Aktiivimallin saamalla kritiikillä on jo ollut vaikutusta politiikan sisältöön. Työ- ja elinkeinoministeriö valmisteli viime vuonna aktiiviseen työnhakuun liittyviä muutoksia osana kasvupalvelu-uudistusta ja TE-toimistojen tehtävien siirtämistä maakunnille.
Lausuntokierrokselle lähti esitysluonnos, jonka mukaan työttömällä olisi jatkossa velvoite hakea vähintään 12 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa eli yhtä työpaikkaa viikossa. Lisäksi työttömän pitäisi raportoida työnhaustaan kerran viikossa verkossa. Aktiivisen työnhaun laiminlyönnistä langetettaisiin työttömälle 60 päivän korvaukseton karenssi.
Tämän lainmuutoksen oli tarkoitus olla työttömyysturvan aktiivimallin jälkeen seuraava askel hallituksen työmarkkinapolitiikassa. Lausuntokierroksen jälkeen aktiivinen työnhaku kuitenkin irrotettiin maakuntauudistuksen lainsäädännön valmistelusta.
–Aktiivisen työnhaun mallia koskeva valmistelu on vielä kesken, eikä lopullisia päätöksiä siitä, miten sen suhteen edetään, ole tehty. Uskoisin, että päätöksiä tehdään lähiaikoina, kertoo hallitusneuvos Tiina Korhonen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Hallitus ei halunnut ajaa vaatimusta aktiivisesta työnhausta läpi heti työttömyysturvan aktiivimallin perään.
SAK:lle ja muille työmarkkinajärjestöille on kerrottu, että asiasta keskusteltaisiin keväällä kolmikantaisesti.
Ainakin sinisiä ja keskustalaisia taitaa hirvittää ajatus, että poliittinen oppositio saisi toisen "aktiivisen" pontimen kritiikilleen.
Miksi Mattila vaikenee?
Arkinen työelämä on usein kaaoksen hallintaa. Keskustalle, kokoomukselle ja sinisille hallituskaaos vaikuttaa olevan parasta arkea – sen verran erikoiselta vaikuttaa julkinen keskustelu työttömyysturvan aktiivimallista.
Työttömyysturva on sosiaalietuus, johon liittyvän lainsäädännön valmistelusta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ministeriötä johtaa sinisten Pirkko Mattila.
Jostain syystä sosiaali- ja terveysministeri Mattila on hiljaa, vaikka juuri hänen pitäisi astua julkisuuteen puolustamaan hallituksen politiikkaa.
Siniset ovat korostaneet, että he loikkasivat perussuomalaisista, koska halusivat kantaa hallitusvastuuta. Vaikeneminen ei ole poliittisen vastuun kantamista.
Demokratian ongelma
Ajatus aktiivimallista on lähtöisin lokakuussa 2016 työnsä päättäneestä Martti Hetemäen työllisyystyöryhmästä.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Hetemäen johdolla ei saavutettu yksimielistä raporttia, ja suurin palkansaajajärjestö SAK jättäytyi aktiivimallin jatkovalmistelusta sivuun.
Ay-liike yritti herätellä laajaa kansalaiskeskustelua, mutta tiedotusvälineet, kansalaiset ja poliittinen oppositio eivät innostuneet pitämään ääntä tai kirjoittamaan isoja otsikoita.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.), valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ja ulkoministeri Timo Soini (silloinen ps.) päättivät jatkaa lainsäädännön valmistelua. Hallituksen johtokolmikko linjasi syksyllä 2016, että hallitus käyttäisi sille kuuluvaa toimeenpanovaltaa, vaikka kolmikantaisesta valmistelusta ei ollut tullut mitään.
Aktiivimalli aiheutti yhteiskunnallisten voimien yhteentörmäyksen jo silloin, mutta raivokasta reaktiota ei syntynyt.
Tapaus kuvastaa demokraattisen yhteiskunnan ikiaikaista ongelmaa: keskustelu on valitettavan usein jälkijättöistä ja myöhäisherännäistä.
Syy tähän on ymmärrettävä: iso osa kansalaisista ei pysty hahmottamaan valmisteltavien asioiden seurauksia.
Tiedotusvälineet vastaavasti tarvitsevat juttuihinsa ihmisiä, jotka kertovat, miten uusi laki vaikuttaa juuri heidän elämäänsä. Vasta silloin lainsäädäntömuutokset heräävät eloon – ja otsikoihin saadaan mukaan tunnetta, sitä kuuluisaa ihmisläheisyyttä.
Kun työttömien julkisuudessa kertomat tarinat kuulostavat epäoikeudenmukaisilta, poliittinen oppositio ammentaa niistä käyttövoimaa kritiikilleen. Syntyy uusia otsikoita, ja osalla hallituspoliitikoista alkavat puntit tutista.
Toisinaan myöhäisherännäinen kiukku johtaa päätöksien perumiseen tai niiden muuttamiseen. Vaalien läheisyydessä tämän vaihtoehdon todennäköisyys kasvaa. Siksi hallituksen toiminta vaikuttaa kaoottiselta.
