Yli 1 600 Suomeen paennutta juuttui pakolaiskriisin jälkeen välitilaan, joka on jatkunut jo vuosia – Osa heistä asuu yhä Tampereen vastaanotto­keskuksessa, jonka lapsille se on ainoa koti

Kymmenet Tampereen vastaanotto­keskuksen asukkaat elävät seitsemättä vuotta epävarmuudessa, sillä tietoa oleskelu­luvasta ei ole. Pitkittyneessä turva­paikka­prosessissa on edelleen yli 1 600 pakolaiskriisissä Suomeen tullutta turva­paikan­hakijaa. Suomen Pakolaisavun Katja Mannerström arvostelee kohtelua kovin sanoin ja sanoo, ettei sellaista mattoa ole, jonka alle paperittomat turva­paikan­hakijat voisi piilottaa. Turva­paikka­yksikön johtaja Antti Lehtinen vakuuttaa Maahanmuutto­­viraston olevan nyt valmiimpi kuin vuosina 2015–2016.

Liisa Korkatti ja Zaid Al-Khdhairi ovat molemmat tehneet vuosia töitä vastaanottokeskuksissa. Korkatti on nykyisin Tampereen vastaanottokeskuksen johtaja ja Al-Khdhairi vastaanottokeskuksen johtava ohjaaja. Heidät kuvattiin vastaanottokeskuksen pihassa Tampereen Kaupissa kesäkuussa.

31.7. 5:00

Aamulehti

Pakolaiskriisissä Suomeen paenneista yli 1 600:lla on edelleen kesällä 2022 turvapaikka-asia vireillä. Se tarkoittaa, että 4,4 prosenttia vuosina 2015–2016 Suomesta turvapaikkaa hakeneista elää edelleen vuosia myöhemmin ilman varmuutta oleskeluluvasta.

Pakolaiskriisissä turvapaikkahakemusten määrä kasvoi dramaattisesti. Vuonna 2014 Suomi sai 3 651 turvapaikkahakemusta. Seuraavien kahden vuoden aikana hakemusmäärä moninkertaistui: vuosina 2015–2016 turvapaikkaa haki Suomesta ennätykselliset 37 222 ihmistä.

”Vuonna 2015–2016 tulleiden määrä oli aivan valtava. Siitä pienikin osuus on iso määrä ihmisiä”, Maahanmuuttoviraston turva­paikka­yksikön johtaja Antti Lehtinen sanoo välitilaan jääneistä.

Lehtinen nimittää vuosia 2015 ja 2016 ruuhkavuosiksi. Hän sanoo, että kun turvapaikkahakemuksia tuli paljon, käsittelyajat Maahanmuuttovirastossa venyivät.

Vuonna 2015 turvapaikkaa hakeneista ensimmäiset saivat hakemukseensa päätöksen kuukaudessa ja suurin osa vuonna 2016. Osalla päätöksen saaminen kuitenkin venyi. Pisimpään turvapaikkaprosessi on kestänyt niillä yli 1 600:lla, joiden asiat ovat edelleen kesken joko Maahanmuuttovirastossa tai hallinto-oikeuksissa.

Mitä?

Näin turva­paikan­haku etenee

Kun turvapaikanhakija hakee turvapaikkaa, Maahanmuuttovirasto selvittää, onko kansainväliselle suojelulle perusteita. Sen perusteella hakija saa myönteisen tai kielteisen päätöksen hakemukseensa.

Jos hakija ei ole Maahanmuuttoviraston päätökseen tyytyväinen, siitä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeusasteet voivat palauttaa hakemuksen Maahan­muutto­viraston käsittelyyn tai todeta päätöksen oikeaksi. Jos hakemus palautetaan Maahan­muutto­viraston käsittelyyn, seuraa uusia puhutteluja ja selvityksiä.

Vaikka oikeus katsoisi kielteisen turvapaikkapäätöksen oikeaksi, turvapaikanhakijan näkökulmasta tie ei nouse vielä pystyyn. Kun päätöksellä on lainvoima, turvapaikanhakija voi hakea turvapaikkaa uudelleen. Suomessa ei ole rajattu uusintahakemusten määrää.

Tällä hetkellä turvapaikanhakija joutuu odottamaan turvapaikkapäätöstä lähes vuoden. Toukokuussa ratkaistujen hakemusten keskimääräinen käsittelyaika hakemuksen jättämisestä turvapaikkapäätökseen oli 240 vuorokautta. Maahanmuuttoviraston tavoitteena on lyhentää käsittelyaika 180 vuorokauteen marraskuuhun mennessä. Viime vuonna käsittelyaika oli keskimäärin 310 vuorokautta.

