Pi-dä kän-nyk-kä re-pus-sa, ta-lu-ta pyö-rä tien yli - Uutiset - Aamulehti

Pi-dä kän-nyk-kä re-pus-sa, ta-lu-ta pyö-rä tien yli

Lii-ken-teen vaa-ran-pai-kois-sa on syy-tä py-säh-tyä, kat-soa ja kuun-nel-la.

Pyö-räi-li-jä saa a-jaa pyö-rä-tien jat-ket-ta tien y-li, mut-ta hä-nen on väis-tet-tä-vä se-kä oi-keal-ta et-tä va-sem-malta tu-le-via au-toi-li-joi-ta, el-lei au-to o-le kään-ty-mäs-sä tai lii-ken-ne-mer-kit ei-vät o-soi-ta toi-sin.

9.9.2019 7:30 | Päivitetty 7.9.2020 7:18

Aamulehti

Lii-ken-tees-sä on mo-nen-lais-ta kul-ki-jaa ja a-jo-neu-voa. Suun-nit-te-li-ja Ee-va-Lii-sa Mark-ka-nen Lii-ken-ne-tur-vas-ta neu-voo, mi-ten siel-lä kan-nat-taa kul-kea, jot-ta e-si-mer-kik-si kou-lu-mat-ka on mah-dol-li-sim-man tur-val-li-nen.

Mit-kä o-vat vaa-ral-li-sim-pia paik-ko-ja kou-lu-mat-kal-la, Ee-va-Lii-sa Mark-ka-nen?

– Tei-den ris-teyk-set ja tei-den y-li-tyk-set.

Mi-tä niis-sä pi-tää teh-dä?

– Py-säh-dy, kat-so, kuun-te-le ja kä-ve-le.

– Kan-nat-taa käyt-tää sil-miään ja kor-viaan. Pait-si, et-tä kat-sot kum-paan-kin suun-taan, on-ko au-to-ja tai pyö-räi-li-jöi-tä tu-los-sa, kuun-te-le, kuu-luu-ko au-to-jen ää-ni-ä.

– Au-ton e-täi-syyt-tä ja no-peut-ta on vai-kea ar-vioi-da, sik-si kes-ki-ty tien y-li-tyk-seen.

Mil-lai-nen on tur-val-li-nen paik-ka y-lit-tää tie?

– Tur-val-li-sin reit-ti ei o-le ai-na ly-hin. Y-li-tä tie lii-ken-ne-va-lo-jen koh-dal-ta tai jos on a-li-kul-ku-käy-tä-vä, käy-tä sitä. Suo-ja-tie on seu-raa-vak-si pa-ras y-li-tys-paik-ka. Jos mi-tään niis-tä ei o-le rei-tin var-rel-la, y-li-tä tie pai-kas-ta, jos-sa on hy-vä nä-ky-vyys.

– Kes-ki-ty. Pi-dä kän-nyk-kä re-pus-sa ko-ko mat-kan a-jan, tas-kus-sa-kin se voi häi-ri-tä. Koe-ta ol-la miet-ti-mät-tä vaik-ka-pa sa-na-koet-ta, jo-hon juu-ri pänt-tä-sit. Vaik-ka kul-ki-sit ka-ve-rin kans-sa, kes-ki-ty tien y-li-tyk-seen, ä-lä jut-te-luun.

– Vaik-ka ka-ve-ri huu-tai-si tien toi-sel-ta puo-lel-ta tu-le-maan, ä-lä luo-ta vain ka-ve-rin ar-vi-oon, vaan py-säh-dy kat-so-maan, us-kal-taa-ko tien y-lit-tää.

– Ai-kui-sen mie-les-tä vaa-ran-paik-ka voi ol-la i-han e-ri kuin mi-tä it-se jän-ni-tät. Jos si-nu-a pe-lot-taa e-si-mer-kik-si pi-me-ä a-li-kul-ku-käy-tä-vä tai jos-sa-kin pi-has-sa hauk-ku-va koi-ra, ker-ro sii-tä ai-kui-sel-le.

En-tä jos kul-kee kou-luun pol-ku-pyö-räl-lä, mi-tä sil-loin pi-tää ot-taa huo-mi-oon?

– Tur-val-li-sin-ta on ta-lut-taa pyö-rä tien y-li. Pyö-rän ta-lut-ta-ja on ja-lan-kul-ki-ja.

– Jos a-jat yh-des-sä ka-ve-rin kans-sa, a-ja-kaa pe-räk-käin. Muis-ta ky-pä-rä!

M-iten pi-tää kul-ke-a yh-dis-te-tyl-lä kä-ve-ly- ja pyö-rä-tiel-lä?

– Ja-lan-kul-ki-ja kä-ve-lee jom-mas-sa-kum-mas-sa reu-nas-sa tie-tä. Pyö-räi-li-jä käyt-tää oi-ke-aa reu-naa. Pyö-räi-li-jä o-hit-taa ja-lan-kul-ki-jan kes-kel-tä väy-lää.

Mil-loin pi-tää al-kaa käyt-tää hei-jas-tin-ta?

– Hei-jas-tin-ta kan-nat-taa käyt-tää jo nyt, sil-lä e-ten-kin sa-tei-si-na päi-vi-nä on hä-mä-rää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos