Rikollisten joukossa on erittäin pieni, mutta oikeuslaitoksen kannalta ongelmallinen ryhmä.

–Nykyjärjestelmä ottaa huonosti huomioon harvinaisia poikkeusyksilöitä, jotka ovat aivan ääripäätä, toteaa psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön ylilääkäri Alo Jüriloo.

Hänen mukaansa sarjakuristaja Michael Penttilä voidaan laskea tähän joukkoon kuuluvaksi.

–Toinen on myrkkyhoitaja Aino Nykopp, kolmas sarjahukuttaja [Pekka Seppänen]. Löytyy monenlaisia, hyvin poikkeuksellisia tapauksia.

Vielä ikävämmäksi tilanteen tekee se, että tiettyjä psyykkisiä häiriöitä ei ainakaan toistaiseksi osata kunnolla hoitaa. Jüriloon mukaan kyseessä ovat esimerkiksi persoonallisuushäiriöiden vaikeampi pää - osaa persoonallisuushäiriöistäkin voidaan toki hoitaa varsin hyvin.

–Antisosiaalisten [häirioiden] hoitaminen on kyllä tosi vaikeaa.

Kyseessä on pitkän kehityksen tulos, jossa ongelmia on ollut jo lapsuudessa, ja aikuisuudessa tämän kehityskulun kääntäminen on erittäin vaikeaa.

–Ajattelisin, että vaikka kuinka halutaan ajatella, että ihmiset pystyvät muuttumaan, joukossa on yksittäisiä henkilöitä joita ei saisi vapauttaa oikeastaan koskaan. Se on paha sanoa, mutta asia on valitettavasti totta.

Lääketieteen näkökulmasta nämä ihmiset eivät ole tahdonvastaisen hoidon tarpeessa, ja vankiloissa tarjottaviin hoitomahdollisuuksiin tarttuminen on täysin vapaaehtoista.

Jüriloon mukaan vuoden alussa käyttöönotettu yhdistelmärangaistus on askel oikeaan suuntaan tällaisten poikkeustapausten kohdalla. Rangaistus koostuu ehdottomasta vankeudesta ja sen jälkeisestä vuoden pituisesta valvonta-ajasta.

–Valvontaa ei siinä kuitenkaan kovin paljon tullut. Ei haittaisi mitään, jos poikkeusyksilöiden valvontaa voisi jatkaa vaikka vuoden kerrallaan oikeuden päätöksellä.

Paras tapa olisi toki puuttua ongelmiin heti, kun niitä havaitaan.

–Psykopatia häiriönä on asia jolle ihminen ei ole itse paljon voinut, kun on syntynyt sellaisen alttiuden kanssa, ja muutenkin on käynyt huono tuuri esimerkiksi kasvatuksen suhteen, Jüriloo muistuttaa.

–Pitäisikö yhteiskunnan enemmän antaa jotakin [tukea]? Kyllä, mutta se pitäisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun ensimmäisiä käytöshäiriön oireita alkaa tulla, hän painottaa.

–Tämä tarkoittaa alakouluikäisiä. Puhutaan lähinnä pojista ja vakavamman pään käytöshäiriöistä. Tällöin vanhemmuuden tukeminen voi aika paljonkin viedä kehitystä parempaan suuntaan. Se on kustannustehokas ja järkevä tapa hoitaa ongelmaa.

Lakitieteen näkökulmasta oli aivan loogista, että Penttilä odotti aiemman rikosepäilynsä hovioikeuskäsittelyä vapaana, selvittää Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

–Hänen syytteensä oli hylätty käräjäoikeudessa, jonka jälkeen ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vapautus, Tolvanen muistuttaa.

–Vangitseminen olisi ollut mahdollista tilanteessa, jossa sille olisi tullut joku uusi peruste. Tällainen voi olla esimerkiksi suuri pakenemisen vaara, eli vangitseminen hovioikeusprosessin turvaamiseksi.

Nyt uusia syitä ei ollut, joten Penttilää oli kohdeltava syyttömänä.

Tolvasen mukaan vastaavat tilanteet ovat sangen harvinaisia.