Turvapaikkahakemus numero 13

Välitilaan jääneiden turvapaikanhakijoiden tilanteet ovat erilaisia. Joukkoa yhdistää Lehtisen mukaan kaksi asiaa: he ovat suurimmista lähtömaista, eivätkä kansainvälisen suojelun edellytykset ole Maahanmuuttoviraston arvioinnissa täyttyneet.

Vireillä olevista turvapaikka-asioista suuri osa, yli 1 300, on tapauksia, joissa hakijalla on vireillä toinen tai useampi turvapaikkahakemus.

306 turvapaikanhakijalla on edelleen vireillä ensimmäinen turvapaikkahakemus hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä tai jommankumman oikeusasteen palauttamana Maahanmuuttovirastossa.

Toisessa ääripäässä on yksittäisiä turvapaikanhakijoita, joilla on vireillä 10. tai jopa 13. turvapaikkahakemus. Lehtinen ei kommentoi yksittäisiä tapauksia, mutta sanoo, että toistuvasti turvapaikkaa hakeneiden tilanteet ovat täysin poikkeuksellisia.

Irak, Afganistan ja Somalia

Pakolaiskriisissä Suomeen pakeni ihmisiä erityisesti kolmesta maasta: Irakista saapui yli 20 000, Afganistanista yli 5 000 ja Somaliasta yli 2 000 turvapaikanhakijaa. Samat lähtömaat erottuvat tilastosta, joka kertoo välitilaan jääneiden turvapaikanhakijoiden kansalaisuuksista.

Selvästi eniten turvapaikkahakemuksia on vireillä Irakista pakolaiskriisissä lähteneillä turvapaikanhakijoilla. Kaikista vuosina 2015–2016 turvapaikkaa Suomesta hakeneista ja edelleen turvapaikkaprosessissa olevista 1 007 on paennut Irakista. Yli 200 turvapaikka-asiaa on vireillä myös Afganistanista ja Somaliasta lähteneillä.

Tampereen vastaanottokeskuksessa välitilassa asuvien lähtömaissa painottuvat samat maat. Vastaanottokeskuksessa asuu haastatteluhetkellä kesäkuun 2022 lopussa 70 vuonna 2015 Suomeen turvapaikanhakijana saapunutta. Heistä 50:n turvapaikkaprosessi on edelleen kesken. 20 on saanut oleskeluluvan, mutta ei ole vielä muuttanut pois vastaanottokeskuksesta.

Tampereen vastaanottokeskus sijaitsee Kaupissa. Nuorimmat asukkaat ovat pikkulapsia.

Viisi alkuperäistä asukasta

Iltapäivän aurinko paahtaa vanhan Kaupin sairaalan julkisivua. Liisa Korkatti ehdottaa, että siirrymme keuhkoparantolaksi 1900-luvun alussa suunnitellun rakennuksen läpi pihan varjoisalle puolelle. Matkalla Korkatti huikkaa jokaiselle vastaantulijalle jotain, useimmiten muulla kuin suomen kielellä.

Vanhaan Kaupin sairaalaan perustettiin hätämajoitusyksikkö vuonna 2015. Vuosi myöhemmin hätämajoitusyksikkö muuttui 300-paikkaiseksi vastaanottokeskukseksi. Liisa Korkatti on työskennellyt Tampereen vastaanottokeskuksessa siitä lähtien. Nykyisin hän johtaa koko vastaanottokeskusta.

Vastaanottokeskuksen paikkamäärä laski pakolaiskriisiä seuranneina vuosina. Tammikuussa 2022 paikkoja oli enää puolet huippulukemasta, 150 kappaletta. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kaikki 300 paikkaa tarvittiin taas käyttöön. Lisäksi keskuksessa on hätämajoituspaikkoja.

Vastaanottokeskuksen johtava ohjaaja Zaid Al-Khdhairi laski kerran, että niin sanottuja alkuperäisiä asukkaita, eli heitä, jotka ovat asuneet Tampereen vastaanotto­keskuksessa vuodesta 2015, on jäljellä viisi. Iso osa niistä 50:stä keskuksen asukkaasta, joiden turvapaikkaprosessi on edelleen kesken, on siirtynyt keskuksesta toiseen ja löytänyt paikkansa Tampereelta, kun keskuksia eri puolilla Suomea on suljettu.

Lapsille vastaanottokeskus on koti

Liisa Korkatti sanoo, että tarinoita on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Edellisen pakolaiskriisin jälkeen Tampereen vastaanottokeskuksessa on opiskeltu suomen kieltä ja perustettu perheitä. Lapset käyvät päiväkodissa ja koulussa, osa aikuisista töissä. Arki pyörii, mutta puitteet muodostaa vastaanottokeskus.

”Ihminen elää siinä tilassa, missä on”, Korkatti sanoo. ”On lapsia, jotka kokevat tämän kodikseen. En tiedä, voiko sitä muuten sanoa.”

