Onko Jenni Haukion itsenäisyyspäivän puku oikeasti ekologinen? Selvitimme, miten uusi kuitu eroaa tutuista materiaaleista - Uutiset - Aamulehti

Onko Jenni Haukion itsenäisyyspäivän puku oikeasti ekologinen? Selvitimme, miten uusi kuitu eroaa tutuista materiaaleista

Työelämäprofessori Pirjo Kääriäinen työskentelee Aalto-yliopistossa Ioncell-kuidun tutkimuksen parissa. Vuoteen 2006 asti hän työskenteli Finlaysonilla Tampereella. Siellä kertyi yhteensä 18 työvuotta.

7.11.2018 21:00

Viskoosi, modaali, tencel. Näistä selluloosamuuntokuiduista tehdyt vaatteet ovat olleet jo kauan kuluttajille tuttuja, mutta tiistai teki tunnetuksi uuden puupohjaisen kuidun: Ioncellin.

Aalto-yliopisto nimittäin tiedotti, että rouva Jenni Haukio pukeutuu itsenäisyyspäivän vastaanotolla pukuun, jonka materiaalina on käytetty koivusta valmistettua Ioncell-kuitua.

Rouva Jenni Haukio pukeutui viime vuonna itsenäisyydenpäivän vastaanotolla Heidi Karjalaisen suunnittelemaan pukuun.

Ioncell-kuidun sanotaan olevan erityisen ekologista, ekologisempaa kuin esimerkiksi viskoosin.

–Tekstiili- ja vaatetusteollisuus on iso ongelma ympäristön kannalta monesta eri näkökulmasta, sanoo työelämäprofessori Pirjo Kääriäinen Aalto-yliopistosta.

–On löydettävä vaihtoehtoja öljypohjaisille materiaaleille, kuten polyesterille, ja puuvillalle, jonka kasvualaa ei voi enää lisätä. Lisäksi meidän pitäisi pystyä kierrättämään materiaaleja,

Selluloosamuuntokuidut

Luonnon raaka-aineista teollisesti valmistettavia tekstiilikuituja, kuten viskoosi, kupro, modaali ja lyocell eli tencel.

Ne valmistetaan selluloosasta, jota saadaan puusta, kuten kuusesta, koivusta ja bambusta.

Valmistuksessa ei tarvita niin paljon vettä kuin puuvillan valmistuksessa.

Huono puoli on se, että niiden valmistuksessa tarvitaan myrkyllisiä kemikaaleja.

Myös kierrätettävyys on huonoa.

Uudet menetelmät

Suomessa on kehitteillä viisi menetelmää, joissa hyödynnetään selluloosamuuntokuitua.

Yksi niistä on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä kehittämä Ioncell-kuitu.

Näiden uusien menetelmien tavoitteena on kehittää valmistustapa, jossa ei tarvita myrkyllisiä aineita.

Tavoitteena on myös se, että valmistuksessa käytettävät aineet ja vanhan vaatteen voi kierrättää.

Viskoosi on puupohjaista, mutta sen ongelma taas on erittäin myrkyllinen rikkihiili, jota sen valmistuksessa joudutaan käyttämään. Viskoosia on myös hankala kierrättää.

Ioncellin valmistuksessa rikkihiili on korvattu ionisella nesteellä, joka on käytännössä suolaa. Kääriäisen mukaan valmistuksessa ei tarvita veden lisäksi muita aineita.

Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto ovat kehittäneet Ioncell-menetelmää jo useiden vuosien ajan, ja tällä hetkellä valmistellaan pienimuotoisen koetuotannon aloittamista.

Vielä tutkitaan sitä, miten ioninen neste saadaan talteen ja kierrätettyä.

–Se on ihan ehdoton asia, joka pitää saada toimimaan, Kääriäinen sanoo.

Ioncellin hyvä puoli on se, että tulevaisuudessa vanhat tekstiilit voidaan kierrättää uuden kuidun raaka-aineeksi useita kertoja.

Se on ympäristön kannalta tärkeä asia. Kun tekstiilikuitu on valmistettu puusta, se sitoo itseensä puuhun varastoituneen hiilen. Kun puupohjaista tekstiiliä pystyy kierrättämään, hiili säilyy kuidussa koko sen käyttöiän ajan.

Ioncell-kuidun raaka-aineena voidaan käyttää puun lisäksi kierrätyspaperia tai -pahvia sekä tekstiilijätettä.

18 vuotta Finlaysonilla

Tamperelaisella Pirjo Kääriäisellä on pitkä kokemus kankaiden parista, sillä hän työskenteli 18 vuotta Finlaysonilla, vuoteen 2006 asti.

Tältä Ioncell-kuitu näyttää ennen kuin se kehrätään langaksi.

Hän kertoo, että Suomessa on tällä hetkellä kehitteillä peräti viisi selluloosamuuntokuituja hyödyntävää menetelmää. Näitä ovat muun muassa VTT:n karbamaatti-teknologia ja Biocelsol-menetelmä, jota on kehitetty Tampereen teknillisessä yliopistossa.

–Maailmalla on kehitteillä monia menetelmiä, mutta täytyy myöntää, että Suomi on nyt oikea kihinäpiste. Näissä kaikissa menetelmissä tähdätään ekologisempaan prosessiin kuin viskoosin valmistuksessa.

Hyvästä pöhinästä huolimatta mikään Suomessa kehitteillä olevista menetelmistä ei ole vielä kaupallisessa käytössä, sillä kehittäminen vie aikaa ja rahaa.

Kääriäinen uskoo, että kaupallisia sovelluksia nähdään noin kolmen vuoden kuluessa.

Ioncell-kuidulla voi mennä vielä pidempään. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Ioncell-kuidusta valmistettuja vaatteita aletaan valmistaa teollisessa mittakaavassa vuonna 2025.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: