Aamulehti
Väärän tiedon tahaton tai tahallinen levittäminen internetissä ja sosiaalisessa mediassa on yksi tämän päivän suurista haasteista. Siksi tarvitaan hyviä kriittisen lukemisen taitoja.
Niiden kehittämiseen tähtää Critical-tutkimushanke. Sitä johtaa Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori Kristian Kiili.
Tutkimuksen tavoitteena on kehittää keinoja, joiden avulla 10–17-vuotiaat oppivat näitä tärkeitä taitoja.
– Tässä ikähaitarissa vertaileva tutkimus on vielä vähäistä. Siksi me tätä teemme, Kiili sanoo.
Ilman kriittistä lukutaitoa on vaikea tunnistaa väärää ja valheellista tietoa. Tämä voi aiheuttaa, että lukija tekee tärkeitä päätöksiä väärin perustein.
– Internet on avoin ympäristö ja siellä on monenlaatuista materiaalia. Siksi on tärkeätä hahmottaa, mitä kaikkea on otettava huomioon ja arvioitava, kun tekstejä netissä luetaan, Kiili sanoo.
Alustavia tuloksia
Tutkimustyö alkoi viime syksynä.
Pirkanmaalla on jo tehty tutkimus, jossa oli mukana noin 200 peruskoulun 6.-luokkalaista ja 70 lukion 1.-vuosikurssin oppilasta, siis 12–13- ja 16–17-vuotiaita nuoria.
Nuoret lukivat erilaisia netissä olevia tekstejä, joissa juttutyypit, asiantuntijat, tarkoitusperät ja julkaisupaikat vaihtelivat. Tietoa kerättiin siitä, miten eri ikäiset oppilaat osasivat arvioida nettitekstejä.
Alustavat tulokset kertovat, että monet 6.-luokkalaiset eivät vielä osanneet kyseenalaistaa tekstien luotettavuutta. Tosin erot taidoissa olivat isoja.
– Noin neljäsosalla ei ollut juurikaan aavistusta, ettei kaikkiin teksteihin voi luottaa. Neljäsosa osasi epäillä luotettavuutta. Puolet oli välimaastossa, Kiili sanoo.
– Tämä näkyi esimerkiksi kaupallisen toimijan tai bloggaajan tekstejä arvioitaessa. Niistä 6.-luokkalaisen oli vaikea hahmottaa, ovatko ne luotettavia vai eivät, ja mitkä tekijät asiaan vaikuttavat.
Lukiolaiset sen sijaan osasivat jo kyseenalaistaa tekstejä.
– He hahmottivat kirjoittajien tarkoitusperiä ja asiantuntijuutta, Kiili sanoo.
Lukioikäisissä eroja näkyi siinä, miten tekstin kyseenalaistamista perusteltiin.
– Kaikki eivät osanneet kunnolla selittää, miksi he lukemaansa kyseenalaistavat. Ymmärrys ei aina ollut niin syvällistä.
Pelaava professori
Kuka olet? Nimeni on Kristian Kiili. Olen Tampereen yliopiston kasvatustieteen professori. Johdan Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Critical-tutkimushanketta.
Mitä tutkit? Tutkimusteni kohteena on pelillinen oppiminen.
Mikä on Critical? Tutkimusprojekti, jossa kehitetään 10 - 17-vuotiaiden kriittisiä lukutaitoja internetissä. Mukana ovat Tampereen yliopiston lisäksi Oulun, Jyväskylän ja Helsingin yliopistot.
Pelaatko tietokonepelejä? Kyllä, pelaan sanapelejä ja ongelmanratkaisupelejä. Korttipeleistä erityisesti pokeri on mieleeni.
Mikä on suosikkipelisi? Pelaan melkein joka päivä erästä sanapeliä, jossa etsitään mahdollisimman paljon sanoja tietystä kirjainten joukosta.
Professori Kristian Kiili pitää sanapeleistä ja ongelmanratkaisupeleistä. Näytöllä on peli nimeltään Ticket To Ride.
Syksyllä lisää luokkia
Syksyllä tutkimusta pirkanmaalaisissa kouluissa jatketaan laajemmin, ja mukaan tulee lisää luokkia.
Yhtenä isona tavoitteena on kehittää kriittisen lukemisen palvelu nimeltään Critical Reading Lab (kriittisen lukemisen labra).
Palvelussa on perinteisten oppimateriaalien lisäksi myös oppimista edistäviä ja oppimaan kannustavia pelillisiä ratkaisuja, kuten erilaisia oppimispelejä.
Myös oppilaita otetaan mukaan pelejä ideoimaan.
– Pelihahmo voi olla esimerkiksi faktantarkastaja, ja pelatessa selviää, kuinka hyvin pelaajalla on arviointitaidot hallussa, Kiili sanoo.
Kiili itse työstää parhaillaan tutkimusta, jossa selvitetään, miten erilaisten diagrammien luotettavuutta osataan arvioida.
– Etsimme keinoja, joiden avulla lapset ja nuoret voisivat kriittisesti analysoida erilaisia kuvaajia ja käyriä. Niitä muuttelemalla voi vaikuttaa yllättävän paljon.
Palvelun ensimmäisen version on määrä valmistua 2023.