Välitilaan jumittuminen näkyy Korkatin mukaan yksilön elämässä epävarmuutena. Ei ole varmaa, miten pitkään elämä jatkuu nykyisenlaisena. Keskeinen asia on työnteko-oikeus, joka riippuu turva­paikka­hakemuksen käsittelyn vaiheesta.

Pääsääntö on, että turvapaikanhakija voi jatkaa työskentelyä joko Maahanmuuttoviraston tai oikeuden kielteiseen päätökseen asti. Jos turvapaikanhakija jättää uusintahakemuksen, on hänen odotettava sen jälkeen kolme tai kuusi kuukautta ennen kuin voi tehdä töitä. Myönteisen turva­paikka­päätöksen saaneella on työnteko-oikeus.

Vastaanottokeskuksen näkökulmasta työ on Korkatin mukaan yksinkertaista ja selkeää: tarjotaan majoitus, ohjataan sosiaali- ja terveyspalveluissa, työssä, opinnoissa ja turvapaikkaprosessissa. Vastaanottokeskus noudattaa lainsäädäntöä, josta päättävät poliitikot. Korkatti painottaa, ettei ota kantaa politiikkaan. ”Meillä on helppo paikka. Emme ole niitä, jotka tekevät päätöksiä.”

Kun pakolaiskriisi alkoi, Liisa Korkatti oli töissä Iittalassa vastaanottokeskuksessa. Kun se suljettiin puoli vuotta myöhemmin, hän siirtyi Tampereen vastaanottokeskukseen Kauppiin. Zaid Al-Khdhairi oli vuonna 2015 töissä Forssan vastaanottokeskuksessa, kun pakolaiskriisi alkoi. Myöhemmin hän oli sulkemassa vastaanottokeskuksia, kun niiden tarve väheni.

Kaksi tapaa tulla päätökseen

Pakolaiskriisissä Suomeen paenneiden turvapaikkahakemukset työllistävät Antti Lehtisen mukaan edelleen merkittävästi Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikköä.

Käytännössä pakolaiskriisissä Suomeen paenneiden prosessi voi tulla päätökseensä kahdella tapaa: joko turvapaikanhakija poistuu maasta tai saa oleskeluluvan.

Jos samat perusteet hakea turvapaikkaa esitetään uudestaan ja uudestaan, mutta mikään ei muutu, päätöskään ei muutu. Esimerkiksi Afganistanista paenneiden tilanne on muuttunut pakolaiskriisin jälkeen ratkaisevasti, kun Yhdysvaltain joukot vetäytyivät maasta ja Taleban otti maan haltuunsa viime vuonna.

Kysymys siitä, miten asiat tulisi hoitaa, jotta turvapaikanhakijat pääsisivät pois välitilasta, on poliittinen. Myöskään Lehtinen ei ota siihen kantaa. ”Jos ei mikään muutu, sitten tilanne voi olla se, että vuonna 2025 keskustellaan samasta asiasta”, hän sanoo.

10-vuotispäivä

Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 10 vuotta pakolaiskriisin käynnistymisestä. Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikkö Katja Mannerström sanoo, että rajan on tultava vastaan jossain vaiheessa.

”Jos tapahtuisi iso muutos, se voisi pelastaa nämä tyypit. Ainoa vaihtoehto on, että löytyisi aktiivinen tahtotila miettiä, miten he voisivat laillistaa oleskelunsa Suomessa”, Mannerström sanoo.

”Paperittomiksi jääneet turvapaikanhakijat halutaan sysätä maton alle. Ei sellaista mattoa ole, minne heidät voisi sysätä. Ei ihmisiä voi vaan piilottaa minnekään.”

Mannerström huomauttaa, että Suomessa usein unohtuu, että turvapaikanhakijoilla on joka tapauksessa paremmat oltavat täällä kuin lähtömaassa. ”Me elämme sellaisessa lintukodossa.”

Myös muut kolmannen sektorin toimijat ovat vaatineet muutosta pitkittyneisiin turvapaikkaprosesseihin. Lupa elää -kansalaisaloite vaatii Suomea myöntämään oleskeluluvat niille turvapaikanhakijoille, jotka hakivat turvapaikkaa ennen vuotta 2017. 51 800 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite lähetettiin eduskuntaan 7. kesäkuuta.

Tampereen vastaanottokeskuksen seinää koristavat värikkäät kädet, kukat ja muut kuviot.

Riittävän laadukasta apua

Mannerströmin mukaan moni asia meni turvapaikanhakijoiden kohtelussa pieleen heti pakolaiskriisin alussa. Hän sanoo, että koko pakka oli sekaisin.

Tulkkeja puuttui. Turvapaikkapuhutteluja, jotka tavallisesti kestävät viikkoja, tehtiin Mannerströmin mukaan tunneissa. Hän sanoo nähneensä omin silmin päätöksiä, joihin on kirjattu väärien ihmisten nimiä ja kopioitu samoja vastauslauseita. ”Vaikka oli ampumahaavoja ja fyysisiä merkkejä kidutuksesta, ei prosessissa ollut lainkaan tutkittu tai tunnistettu kidutusta ja sen uhkaa, mikä olisi selkeä peruste turvapaikan myöntämiselle.”

Mannerströmin mukaan ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että turvapaikanhaku venyi vuosia kestäväksi. ”Se on ollut melkein pääsääntö.”

Mannerström sanoo tuntevansa ihmisiä, jotka ovat saaneet turvapaikan viidennellä hakukierroksella. Hänen mukaansa se on hirveä todiste siitä, että kun ihminen saa riittävän laadukasta apua, turvapaikka heltiää. Käytännössä hakemuksia ja uusintahakemuksia on laadittu niin ammattilaisten kuin vapaaehtoisten avulla.

Maahanmuuttovirasto on nyt valmiimpi

Vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin ja kevättalven pakolaisaallon vertailu ei Antti Lehtisen mielestä ole hölmöä, vaikka tilanteet ovatkin erilaisia.

Lehtinen sanoo Maahanmuuttoviraston olevan nyt valmiimpi kuin seitsemän vuotta sitten. Turvapaikkaosaston johtaja antaa esimerkiksi tulkkaukseen liittyvät ongelmat, jotka saivat laajalti huomiota pakolaiskriisin alussa. Nyt työkalut ovat toisenlaiset ja tulkkauksen laadun tarkastelu mahdollista.

Yksi asia on nyt olennaisesti eri tavalla. EU-maat tekivät 4. maaliskuuta yhteisen päätöksen tilapäisen suojelun tarjoamisesta ensimmäistä kertaa. Oleskeluluvan lisäksi se mahdollistaa työnteon heti rekisteröitymisen jälkeen, koulutukseen hakeutumisen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön Ukrainasta paenneille. Tilapäinen suojelu on prosessina nopea ja eroaa turvapaikan hakemisesta, sillä siihen ei sovelleta yksilöllistä harkintaa suojelun tarpeesta kuten turvapaikanhakijan kohdalla.

Toinen suuri ero on se, että Ukrainasta sotaa paenneilla on monilla kontakteja Suomeen jo ennestään. Majoitus on voinut järjestyä sitä kautta.

Tampereen vastaanottokeskuksen johtaja Liisa Korkatti sanoo, että vastaanottokeskuksessa nähdään ihminen hakurumban takana. Vastaanottokeskuksessa töitä tekee moniammatillinen tiimi. Lisäksi Korkatti kerto, että Tampereella verkostot toimivat. Vastaanottokeskus tekee yhteistyötä muun muassa päivähoidon ja lastensuojelun kanssa. Vastaanottokeskuksen seinällä on esillä yhden vastaanottokeskuksessa asuneen turvapaikanhakijan taidetta.

”Kaikki ihmiset ovat ihmisiä”

Vastaanottokeskuksessa alku oli sekamelska myös vuonna 2022. Ihmisten auttamisen halu oli valtava, mutta jotta tilanne saatiin hallintaan, oli Korkatin mukaan rajattava jopa auttamista. Oli keskityttävä olennaisimpiin tarpeisiin: ruoan ja suojan tarjoamiseen.

Al-Khdhairi sanoo, että henkilöstön osaaminen on nyt toisella tasolla. Jos hän vertaa pakolaiskriisin alkua ja kevättalven 2022 tapahtumia, ero on suuri. ”Tällä kertaa oli selkeät ohjeet, miten tehdään, ja perusasiat, kuten tietojärjestelmät, tiedossa.”

”Molemmat ovat yllättäviä momentteja. Volyymi on ihan hirveän iso. Kaikki tapahtuu isolla volyymilla: ihmiset ja avuntarve”, Korkatti sanoo. Hän miettii, kannattaako seuraavaa lausetta sanoa ääneen: ”Nyt on ihanan seesteinen vaihe.”

Palataan vielä välitilaan jääneisiin turvapaikanhakijoihin. Jos Korkatti voi sanoa vielä yhden asian, se on tämä: ”Kaikki ihmiset ovat ihmisiä, ovat ne mistä maasta tahansa. Kaikilla on samat tarpeet ja toiveet.”

On hetken hiljaista. ”Sanoit sen niin hyvin, että ei minulla ole lisättävää”, Al-Khdhairi sanoo.

Yli 1600 turvapaikanhakijaa on jumiutunut turvapaikkaprosessiin, jonka päätepisteestä ei ole varmuutta. Osa on tehnyt jo useita turvapaikkahakemuksia.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut