Kun vanhus menee hoivakodissa elottomaksi, paikalle hälytetään lääkäri­helikopteri ja ambulanssi – Potilas pelastuu, mutta kuolee pian päivystyksen hälinässä: "Ei ole eettisesti oikein"

Kiireelliset ensihoitotehtävät hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin ovat yhä yleisempiä. Pirkanmaalla vuoden aikana hoidetuista sydämenpysähdyksistä peräti viidesosa tapahtui niissä. Hoivakodeissa elvytetyistä potilaista yksikään ei kuitenkaan selviytynyt. Hauraan vanhuksen elvyttäminen elämän loppusuoralla on epäeettistä ja turhaa. Ensihoitolääkärit joutuvat tekemään hoidonrajauksia, koska hoitosuunnitelmat puuttuvat tai tieto niistä ei kulje.

Ensihoitolääkäri Heidi Kangasniemi (oik.) on väitöskirjatutkimuksessaan selvittänyt, mitä hoivakodeissa elvytetyille sydämenpysähdyspotilaille tapahtuu. Väitöskirjan ohjaajana on toiminut Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin ensihoidon ylilääkäri Sanna Hoppu.

11.8. 6:00 | Päivitetty 11.8. 20:43

Aamulehti

Hoivakodissa asuvan, hauraan vanhuksen kunto romahtaa äkillisesti ja hän menettää tajuntansa. Hoitaja ei löydä tunnustelemalla potilaan pulssia ja soittaa hätääntyneenä 112:een. Hätäkeskuksen päivystäjä lähettää paikalle lääkärihelikopterin, ambulanssin ja pelastusyksikön. Tämä on normaali käytäntö, kun kyse on äkillisesti elottomaksi menneestä potilaasta, jolla voi olla sydämenpysähdys.

Ensihoito kiirehtii paikalle ja yrittää pelastaa potilaan. Nykyaikainen hoito on tehokasta, ja elvyttämällä vanhuksen sydän saadaan uudelleen sykkimään. Potilas kiidätetään yliopistosairaalan, jossa hän kuitenkin pian menehtyy.

”Näitä tapauksia, joissa ensihoito saa tehtävän hoitokotiin, oli yllättävän paljon. Minua kiinnosti tutkia, miten näiden potilaiden käy, joten ryhdyin tekemään aiheesta väitöskirjatutkimusta”, ensihoitolääkäri Heidi Kangasniemi kertoo.

Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin ensihoidon ylilääkäri Sanna Hoppu on toiminut Kangasniemen väitöskirjan ohjaajana. ”Jos kyse on hauraasta vanhuksesta, joka on jo aiemmin ollut avusta riippuvainen kaikissa arjen toiminnoissaan, hänen toimintakykynsä ei sydämenpysähdyksen jälkeen enää parane. Ei ole eettisesti oikein elvyttää sellaista potilasta. Siinä ei kukaan voita.”

Kangasniemi ja Hoppu kumpikin katsovat, että potilaan olisi kuulunut saada arvokas kuolema kotonaan, eikä kiireisessä päivystyksessä, vieraassa sängyssä vieraiden ihmisten ympäröimänä.

Miksi näin sitten toimitaan?

Mikä?

Väitöskirjatutkimus

Lääketieteen lisensiaatti Heidi Kangasniemen väitöskirja ”Limitations of Medical Treatments in Prehospital Emergency Medicine” tarkastetaan Tampereen yliopistossa 2. syyskuuta.

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin lääkärihelikoptereissa työskentelevien (HEMS) ensihoitolääkärien työssään kohtaamia hoidonrajauksia.

Lisäksi tutkittiin ensihoidon lääkärihelikopteriyksiköiden kiireellisiä hoivakoteihin, terveyskeskuksiin ja sairaaloihin suuntautuvia tehtäviä valtakunnallisesti ja selvitettiin näissä tavattujen potilaiden selviytymistä äkillisestä sydämenpysähdyksestä Pirkanmaalla.

Tapauksia paljon

Kangasniemen tutkimuksen mukaan kiireelliset ensihoitotehtävät hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin ovat varsin yleisiä. Kyselytutkimuksessa kolme neljästä suomalaisesta ensihoitolääkäristä kertoi, että he hoitavat usein potilaita hoivakodeissa ja hoitolaitoksissa.

Suomessa lääkärihelikopteriyksiköiden tehtävistä 11 prosenttia eli runsas kymmenesosa tuli hoivakodeissa ja hoitolaitoksissa olevien potilaiden luokse. Ensihoitajat myös soittavat usein ensihoitolääkäreille pyytääkseen hoito-ohjeita. Näistä konsultaatiopuheluista 14 prosenttia liittyi hoivakotien potilaisiin.

