Nato-kansanäänestyksen korvikkeeksi ei tarvita presidentti Niinistön esittämää ”supergallupia”, sanovat tutkijat

Johanna Vuorelman ja Matti Pesun mukaan eduskunnan enemmistön tuki Nato-päätökselle riittäisi.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja presidentti Sauli Niinistö pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden Stoltenbergin Helsingin-vierailun

29.3. 14:37

Tutkijat eivät lämpene presidentti Sauli Niinistön ajatukselle laajan mielipidekyselyn teettämisestä mahdollisen Nato-jäsenyyshakemuksen tueksi. Tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja vanhempi tutkija Matti Pesu luottaisivat päätöksenteossa edustukselliseen demokratiaan eli eduskunnan enemmistön tukeen.

Nato-kyselyitä on heidän mukaan teetetty ja vielä teetetään ihan tarpeeksi.

”Emme me siihen päälle tarvitse enää mitään supergallupia”, Vuorelma Helsingin yliopistosta sanoo.

Niinistö on aiemmin puhunut toistuvasti neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä mahdollisen Nato-päätöksen yhteydessä. Se, ja myöhempi esitys mielipidekyselystä, ovat tutkijoiden mukaan osoitus siitä, että presidentti kaipaa päätökselle mahdollisimman selkeää legitimiteettiä eli oikeutusta.

Vuorelman mukaan kansanäänestys ja laajakin mielipidekysely ovat kaksi aivan eri asiaa.

”Kansanäänestyksestä säädetään lailla. Se on instituutio ja politiikan tekemisen väline, johon liittyvät ihan omat lainalaisuudet”, Vuorelma muistuttaa.

Mielipidekyselyllä taas on Vuorelman mukaan eri tarkoitus: sillä mitataan kansalaisten mielipidettä juuri sillä hetkellä antamalla toimeksianto ulkopuoliselle toimijalle ilman parlamentaarista säätelyä. Kyselyitä tekevän yrityksen toimitusjohtaja myötäilee käsitystä.

”Kyllä äänestäminen on varmasti kansalaisen mielestä tietyllä tavalla vakavampi teko, mielipidekyselyihin voidaan ehkä vastata vähän kevyemmillä perusteilla”, Jari Pajunen Taloustutkimuksesta myöntää.

Ulkopoliittisen instituutin Pesu ei muista tapauksia, jossa mielipidekyselyn tuottamaa tietoa olisi käytetty Niinistön ehdottamalla tavalla hyväksi poliittisessa päätöksenteossa.

”Se on aika luova idea legitimiteetin varmistamiseksi”, Pesu muotoilee.

Jos katsotaan sotilasliitto Naton aiempia jäseneksi hyväksymisiä, on vain muutamissa tapauksissa Pesun mukaan järjestetty kansanäänestyksiä. Yleensä parlamentin enemmistöön tukeutuva päätös on riittänyt Natolle osoitukseksi kansan tuesta.

”En näe tarvetta mielipidekyselylle. Kyllä sen pitäisi riittää, että edustuksellinen demokratia toimii ja päätökselle on riittävä eduskunnan tuki”, Pesu sanoo.

Vuorelman mukaan on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi perustuslakivaliokunta tarvittavan enemmistö määrittelee, jos äänestykseen päädytään. Voi hyvin olla, että eduskunnan yksinkertaisen enemmistön todetaan riittävän. Toisaalta poliittisesti olisi ehkä halua osoittaa laajempaa yksimielisyyttä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Vuorelma kertoo törmänneensä käsityksiin, että kansanäänestys Nato-jäsenyydestä olisi jotenkin pakollinen tai suomalaisille jo luvattu. Näin ei asian laita ole.

”Kansanäänestyshän on ollut Niinistön yksityisajattelua, eikä esimerkiksi mukana hallitusohjelmassa tai ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, mikä olisi jo ihan eri tavalla sitovaa”, Vuorelma perustelee.

Olisiko kansanäänestyksen tai laajan mielipidekyselyn jääminen pitämättä sitten kasvojen menetys Niinistölle? Vuorelman mukaan ei, koska presidentin suosio on niin poikkeuksellisen suuri eikä kansalaisten enemmistö edes kaipaa kansanäänestystä.

”Jos miettii ihan politiikan strategian näkökulmasta, niin onko sillä väliä Niinistön kannalta, koska hän ei ole hakemassa jatkokautta ja nykyinen presidenttikausikin on aika loppupuolella. Niinistön ei tarvitse miettiä sitä vaan hän voi vedota Suomen etuun”, Vuorelma sanoo.

Taloustutkimuksen Pajusen mukaan hyvin toteutettu mielipidekysely voisi sinänsä antaa kansan tunnoista teoriassa jopa kansanäänestystä luotettavamman kuvan.

Mielipidekyselyihin liittyy se monen mielestä vaikeasti miellettävä tosiasia, että vain noin tuhannen ihmisen haastattelu tuottaa oikein toteutettuna luotettavan tuloksen koko kansan mielipiteestä. Haastateltujen määrän nostaminen 50 000:een tai vaikka 100 000:een ei olennaisesti muuta virhemarginaaleja ja lopputulosta.

Pajusen mukaan ainakin teoreettisesti mielipidekysely voisi tuottaa kansanäänestystä luotettavamman tuloksen kansalaisten mielipiteestä. Näin siinä tapauksessa, jos otos mietitään huolella ja varmistetaan kaikkien haastateltavien tavoittaminen sekä toteutetaan kysely ”monikanavaisesti” eli ei esimerkiksi ainoastaan internetin välityksellä.

”Vaaleista sen sijaan tiedetään, että äänestämässä käymiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin itse äänestyksen aihe”, Pajunen toteaa.

Pajusen mukaan Nato-kansanäänestyksen suosio on laskenut sitä mukaa kuin jäsenyyden kannatus on noussut.

”Ehkä siinä on taustalla ajatus, että tämä on asia, jonka takia poliittiset päättäjät on valittu ja että heillä on ehkä käsissään tietoa, jota meillä muilla ei ole”, Pajunen pohtii.

Mielipidekyselyyn ja kansanäänestykseenkin liittyy luonnollisesti se mahdollisuus, että kannat voivat nopeasti muuttua. Pajunen kertoo esimerkin lähimenneisyydestä: marraskuussa 2013 Nato-jäsenyyden kannatus oli 17 prosenttia. Se nousi Krimin valtauksen jälkeen keväällä ja kesällä 2014 korkeimmillaan 26 prosenttiin, mutta putosi saman vuoden marras-joulukuussa takaisin 19 prosenttiin.

Tämä talvena ja keväänä mielipiteiden muutos on ollut vielä paljon rajumpaa, mutta Pajunen ei usko samanlaiseen heiluriliikkeeseen kuin kuusi vuotta sitten.

”Kyllä tämä (sota) on tullut niin lähelle suomalaisia ja kyse on niin paljon enemmästä kuin Krimin valtauksesta, että voisi kuvitella vaikutuksen olevan pidempi, vaikka siellä sotatoimet päättyisivätkin”, hän ennustaa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut