei ensisijaisesti ole Suomen, Ruotsin eikä Naton vaan Unkarin ja Turkin käsissä.
Ratkaisevia päätöksiä odotellessa suomalaiset voivat rauhoittua, nukkua yönsä rauhassa ja todeta ylpeänä, että omat rivimme ovat suorassa ja Suomi on täydessä valmiudessa liittyä puolustusliiton jäseneksi, kun sen aika koittaa.