Tämä näkyi myös ensihoidon raporteissa toteutuneista tehtävistä Pirkanmaalla. Vuoden ajanjaksolla 1.6.2013–31.5.2014 Pirkanmaalla hoidettiin kaikkiaan 355 sydämenpysähdyspotilasta, joihin ensihoito hälytettiin. Sydämenpysähdyksistä 65 eli 18 prosenttia tapahtui hoivakodissa tai hoitolaitoksessa, mikä on lähes viidesosa kaikista tapauksista.

”Kun potilas kiidätetään ensiapuun, tehohoitolääkäriä pyydetään arvioimaan tilannetta. Yleensä ympärivuorokautisen hoivan piirissä olevia ei edes ryhdytä tehohoitamaan, sillä heidän elimistöllään ei ole voimavaroja selviytyä raskaasta tehohoidosta”, Kangasniemi toteaa.

Huono ennuste

Sydämenpysähdyksen jälkeen ennuste on huono. Muissa maissa tehtyjen tutkimusten mukaan hoivakodeissa sydämenpysähdyksen jälkeen elvytetyistä alle kaksi prosenttia selviytyy.

Tässä tutkimuksessa pirkanmaalaisista sydämenpysähdyspotilaista vain kaksi oli elossa kolme kuukautta sydänpysähdyksen jälkeen. Kummatkin olivat alle 70-vuotiaita, ja heitä elvytettiin terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Lisäksi heillä oli hoidettavissa oleva sydänperäinen syy elottomuudelle.

Hoivakodeissa elvytetyistä potilaista yksikään ei selvinnyt. Kangasniemen mukaan tämä ei yllättänyt, koska kansainvälisessä vertailussa suomalaiset hoivakotiasiakkaat ovat keskimäärin 84-vuotiaita, usein dementoituneita ja toimintakyvyltään hyvin rajoittuneita.

Tamperelaislähtöinen Heidi Kangasniemi valmistui anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäriksi vuonna 2020. Kangasniemi kävi heti lukion jälkeen armeijan. Hän on palvellut myös sotilaslääkärinä Kosovossa ja Afganistanissa.

Hoitosuunnitelma

Turhat tehtävät aiheuttavat yhteiskunnalle isot kustannukset. On myös riski, että ensihoidon yksiköt ovat väärään aikaan väärässä paikassa. Silloin voi jäädä pelastamatta sellaisen ihmisen henki, joka olisi vielä hoidettavissa täysipainoiseen elämään.

Hälytykset hoivakoteihin eivät ole ainakaan vähenemässä, sillä suomalainen väestö ikääntyy vauhdilla. Jo tällä hetkellä viidennes yli 75-vuotiaista saa kotihoitoa tai asuu hoivalaitoksessa.

Kangasniemen väitöskirjatutkimuksessa ratkaisuksi esitetään elämän loppuvaiheen ennakoivaa hoitosuunnitelmaa. ”Monet elävät vuosia vaikeidenkin pitkäaikaissairauksien kanssa toimintakyvyn hiljalleen alentuessa, eikä tällaista suunnitelmaa tule tehtyä. Vointi voi kuitenkin romahtaa esimerkiksi äkillisen sydämenpysähdyksen, aivotapahtuman, kaatumisen tai infektion takia.”

Hoitosuunnitelman laatii hoitava lääkäri yhdessä potilaan tai hänen läheistensä kanssa. ”Siinä käydään rauhassa keskustellen läpi tarjolla olevat hoidot ja mietitään, mitä voi ja kannattaa tehdä. Jos potilaalla on jo hoitotahto, jossa on esimerkiksi elvytyskielto, se voidaan sisällyttää hoitosuunnitelmaan.”

Monet potilaat ovat kuitenkin jo hoivakotiin muuttaessaan niin huonokuntoisia, ettei heidän oma ymmärryksensä enää riitä elämän loppuvaiheen hoitomahdollisuuksista tai toiveista keskustelemiseen.

Kuka?

Heidi Kangasniemi

Tamperelaislähtöinen Heidi Kangasniemi valmistui anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäriksi 2020.

Kangasniemi kävi heti lukion jälkeen armeijan. Hän on palvellut myös sotilaslääkärinä Kosovossa ja Afganistanissa.

Hän asuu nykyään Helsingissä ja työskentelee ensihoitolääkärinä lääkäriyksikössä Lahdessa ja Päijät-Hämeen päivystyspoliklinikalla.

Kuka hoitaa?

Elämän loppuvaiheen hoidon uusissa laatusuosituksissa sanotaan, että hoitosuunnitelma pitäisi olla jokaisella ikäihmisellä. ”Sen tulisi myös olla jokaisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan käytettävissä ympäri vuorokauden, niin että yövuorossa oleva lähihoitaja ja jokainen harjoittelijakin tietää, missä se kansio on.”

Usein ongelmana on, ettei edes tiedetä, kuka on hoitava lääkäri. ”Ei ehkä ole omalääkäriä eikä terveyskeskuslääkäri tiedä potilaan tilanteesta mitään. Jos vanhus on yksityisessä palvelukodissa, hän asuu juridisesta näkökulmasta kotona.”

