Näkökulma: Miten paljon Suomi teki politiikka hävittäjäkaupassa? - Uutiset - Aamulehti

Miten paljon Suomi teki politiikkaa hävittäjäkaupassa? Ruotsalaiset joutuivat pettymään, mutta sille on selvät syyt

Länsinaapurissa ollaan pettyneitä, mutta Gripen-kaupan täysi hyöty olisi saavutettu vain Suomen ja Ruotsin puolustusliitolla.

F-35 -hävittäjiä on myyty yli kymmeneen maahan satoja kappaleita. Suomi ei ole uudessa kerhossaan yksin.

10.12.2021 15:15 | Päivitetty 10.12.2021 17:55

Aamulehti

Köyhän ei kannata halpaa ostaa.

Näin vakuuteltiin vuonna 1992, kun Suomi päätyi historialliseen hävittäjäkauppaan valittuaan yhdysvaltalaisen F/A-18Hornet-hävittäjän ilmavoimien uudeksi sotaratsuksi. Silloinkin kyse olisi Suomen historian kalleimmasta asehankinnasta. Nyt uusien hävittäjien hinta on kymmenen miljardia euroa.

Hornetin valintaa ei rummuteltu etukäteen, eikä se kurkotellut spekulointilistan kärjessä millään tavoin. Pidettiinhän sitä Suomelle aivan liian kalliina vaihtoehtona. Sen sijaan moni uumoili, että kone tulisi naapurista Ruotsista. Olihan Saabin Jas 39 Gripen-hävittäjää pidetty varteenotettavana vaihtoehtona pitkään.

Lue lisää: Tällainen on Suomen uusi hävittäjä F-35A – Lue kaikki oleellinen maailman edistyneimmästä hävittäjästä, jota on erittäin vaikea saada tutkalle

Kun silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa kertoi tyynen rauhallisesti valittavan koneen merkin, niin salissa kävi hienoinen kohahdus. Yksi jos toinen mediaväestä katseli epäuskoisena miettien, että kuuliko oikein. Tosin kollega oli huomannut, miten yhdysvaltalaisia kauppamiehiä asteli Smolnan rappusia ylös. Vielä tässä vaiheessa kiersi tieto, jonka mukaan valittava konetyyppi on todellakin yhdysvaltalainen, mutta se halvempi vaihtoehto eli General Dynamicsin F-16-hävittäjä.

Tällä kertaa yhdysvaltalaisen F-35-hävittäjän valinta ei tullut yllätyksenä. Suurempi yllätys olisi ollut, jos kisan olisi voittanut jokin muu.

Tosin historian lehtien havinaa on havaittavissa tälläkin kertaa, kun katsotaan hallituksen kokoonpanoa. Vihervasemmistolainen hallitus päätti ostaa lännestä koneet, joita on pitkin matkaa arvosteltu korkeasta hinnasta ja käyttökustannuksista. Toisaalta alkusysäys hankkeelle annettiin jo entisen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kaudella keväällä 2015, kun hanke kirjattiin hallitusohjelmaan.

Ei ole salaisuus, että F-35 on ollut kenraalien suosikki. Hävittäjä on menestynyt myös erilaisia vertailussa. Aiemmin syksyllä ilmailualan lehti Siivet vertaili laajasti ehdokkaita. Siinä F-35 valikoitui reippaasti ykköseksi.

Ennakkosuosikin asemaa on ollut helppo hehkuttaa, mutta pitää muistaa, että vain puolustusvoimat itse on pystynyt arvioimaan eri hävittäjien ja niihin liittyvien järjestelmien sotilaallisen suorituskyvyn ja sen, miten se voidaan yhdistää puolustusjärjestelmäämme.

Tässä valossa näyttää hiukan oudolta, että edelleen julkisuudessa on arvostelevia kannanottoja, joiden mukaan kenraalit valitsevat konetta Suomelle. Hävittäjää on ollut testaamassa ja vertailemassa kymmenien asiantuntijoiden joukko, parhaimmillaan pari sataa niin siviilejä kuin sotilaita. Vähintäänkin outoa olisi se, jos näin suuressa kaupassa ei luotettaisi asiantuntemukseen. Kansanäänestyskö hävittäjästä olisi pitänyt järjestää?

On totta, että muutkin ehdokkaat olisivat voineet suoriutua niistä tehtävistä, mitä uudelle konetyypille on asetettu, mutta miksi valita toiseksi tai kolmanneksi parasta vaihtoehtoa, kun F-35 on selviytynyt testeissä ykköseksi.

Tosin ei F-35-hävittäjään ole selvinnyt kuivin jaloin. Niin kuin valmistaja on kuvaillut, hävittäjä ei ole mikään posliininukke. Matkan varrella koneeseen on kohdistunut monenlaisia epäilyjä. Teknisiä vikoja, korkeita käyttökustannuksia. Huoltojärjestelmän toimivuus on askarruttanut, eli onko se takuuvarma rauhan ja sodan aikana.

NYT VAHVISTETULLA kaupalla Suomi saa viidennen sukupolven koneet neljännen sukupolven koneiden hinnalla. Jos ajatellaan hankkeen poliittista puolta amerikkalaisin silmin, niin heille on ollut edullista tarjota Suomelle kokonaisuutta, joihin resurssimme riittävät. Heillä ei ole ollut tarkoituksena lypsää Suomelta viimeistä killinkiä.

Suomi saa nyt paketin, joka sisältää 64 hävittäjää, mutta pysyy silti kustannusraameissa. Valittu konetyyppi on myös kustannustehokas, kun otetaan huomioon koko paketin sisältö. Kun nämä räätälöinnit ynnätään yhteen, niin kauppa on joidenkin mielestä aikamoinen kädenojennus Suomelle.

Poliittisesti on hyvä muistaa, että hävittäjäkaupassa maat tekevät keskenään kauppaa, valmistaja ui siinä seassa. Tietenkin kaupoissa toimitaan normaalien liiketalouden periaatteiden mukaisesti. Mutta miten paljon Suomi tekee politiikkaa päätöksellään?

Saamme varmasti kuulla jatkossa mielipiteitä, joiden mukaan Suomi ripustautuu USA:n sätkynukeksi, tai liimautuu kohti Natoa entistä lujemmin. Toisaalta Suomi saa suorituskykyisen hävittäjän puolustuksemme omiin tarpeisiin. Ja eikös viidennen sukupolven versio ole parempi kun neljännen? Miksi kehittämistyöhön muutoin olisi uhrattu valtavasti rahaa ja voimavaroja.

Kaupan julkistamisen jälkeen Euroopassa on pettyneitä konevalmistajia. Veikkaus on, että eniten harmissaan ollaan länsinaapurissa. Toisaalta on esitetty sellaisia arvioita, joiden mukaan ruotsalaishävittäjän ostamisella ei olisi ollut mitään merkitystä, ellei Suomella ja Ruotsilla olisi kiinteää puolustusliittoa. Sellaista ei ole näköpiirissä.

Sen sijaan Suomella on runsaasti yhteistyötä Naton sekä muidenkin maiden kanssa, joissa on F-35, kuten Norja. F-35 -hävittäjiä on myyty yli kymmeneen maahan satoja kappaleita. Suomi ei ole uudessa kerhossaan yksin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut