Helsinki
Pian sen jälkeen kun kansalaisjournalismiverkosto Bellingcat oli loppuvuonna 2014 julkaissut raporttinsa Itä-Ukrainassa alas ammutusta MH17-matkustajakoneesta, Bellingcatin perustaja ja johtaja Eliot Higgins sai kirjeen kotiseutunsa Leicestershiren poliisilta.
MH17-tapausta selvittänyt usean maan viranomaisten yhteistutkimusryhmä halusi kuulla Higginsiä todistajana ja kutsui hänet Leicesterin pääpoliisiasemalle. Siellä hollantilaistutkija pyysi Higginsiä kertomaan, mitä hän oli saanut selville, ja miten. Bellingcat kun oli selvittänyt mitättömillä resursseilla avointen lähteiden tiedustelun avulla viranomaisia vikkelämmin, että Itä-Ukrainan kapinalliset olivat vastuussa koneen pudottamisesta.
– Mitä enemmän puhuin ja mitä enemmän vastakaikua sain, sitä enemmän vahvistui häkellyttävä tunne: me olimme ainoat, jotka teimme tätä. Tutkijat tajusivat, että heidän oli otettava tämä avointen lähteiden homma toden kannalta, Higgins kirjoittaa torstaina ilmestyneessä kirjassaan Me olemme Bellingcat.
Keskustelu Leicesterin poliisiasemalla ei ollut ensimmäinen kerta, kun Higgins tajusi, kuinka heikosti viranomaiset ja arvostetut tiedusteluorganisaatiotkin hyödynsivät verkon avoimia lähteitä. Hän kertoo kirjassa tehneensä pelottavan oivalluksen jo paria vuotta aikaisemmin pitäessään Syyrian sotaan keskittynyttä blogia.
– Monet mielipidejohtajat, korkeat virkailijat ja poliitikot, jotka päättivät sotatoimista, tiesivät Syyrian selkkauksesta paljon vähemmän kuin minä, joka olin viisastunut pelkästään tutkimalla julkisia tiedonlähteitä. Olin törmännyt ammottavaan aukkoon informaatiojärjestelmässä – sellaiseen, jonka täyttämiseksi olen siitä pitäen työskennellyt kaikki päivät.
Avointen lähteiden tutkinta otetaan nyt vakavammin
Bellingcatissa aktiivisesti 2014–2016 toiminut suomalainen Veli-Pekka Kivimäki arvioi, että tiedustelupalvelujen hitaus avointen lähteiden kanssa johtui maailman nopeasta muutoksesta ja sosiaalisen median äkillisestä noususta.
– Käyttäjien tuottama sisältö räjähti yhtäkkiä määrällisesti. Ja jos miettii isoja valtion virastoja tai muita vastaavia, eiväthän ne aina hirveän nopeasti liiku. Eli varmaan yksittäiset ihmiset ovat kyenneet sopeutumaan siihen muutokseen paljon nopeammin ja näkemään siinä sellaisia mahdollisuuksia, joita instituutiot eivät välttämättä näe, tai eivät kykene taipumaan siihen että ne hyödyntäisivät niitä, Kivimäki sanoo STT:lle.
Hän uskoo, että avointen lähteiden tutkinta otetaan nyt virallisilla tahoilla paljon vakavammin. Esimerkiksi Suomessa on todettu tiedustelulainsäädännön taustapapereissa, että sosiaalisella medialla on merkitystä myös sotilastiedustelulle.
”On tiettyjä maita, joihin en mene”
Parin viime vuoden aikana Bellingcatin näkyvimmät tutkinnat ovat kohdistuneet Venäjän turvallisuusviranomaisten salamurhayrityksiin.
Higgins kirjoittaa, ettei koe erityistä pelkoa, vaikka Bellingcat onkin tutkimuksillaan saanut mahtavia vihollisia, ja hänkin saa toisinaan uhkausviestejä.
– Pysyttelen niin valppaana kuin uskon tarpeelliseksi. On tiettyjä maita, joihin en mene; lienee helppo arvata, mitä ne ovat. Mutta en näe järkevien varotoimien lisäksi syytä joutua kauhun valtaan.
– Vastustajamme voivat yrittää vahingoittaa minua. Bellingcatista on kuitenkin kehittynyt enemmän kuin yksi henkilö.