Sanna Hoppu toteaa, että jokaisella yksityisellä hoitolaitoksella pitää olla toiminnasta vastaava lääkäri. ”Hänen yksi tehtävänsä on huolehtia, että asukkailla on tällainen suunnitelma.”

Osana hoitosuunnitelmaa voidaan rajata esimerkiksi sydämen- tai hengityspysähdyksen jälkeistä elvytystä, tehohoitoa, isoja ja kuormittavia leikkaustoimenpiteitä, keinomunuaishoitoa tai raskaita syöpähoitoja. Näitä rajauksia tehdään, jos potilaan toipumisennuste on olematon tai hänen hoidosta saamansa hyöty on vähäisempi kuin hoidon haitat eli sivuvaikutukset, kuten kipu ja kärsimys.

Kangasniemen mukaan usein on niin, että potilaalla on elvytyskielto, mutta ei muuta hoitosuunnitelmaa. ”Mitä tehdään esimerkiksi siinä tapauksessa, että 87-vuotias vanhus löytyy sängystään umpitajuttomana, tai kärsii hengitysvaikeuksista, kouristuksista tai saa vaikean sydänkohtauksen. Luultavasti pyydetään ensihoitolääkärit paikalle päättämään.”

Kohteeseen hälytetyn ensihoitolääkärin pitää potilasta tuntematta tehdä hetkessä vaikea päätös siitä, miten vanhan ja hauraan potilaan kanssa toimitaan: aloitetaanko hengityslaitehoito ja kuljetetaanko potilas tehohoitoon.

Osa työnkuvaa

Kangasniemen tutkimuksessa kävi ilmi, että hoidonrajaukset ovat olennainen osa ensihoitolääkäreiden työtä. Melko usein he joutuvat tekemään elämän loppuvaiheen hoitopäätöksiä hoivakoti- ja hoitolaitospotilaille, joilla ei ole hoitosuunnitelmaa tai potilaan ennuste on olennaisesti muuttunut. Ensihoitolääkäreiden tekemät hoidonrajaukset koskivat lähinnä elvytystä ja tehohoitoa.

Ensihoitolääkäreistä valtaosa, 85 prosenttia, myös katsoi, että näiden rajausten tekeminen tarvittaessa kuuluu heidän työhönsä.

Ensihoitolääkärit tekivät uuden hoidonrajauksen noin kolmessa prosentissa lääkäriyksikön tehtävistä ja konsultaatiopuheluista. Tehtävien aikana tehdyistä uusista hoidonrajauksista peräti 29 prosenttia tehtiin hoivakoti- tai hoitolaitospotilaille. Konsultaatiopuheluiden aikana tehdyistä hoidonrajauksista jopa 49 prosenttia eli puolet tehtiin näille potilasryhmille. Potilaat, joiden hoitoa ensihoitolääkärit rajasivat, olivat keskimäärin 80–81-vuotiaita, puolet vielä sitäkin vanhempia.

Tieto ei kulje

Kyselytutkimuksessa 93 prosenttia ensihoitolääkäreistä kertoi kohtaavansa usein potilaita, joilla heidän mielestään olisi jo pitänyt olla jokin hoidonrajaus tai ennakoiva elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelma. ”Ensihoitolääkärit raportoivat, etteivät tutkimusaikana kohdanneet yhtään elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmaa, joissa olisi ollut suunnitelmat perussairauden äkillisen pahenemisvaiheen varalle.”

Tiedot olemassa olevista hoidonrajauksista ja hoitotahdoista myös välittyvät huonosti ensihoidon henkilöstölle. ”Tutkimusaineistoa kerätessä paljastui, että Pirkanmaan aineiston 65 potilaasta melkein kolmanneksella oli elvytyskielto. Siitä huolimatta yllättävässä tilanteessa hoitokodista soitettiin 112:een ja näistä potilaista yli puolelle aloitettiin täysipainoinen elvytys.”

Hoidonrajaus ei siis käytännössä merkinnyt yhtään mitään.

Lue lisää: Jaakko Herralan mielestä Suomen pitää pohtia, mitä rahoitetaan julkisilla varoilla – ”Onko yhden lisäelinvuoden hyväksytty hinta miljoona vai kymmenen miljoonaa euroa?”

Lue lisää: Turhiin hoitoihin ei ole varaa, mutta miten hinnoitellaan toivo elämän jatkumisesta?

Lue lisää: Miten hyvinvointivaltio pelastetaan? Seuraava hallitus joutuu raapimaan kasaan miljardiluokan säästöt, kun korona-ajan velat erääntyvät maksettavaksi: ”Se pitää määritellä uudelleen”

Korjaus 11.8.2022 kello 20.32: Muutettu jutun otsikkoa. Aiemmasta otsikosta sai käsityksen, että lääkärihelikopterit hakisivat potilaita hoitoon tai että elottomia potilaita kuljetettaisiin jatkohoitoon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut