Jämsäläinen yhdyskunta oli voimakkaasti kahtia jakautunut jo ennen sotaa, ja ilmapiiri oli kireä vuoden 1917 kuohunnassa. - Uutiset - Aamulehti

Vuoden 1918 Jämsässä kireä ilmapiiri johti vangitsemisiin ja surmatöihin

Jämsäläistä maalaismaisemaa 1917 joen länsipuolelta. Taustalla kirkko ja kellotapuli. Valokuvan maisema on sama kuin Eero Järnelfeltin 1890 maalaamassa taulussa ”Konkolan maisema”.­

28.1.2018 11:00

Lakkolaisten enemmistön muodostivatkin, ei suinkaan maanviljelyksessä työskentelevät, vaan käsityöläisten ja heidän oppipoikiensa kanssa paikkakunnalle nopeasti kasvanut huligaanijoukko, jota voimakkaasti tuki läheisen Jämsänkosken tehtaan huonoin irtolaisaines.

Edellä kuvattu on katkelma jämsäläisen tilallisen ja suojeluskuntalaisen Harry Palmrothin muistelmista.

Jämsä vuonna 1917 oli kuin eteläinen Suomi pienoiskoossa, sekoitus suurtilallisten, Jämsän ”komiitten” ja torppareiden sekä vielä vähempi väkisten agraariyhdyskuntaa ja nousevaa teollisuutta. Jämsänkosken tehtailla työskenteli satamäärin työläisiä, jotka perheineen asuivat pienissä mökkipahasissa viheliäisten kuraisten kujien varsilla.

Suurlakon kuohunta koski myös Jämsää

Kuohunta Jämsässä kulki käsi kädessä valtakunnallisen kehityksen kanssa: Venäjän tsaarin kukistumista ja vaihtumista väliaikaiseen Kerenskin hallitukseen alkuvuodesta juhlittiin, mutta jo keväällä ja alkukesästä ilmapiiri kiristyi.

Kevään maatalouslakoissa työläiset vaativat kahdeksan tunnin työpäivää: isännät joutuivat lähtemään itse rikkureiden kanssa pelloilleen ja työläiset yrittivät estää rikkureiden ja myös isäntien pääsyn pelloille.

Paikallisia tunteita työväestön puolella kuohutti Ylä-Apialan tilan Perälän torpan häätö, jota vaadittiin peruutettavaksi. Häädön suorittanut isäntä Armas Raitio, paikallisen suojeluskunnan esikuntaan kuulunut tilallinen, ilmoitti työväen lähetystölle, että on valmis heittämään henkensä mieluummin kuin korjauttamaan alas revityttämänsä torpan ikkunat, ovet ja savupiipun.

Marraskuun suurlakon kuohunta koski myös Jämsää. Noin 70 jämsänkoskelaista punakaartilaista marssi Jämsään lopettamaan väkipakolla Suomalaisen Seuran talolla (Kansallistalo) pidetyt käräjät, joissa käsiteltiin torpparihäätöjä. Samalla Arvion ja Saikkosen kauppojen ovet naulattiin kiinni ja puhelinkeskus vallattiin.

Käräjätalolla mielenosoittajiin yhtyi joukko jämsäläisiä, ja kun neuvottelut käräjien keskeyttämisestä häätöjen osalta eivät edenneet, kaartilaiset marssivat oikeustalolle ja käräjät päättyivät: kirjan kannet pantiin kiinni joukkovoiman ja uhon voimalla. Samalla moni ”käräjäkapinan” johtohenkilö tuli suojeluskuntalaisten taholta ”merkityiksi miehiksi”.

Nälkä kiihdytti työväestön tunteita

Jos katsoo Jämsää sisällissodan kynnyksellä ja sen alkaessa ”valkoisin silmin”, on kaiketi selvää, että Jämsän porvaristo tunsi asemansa uhatuksi. Paikkakunta oli valmiiksi hyvin ”punainen”: kymmenen vuoden ajan pidetyissä eduskuntavaaleissa työväenpuolue sosialidemokraatit oli saanut järjestään noin 70 prosentin kannatuksen.

Mielialat vuoden 1917 kuohuntojen jäljiltä olivat kiihkeät, lisäksi työväestön tunteita kiihdyttivät elintarvikepula ja jopa nälkä, ja jämsäläisporvariston kuvitteellisena tai todellisena uhkana olivat myös Jämsänkosken tehdasyhteisön sadat työläiset, jotka saattoivat olla hyvinkin alttiita levittämään ”sosialistista propagandaa” ja hanakoita tarttumaan eteläsuomalaisten tehdastyöläisten tavoin aseisiin.

Eli voimme osaltaan yrittää ymmärtää Jämsän vuoden 1918 tapahtumia myös ”tapahtumanäyttämön” taustaa vasten, vaikka emme itse tapahtumia hyväksyisikään. Yritys ymmärtää, on pyrkimys hakea vastauksia kysymyksiin.

Valkoinen terrori ei jättänyt valinnan varaa

Lisäksi on muistettava, että sisällissodan alkaessa valkoisten asema Jämsässä ei vielä ollut vakiintunut: rintamalinja oli muodostunut lähelle ja ”Jämsän vallankumouskomitean” nimissä pitäjän keskustan puhelinpylväisiin naulattiin julistus, jonka mukaan aseet piti luovuttaa Jämsän työväentalolle 24 tunnin kuluessa, ja niitä, joilta aseita tämän jälkeen löytyy, kohdellaan kuin vihollista ase kädessä.

Tuohon julistukseen punaisten pyristely sitten päättyikin. Mitään hyökkäystä tai paikkakunnan valtausyritystä ei tullut, ja kun Jämsän suojeluskuntalaiset saivat apujoukkoja aseistetuista Hämeenlinnan ja Vanajan suojeluskuntalaista, niin valta oli valkoisten. Punaisten vähäinenkin pyristely oli päättynyt jo aseistuksen olemattomuudenkin johdosta.

Osa paikkakunnan punakaartilaisista siirtyikin vähin äänin muilla paikkakunnalla toimiviin kaarteihin tai rintamalle. Hakeutumista pois Jämsästä nopeutti pian alkanut jämsäläinen valkoinen terrori, joka ei jättänyt valinnan varaa.

Valkoisella puolella myös Jämsässä kiihtyneitä mielialoja lietsoi sodan alkupäivinä 31. tammikuuta (samana päivänä kuin ”Punainen julistus” ilmestyi puhelinpylväisiin) Kangasalan Suinulassa tapahtunut punaisten suorittama joukkoteloitus, jossa radikaalit punakaartiyksiköt ja venäläisjoukko vailla sodanjohdon hyväksyntää surmasivat 15 Tampereen suojeluskuntaan kuulunutta antautunutta nuorta sotilasta.

Suinulan verilöyly oli jälkikäteen ajatellen punaisten puolelta onneton ja järjenvastainen tapahtuma, jolla oli vakavat seuraukset ja joka muutti sodan luonteen heti alkuunsa. Joukkomurhaa käytettiin tehokkaasti hyväksi valkoisten sotapropagandassa, se ruokki käsitystä ryssien kanssa veljeilevistä punaisista barbaareista. Koston kierre oli valmis.

Puhdistus alkoi 7. helmikuuta

Muutamien kriittisten päivien jälkeen Jämsä oli sisällissodan sytyttyä vahvasti valkoisten. Tämän jälkeen tapahtumat noudattivat muutaman viikon olosuhteisiin nähden kaiketi normaalia marssijärjestystä.

Valkoisten Jyväskylän esikunta antoi määräyksen, että jämsäläiset yhdessä Paimelan vanajalaisten kanssa suorittaisivat Jämsässä ja Jämsänkoskella puhdistuksen: ”pahimmat punakaartien johtomiehet piti vangita ja luovuttaa Jyväskylän piiriesikunnan huostaan”.

Vangitsemisia suoritettiin 7. helmikuuta alkaen, vaikka esimerkiksi Jämsänkosken tehtaan isännöitsijä Jakob Solin ei niitä omalta tontiltaan hyväksynytkään. Kaikkiaan kahdeksan suojeluskuntalaisten näkökulmasta ”tekijämiestä” kuten Jämsän työväenyhdistyksen sihteeri August Laine ja kunnan elintarvikelautakunnan johtaja Herman Salmela vietiin yksintein rekikyydillä Jyväskylään.

Itse surmaamiset Jämsässä alkoivat reilun viikon kuluttua.

Suurlakko

Keisari Nikolai II syöstiin Venäjällä vallasta 15. maaliskuuta 1917. Vallan otti duuma ja sen asettama väliaikainen hallitus (Kerenskin hallitus).

Loppukevään ja alkukesän maatalouslakot kiristivät Suomessa ilmapiiriä kuten myös Jämsässä.

Bolševikit kaatoivat Venäjällä Leninin johdolla väliaikaisen hallituksen 7. marraskuuta 1917 (lokakuun vallankumous).

Marraskuun puolivälin suurlakko Suomessa oli merkittävä taitekohta matkalla sisällissotaan. Lakon aikana tehdyt päätökset syvensivät suomalaisen työväenliikkeen kahtiajakoa vallankumoukselliseen vähemmistöön ja maltilliseen, parlamentaarista linjaa kannattavaan enemmistöön. Lakon jälkeen rajanveto ei kuitenkaan ollut eräiden keskeisten sosialidemokraattien puoluejohtajien kohdalla ehdoton.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?