Tämä mies aloitti härskin pelin ja yllätti Suomen, mutta kuka hän on? – Näin Turkin presidentti muuttui itsevaltiaaksi

Hän jyrisee ja tuomitsee, on jatkuvasti julkisuudessa päättämässä kaikesta ja rakentaa vastakkainasettelua maahansa. Suomalainen Turkki-tutkija kertoo, mitä Erdoğanista pitäisi ajatella ja millainen mies panee nyt kapuloita Nato-rattaisiin.

Tämä on mies, joka nostattaa niskavillat pystyyn Suomessa. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan näki tilaisuutensa ja alkoi käydä kauppaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemusten käsittelyllä.

27.5. 18:25

Aamulehti

Lähi-idän politiikkaa aktiivisesti seuraaville Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on tuttu monista käänteistään, mutta suuren yleisön tietoisuuteen Suomessa hän ponnahti kunnolla vasta muutama päivä sitten. Nyt hänestä puhutaan kaikkialla ja kysellään, kuka hän oikein on.

Erdoğan on se mies, joka alkoi panna kapuloita rattaisiin, kun Suomi ja Ruotsi päättivät pyrkiä Naton jäseniksi. Presidentti näki tilaisuutensa tulleen ja aloitti härskin pelin pohjoismaiden jäsenyyden kustannuksella.

Hän lateli pitkän vaatimuslistan, joka pitäisi täyttää, ennen kuin Turkki voi hyväksyä uudet jäsenmaat. Vaatimukset liittyvät asevientiin, yhdysvaltalaiseen F-35-hävittäjäohjelmaan ja monien yllätykseksi terrorismin vastustukseen. Se liittyy Pohjoismaissa asuviin kurdeihin.

Lisää vettä myllyyn presidentti heitti todetessaan, että Suomen ja Ruotsin delegaatioiden on aivan turha matkustaa Turkkiin. Nyt tilanne on se, että umpisolmua yritetään avata keskusteluin, mutta nopeaa ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Lue lisää: Näin tutkija arvioi Niinistön ja Erdoğanin puhelua: keskustelua käytiin enemmän Erdoğanin ehdoilla

Tehokas ja kykenevä

Erdoğan on ollut vallassa runsaat 20 vuotta. Hän toimi Istanbulin pormestarina 1990-luvulla ja sen jälkeen perustamansa Oikeus ja kehitys -nimisen AK-puolueen johtajana. Meriiteistä löytyvät myös kansanedustajuus ja pääministerin pesti. Vuonna 2014 hänet valittiin presidentiksi.

Lähi-Idän instituutin säätiön asiamies Anu Leinonen on perehtynyt Turkkiin. Hän vietti hiljattain vuoden Turkissa ja Libanonissa tehden tutkimustyötä.

Leinosen mukaan kansa ajatteli aluksi Erdoğania hyvänä vaihtoehtona.

”Turkissa oli odotuksia, että hän olisi parempi kuin häntä edeltävä suhmuroiva hallinto. Vaikka hänen puolueensa koettiin konservatiivisena ja uskontotaustaisena, niin moni ajatteli Erdoğanin ja hänen puolueensa olevan tehokas, kykenevä ja rehellinen.”

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan näki tilaisuutensa ja alkoi käydä kauppaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä. Vuonna 2016 Turkissa jättimäinen kuva presidentistä heijastettiin screenille hallitukselle myönteisessä tilaisuudessa.

Pitkä tie kohti EU:ta

Turkki hyväksyttiin EU-jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa vuonna 1999, ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 2005. Tie kohti jäsenyyttä on ollut kivinen.

Monet näkevät, ettei Turkki ole eurooppalainen maa. Se ei myöskään ole demokratia. Maassa vainotaan vähemmistöjä, ja se rikkoo sananvapauden periaatetta. Moni on ollutkin sitä mieltä, että aikoinaan oli virhe hyväksyä Turkki EU:n jäsenehdokkaaksi.

