Koivuklapi ei olekaan niin ylivertainen kuin luullaan – Polttopuun voi pilata väärällä säilytystekniikalla

Polttopuukeskustelussa ajaudutaan väärille raiteille, jos kiistellään puulajista sen sijaan, että keskusteltaisiin klapien laadusta, sanoo hiukkastutkija Jarkko Tissari.

Tutkijan mukaan lämmön syntymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa puun kosteus, tulisijan ominaisuudet ja veto – viime kädessä jopa se, miten tuli sytytetään.

19.10. 11:52

Koivu on paras polttopuu, uskovat suomalaiset.

Mutta pitääkö käsitys paikkaansa?

Keskustelu puunpoltosta on kiihtynyt samalla kun sähkön hinta nousee. Moni miettii, millaista puuta kannattaa käyttää, jotta hyöty olisi mahdollisimman suuri.

Jarkko Tissari

Lämmön syntymiseen vaikuttavat puulajin lisäksi monet muutkin seikat, Itä-Suomen yliopiston hiukkastutkija Jarkko Tissari sanoo.

Käsitys koivun ylivertaisuudesta polttopuuna perustuu Tissarin mukaan siihen, että koivu on tiheää puuta.

”Saattaa tuntua, että kun mättää kiukaan pesän täyteen koivua, sauna lämpiää nopeammin”, hän sanoo.

Suurin osa suomalaisista puunpolttajista käyttää Tissarin mukaan kuitenkin omasta metsästä tai naapurilta saatua puuta, joka on yleensä sekapuuta. Vain noin kolmasosa ostaa puuta klapikauppiailta, jotka myyvät lähes aina koivua.

Helsingin Seudun ympäristöpalvelujen HSY:n nettisivuilla julkaistusta taulukosta käy ilmi, että eri puulajien lämpöarvo eli lämpömäärä puukiloa kohti vaihtelee vain vähän. Mänty yltää koivun kanssa samaan lukemaan. Tämä lämpömäärä on Tissarin mukaan vertailukelpoinen.

Käsitys koivun ylivertaisuudesta lämmön lähteenä onkin Tissarin mukaan osin harhaa. Lajin sijasta tärkeämpää on puun laatu.

Polttopuukeskustelussa ajaudutaankin hänen mukaansa väärille raiteille, jos kiistellään puulajista sen sijaan, että keskusteltaisiin laadusta, kuten puun kosteudesta.

Se on yksi tärkeimmistä puun lämpöarvoon vaikuttavista tekijöistä.

”Mitä enemmän puussa on kosteutta, sitä vähemmän siitä saadaan hyötyenergiaa eli lämpöä”, Tissari sanoo.

”Kun kosteata puuta poltetaan, veden pitää haihtua, ennen kuin palaminen tuottaa lämpöenergiaa. Toisin sanoen vesi kuluttaa palamisessa syntyvää energiaa, joten lämpöä saadaan sitä vähemmän, mitä enemmän puu sisältää vettä”, hän kertoo.

Kostea puu lisää myös päästöjä.

”Toisaalta päästöjä lisää sekin, jos puu on rutikuivaa, eli jos sitä on säilytetty vuosikausia sisätiloissa”, Tissari lisää.

Tuore puu saattaa sisältää vettä jopa puolet painostaan. Käytännössä se tarkoittaa, että puu pitää kuivattaa, ennen kuin sitä ryhdytään polttamaan. Esimerkiksi viime keväänä kaadettua puuta voi käyttää vasta ensi kesänä tai syksynä.

”Jos kesä on ollut kuiva ja lämmin ja jos puut on kaadettu ja säilytetty parhaalla mahdollisella tavalla, voi olla mahdollista, että puita pystyisi käyttämään jo ensi talvena.”

Viime heinäkuussa sää vaihteli eri puolilla Suomea, joten riittävän kuivaa ja lämmintä ei ollut ainakaan koko maassa.

Puun kuivuutta voi testata kilauttamalla kahta klapia yhteen. Jos ääni on helähtävä, puut ovat kuivia. Jos se on kumea, klapit ovat kosteita.

Puuvarasto ei saa olla kiinni talon tai autotallin seinässä.

Kuivumisen kannalta säilytysolosuhteet ovat avainasemassa. Puut pitää säilyttää hyvin tuulettuvassa, sateelta suojatussa tilassa, ja puukasan alle pitää päästä ilmaa.

Puuliiterin sijoittelussa pitää ottaa huomioon alueen paloturvallisuusmääräykset. Puuvarasto ei esimerkiksi saa olla kiinni talon tai autotallin seinässä.

Sisätiloissa puuta saa säilyttää enintään puoli kuutiota.

HSY jakaa urbaanin puuvajan rakennusohjetta sekä neuvoja sen sijoitteluun.

Merkitystä on myös tulisijalla. Suuri osa suomalaisista tulisijoista on Tissarin mukaan perinteisiä: Palamiseen tarvittavaa ilmaa syötetään puiden alla sijaitsevan arinan kautta.

Valmiina ostettavissa tulisijoissa on kuitenkin nykyisin niin sanottu toisioilmatekniikka. Tähän tekniikkaan perustuvia takkoja on valmistettu vuosituhannen alusta ja viime vuosina niistä on tullut valtavirtaa.

”Toisioilmatekniikka tarkoittaa, että palamisilmaa syötetään polttoainepanokseen eli klapeihin arinan alta mutta lisäksi myös sivulta ja yläpuolelta”, Tissari kuvaa.

Tulisijat ovat Tissarin mukaan niin erilaisia, että on mahdotonta sanoa, millä tavalla kukin toimii parhaiten. Hän kehottaa tutustumaan käyttöohjeeseen.

Polttolaitteen energiatehokkuuteen vaikuttaa hänen mukaansa palamisilman määrä sekä se, miten tehokas on tulisijan rakenteiden lämmönvaihto.

”Jos palaminen on liian voimakasta, savukaasu menee savukanavia pitkin nopeasti ulos eikä lämpö ehdi siirtyä tulisijan rakenteisiin. Se heikentää hyötysuhdetta”, Tissari sanoo.

Päästöjen kannalta on parempi polttaa useampia pienempiä panoksia kuin paljon puuta kerrallaan.

”Lämmittämiseen tämä menetelmä saattaa vaikuttaa jopa lievästi negatiivisesti, mutta päästöjä se vähentää tuntuvasti.”

Vaikutusta on myös sillä, miten tuli sytytetään.

”Päältä sytyttäminen on päästöjen kannalta aina parempi”, Tissari sanoo.

Se onnistuu Tissarin mukaan niin, että latoo mahdollisimman pieneksi pilkotut puut ilmavaksi kasaksi puukasan päälle. Apuna voi käyttää sytytyspaloja.

Päältä sytyttäminen ei kuitenkaan tahdo onnistua, jos puu on hiukankin kosteaa.

”Jos taas tuohikäppyrän laittaa sytykkeeksi klapien alle, ne syttyvät vaikka puu olisi laadultaan huonompaakin”, hän lisää.

Tärkeintä on saada puu syttymään kunnolla.

”Jos kunnollisia sytykkeitä ja sytykepuita ei ole käytössä, on parempi sytyttää tuli puiden alta kuin seurata puoli tuntia tulen kitumista.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut