Tasavallan presidentiltä Sauli Niinistöltä kysyttiin Tampereen yliopiston juhlasalissa, miksi suomalaiset eivät voi suhtautua sisällissotaan kuin nuijasotaan (1596–1597) – siis historiallisena tapahtumaketjuna.
–Ennen kuin tapahtumat muuttuvat historiaksi, se vaatii aikaa ja sukupolvien vaihtumista, monen sukupolven vaihtumista, Niinistö vastasi.
Kirjassaan Hiljaisten historia (2007) Niinistö kirjoittaa, että "tapahtumien historia on epätavallisten tapahtumien historiaa, koska tavallisista tapahtumista ei ole mitään kirjoitettavaa".
Sadan vuoden takaisesta sisällissodasta tai vapaussodasta tai kapinasta kirjoitetaan näinä viikkoina satoja lehtijuttuja, koska yli 36 000 ihmisen kuolema pienessä maassa on erittäin epätavallista ja siksi ihmismieltä kiehtovaa.
Tarinat uhreista voi nähdä valkoisten ja punaisten kunniaa vaalivana muistamisena tai tarpeettomana haavojen avaamisena.
Läheltä piti, että Niinistön lapsuutta olisi varjostanut hänen äitinsä Hilkka Niinistön (o.s. Heimo, 1916–2014) kaksivuotiaana kokema tragedia, jota kuitenkaan ei tapahtunut.
–Äitini vanhemmilla oli Paimiossa maatila, johon paikalliset punaiset saapuivat noutaakseen isännän, mutta joku oli punaisten joukosta sanonut, joku paikallinen, että Heimo ei ole tehnyt mitään pahaa ja on kunnon mies. Ei viedä häntä, Niinistö vastasi museokeskus Vapriikissa Aamulehden kysymykseen perheensä kokemuksista sisällissodassa.
–Hjalmar V. on hänen etunimensä, presidentti lisäsi.
Maanviljelijä Hjalmar Vihtori Kallenpoika Heimo säilyi hengissä. Suomen sotasurmat 1914–1922 -hakukone kertoo, että 35-vuotiaalle paimiolaiselle räätälille ja sosialidemokraatille Juho Oskar Haapasalolle ei käynyt yhtä hyvin. Hänen kohdallaan lukee "murhattu Paimiossa 15.5.1918".
Ehkä hän oli yksi Heimojen talossa käyneistä punaisista.
Kaikissa sodissa julmaa on sattumanvaraisuus.
Tarjosi Suomea Putinin ja Trumpin tapaamispaikaksi
Niinistö paljasti Tampereella tarjonneensa puhelimessa Venäjän presidentille Vladimir Putinille pari viikkoa sitten Suomea tämän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tapaamispaikaksi.
Kukaties Niinistön palava halu edistää dialogia ja sovintoa maailmanpolitiikassa kumpuaa Heimon perheen kokemuksesta, että vaikeissakin oloissa sovinnolle on sijansa.
Yliopiston juhlasalissa kuullun muistopuheen perusteella Niinistön sydämessä asuvat yhtaikaa herkkä idealisti ja kyynisyyden tuskissa rimpuileva realisti.
Niinistö rohkaisi yleisöä "sovinnon asenteeseen".
Heti perään presidentti kertoi eräästä tapaamisesta. Siinä häneltä oli kysytty, mikä määrä ihmisuhreja on Syyriassa tarpeeksi, jotta maailma päättäväisesti asiaan puuttuisi ja sota loppuisi.
–En halua kuulostaa kyyniseltä, mutta jouduin vastaamaan, että mitään sellaista mittaa tai määrää ei näytä inhimillisessä kärsimyksessä olevan. Näin on siksi, ettei ole mitään sellaista maailmaa, joka voisi hätään havahtua ja toimeen tarttua. Olemme vain me, vajavaiset ihmiset, ja muodostamamme yhteisöt ja valtiot, Niinistö totesi.
Varsinkin nuoret miehet ovat kautta vuosisatojen olleet ehdottomuudessaan vaarallisia yhteiskuntarauhalle. On tarvittu äitejä ja vanhempia miehiä puhumaan heille järkeä.
Vuonna 1917 maamme ikärakenne oli hedelmällinen vihan kylvämiselle. Niinistö lainasi väestötilastoja, joiden mukaan suomalaisista 35 prosenttia oli alle 15-vuotiaita ja puolet alle 25-vuotiaita. Naimattomat miehet ja kiihkeät aatteet leimahtavat helposti paloksi.
–Viime kädessä voimakas ulkopuolinen paine ajoi punaiset sodan tielle. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että Venäjän vallankumouksen tuulet eivät niinkään tarttuneet vaan tartutettiin Suomeen, presidentti arvioi.
Tämä tulkinta sisällissodan synnystä on kapinaan ryhtyneitä punaisia kohtaan armollinen, mutta osittain väärä ja anakronistinen eli sovinnollisuutta vaalivan 2000-luvun suomalaisen näkökulmasta esitetty. Vallankumouksellinen sosialismi oli yleiseurooppalainen aate, joka lumosi työväestöä eri maissa.
Sitä paitsi Suomen itsenäistyminen tuskin olisi onnistunut ilman Venäjän vallankumouksien luomaa valtatyhjiötä. On traagista – mutta rehellistä – todeta, että ilman kumouksia ei olisi syntynyt itsenäistä ja demokraattista Suomea.
Ehkä koittaa aika, jolloin niin valkoisten kuin punaisten jälkeläiset pystyvät antamaan vuosien 1917–1919 tapahtumille yhteisen merkityksen: vapauden.
–Vapaussota on paras nimi, kiteytti historioitsija Teemu Keskisarja luennollaan Vapriikissa
–Punaisetkin kaatuivat vapauden puolesta. Eivät Kalevankankaan puolustajat tietenkään taistelleet Stalinin terrorin tai Maon miljoonamurhien puolesta. He taistelivat oman henkilökohtaisen ja yhteisöllisen aatteensa, vapauden, puolesta. Uskon, että vuonna 2118 vietämme vapaussodan 200-vuotisjuhlavuotta, Keskisarja pohti.
Presidentti istui vuorostaan eturivissä.
Keskisarja arvioi, että punapäälliköt Hugo Salmela ja Ali Aaltonen halusivat sotaa yhtä kiihkeästi kuin jääkärit olivat siihen valmiita.
Presidentin sanoin: ihminen on vajavainen.
Tärkeintä on vapaus. Se jää jäljelle, kun kipeät muistot haalistuvat.
Miksi Tampereelle?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili Tampereella osana sisällissodan muistovuoden tapahtumia. Vierailu alkoi Tampereen yliopistolta, jossa presidentti piti täydelle juhlasalille luennon otsikolla ”Sodasta sovintoon”.
Presidentti arvioi, että suomalaiset ovat muistovuoden aikana onnistuneet käsittelemään sadan vuoden takaisia kipeitä tapahtumia maltillisesti.
”Kipeiden asioiden käsittelyssä maltti on valttia etenkin aktiivisen informaatiovaikuttamisen aikana, jolloin kaikkia jakolinjoja pyritään käyttämään hyväksi”, Niinistö sanoi.
Niinistö ei maininnut, mikä taho saattaisi käyttää suomalaisen yhteiskunnan mahdollisia jakolinjoja hyväksi. Yleensä poliitikot viittaavat Venäjän valtion toimintaan puhuessaan informaatiovaikuttamisesta.
Tampereen lisäksi Niinistö kunnioittaa sisällissodan muistoa vierailuilla Nivalaan ja Turkuun. Nivalassa presidentti osallistuu Sovinnonpuhe-juhlaan lauantaina 5. toukokuuta.