Leinosen mukaan alku oli lupaava. ”Turkissa toteutettiin EU:n vaatimia uudistuksia. Yhteiskuntaa demokratisoitiin. Näytti siltä, että odotukset lunastetaan. Tehtävää oli paljon. Vähemmistön oikeuksia, korruption kitkemistä poliisista ja jopa puoluelainsäädännön tarkistamista. Osaa uudistuksista alettiin tehdä nopeasti, osaa hitaammin.”

Tyytyväisyys Erdoğania kohtaan lisääntyi, kun taloustilanne koheni.

”Mutta vuoden 2006 jälkeen into EU:n vaatimiin uudistuksiin hiipui. Talous oli kuitenkin saatu parempaan suuntaan, ja Erdoğanin ensimmäisen kymmenen vallassaolovuoden aikana Turkki vaurastui. Kansalaiset olivat hyvinvoivia, infraan satsattiin, tiet ja valaistus paranivat. Sairaaloita rakennettiin.”

Leinonen muistelee, että vielä 2010-luvun vaaleissa vaalipropaganda oli vähäistä.

”Ei ollut vastakkainasettelua. Erdoğan ei haukkunut vastustajia, vaan puolue korosti puolueensa ansioita ja sitä, mitä kaikkea se voisi tehdä maan palvelutason hyväksi.”

Leinonen uskoo, että Turkki teki vilpittömästi töitä sen eteen, että siitä tulisi EU:n jäsen.

”Sen jälkeen EU-uudistukset lakkasivat, puolue teki mitä ilmeisemmin sen johtopäätöksen, ettei EU ole ottamassa Turkkia jäseneksi. Ehkä kävi mielessä, ettei sinne halutakaan.”

Arkistokuvassa Erdoğan Suomen-vierailullaan vuonna 2002. Taustalla silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.).

Kuka?

Recep Tayyip Erdoğan

Syntynyt Istanbulissa Turkissa vuonna 1954.

Turkin presidentti vuodesta 2014. Turkin pääministerinä vuosina 2003–2014. Istanbulin pormestari 1990-luvulla.

Perustanut Oikeus ja kehitys -puolueen, jonka johdossa hän on.

Opiskellut uskonnollisessa koulussa ja Marmaran yliopistossa liiketaloutta. Tosin jälkimmäisistä opinnoista epäselvyyttä.

Pelannut nuorempana jalkapalloa.

Perheeseen kuuluvat puoliso, neljä lasta ja lastenlapsia.

Jarruttaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksen käsittelyä.

Kohauttanut ennenkin. Ilmoitti vuonna 2014, että jokaisen turkkilaisen naisen pitäisi synnyttää kolme lasta. On myös puhunut, etteivät naiset ole tasa-arvoisia miehiin nähden.

Leinonen jatkaa, että median haltuunotto alkoi jo vuonna 2005.

”Maassa oli pankkikriisi 2000-luvun alussa. Mediatalot kuuluivat konsortioihin, joissa oli myös pankkeja mukana. Kun pankkeja meni nurin, niin jälkipuinnissa mediaosuudet luisuivat AK-puolueen kannattajien käsiin.”

Valtaa kahmiva jäärä

Presidentti Erdoğanista liikkuu monenlaisia tarinoita. Hänet tunnetaan tehokkaana poliitikkona, joka on saanut kahmittua itselleen vallan. Tapahtumat ovat innostaneet kirjojen tekoon. Presidentistä on julkistettu hiljattain parikin teosta.

Häntä on kuvailtu jääräpäiseksi, vallasta hullaantuneeksi. Hyveenä on pidetty kärsivällisyyttä. Onhan hän voittanut uransa aikana monta taistoa.

Turkkilaistaustainen tutkija Halil Gürhanli Helsingin yliopistosta tuli väitöskirjassaan siihen tulokseen, että Erdoğanin puolue on ollut johdonmukaisesti populistinen jo alusta asti.

Väitöskirjassaan Gürhanli avaakin, miten on mahdollista, että Erdoğanin hallitus muuttui demokratian kannattajista populismin tukijoiksi.

”Aikaisemmin Turkin Nelson Mandelana tunnettu Erdoğan muuttui yhdessä yössä Turkin uudeksi sulttaaniksi”, hän luonnehtii.

Tutkija on sitä mieltä, että vaikka Turkin demokraattinen periksi antaminen on paljolti tulosta hallituksen kääntymisestä radikaalioikeistoon eikä populismiin, niin Erdoğanin hallituksen ideologinen muutos on yhä todisteena keskitetyn vallankäytön väijyvästä vaarasta.

Boikotti osuisi kurdeihin

Kun Turkki lateli vaatimuslistansa, varsinkin sosiaalisessa mediassa alkoi kiihkeä keskustelu siitä, pitäisikö suomalaisten alkaa boikotoida turkkilaisia tuotteita ja lomamatkojaan Turkin aurinkorannalle.

Leinonen muistuttaa, että kebab-ravintoloista suuri osa on Suomessa kurdien omistuksessa. Jos heitä haluaa suojella, niin osoite on väärä.

”Matkustaminen Turkkiin on tietysti jokaisen oma asia, jos haluaa antaa valuuttatuloja maalle.”

Marttyyri uutisten ykkösenä

Leinosen mukaan Turkin televisiosta tulee valtavasti poliittisia ohjelmia.

”Turkkilaiset ovat sanoneet, ettei Nato-kiista ole ykkösaihe, vaan heidän sisäpolitiikkansa. Tosin kolmen kärjessä vaatimuslista keikkuu.”

Terrorismin pelko korostuu uutisissa vahvasti. Kun turkkilainen sotilas kuolee vaikkapa Irakissa tai Syyriassa sellaisessa taistelussa, jonka Turkki määrittelee terrorismin vastaiseksi, niin hänestä tulee marttyyri.

Leinosen mukaan on automaattisesti ykkösuutinen, kun nuori sotilas kuolee ”terrorismin vastaisessa työssä”.

Kaikkialla läsnä

Joku voi pitää Erdoğanin tarinaa satumaisena. Hän vietti lapsuuttaan Turkissa Kasimpasan köyhällä alueella. Häneen lyötiin jopa ymmärtämättömän maalaisen leima, kun hän pyrki pormestariksi. Kampanjallaan hän kuitenkin selvisi voittoon selvin luvuin.

Tavanomaista ryysyistä rikkauksiin -tarinaa ei presidentistä voi kirjoittaa, niin paljon hänen viimeaikaiset edesottamuksensa ovat horjuttaneet Erdoğania jalustalta.

Ennen niin sovitteleva poliitikko on tänä päivänä itsevaltias, joka hallitsee kaikkea. Hän jyrisee ja tuomitsee, on jatkuvasti julkisuudessa päättämässä kaikesta – ja toisin kuin ennen, nyt hän rakentaa vastakkainasettelua maahansa.

Kansa jakaantunut

Erdoğan on 68-vuotias. Seuraavat presidentinvaalit ovat vuonna 2024. Parlamenttivaalit on määrä pitää vuoden päästä, ellei niiden ajankohtaa aikaisteta.

Leinonen sanoo, että Turkin kansa on pahasti jakaantunut Erdoğanin kannattajiin ja vastustajiin. Miten käy seuraavissa vaaleissa? Onhan spekuloitu, onko hän enää vallassa ensi vaalien jälkeen.

”Presidentti ei ole esiintynyt hyvän valtionjohtajan tavoin”, Leinonen toteaa. Ehkä tämä lausunto antaa osviittaa sille mahdollisuudelle, että kansa kyllästyy.

Tosin vaalejahan voidaan tarpeen tullen peukaloida.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut