Perinteinen suomalainen joulu oli viikkojen riehakas karnevaali, jossa mässäiltiin, varauduttiin henkiin ja kierrettiin ovelta ovelle viinan perässä - Uutiset - Aamulehti

Perinteinen suomalainen joulu oli viikkojen riehakas karnevaali, jossa mässäiltiin, varauduttiin henkiin ja kierrettiin ovilla viinan perässä

24.12.2017 13:01

Joulun viettoa määrittelivät vielä ennen 1900-lukua monenlaiset uskomukset ja perinteet, joista osa on jo kadonnut. Joulu oli perinteisesti riehakas juhla, jossa törsättiin toisinaan niukkojakin ruokavarantoja, kertoo Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko.

Nirkon mukaan jouluna ruoka oli uhraus.

–Lihan syöminen ei ollut ennen lainkaan jokapäiväistä, joten juhla tuli siitä, että pöytään kannettiin lihaa ja paljon ruokaa. Kun ruokavarastoja kulutettiin, oli lupa odottaa hyvää satoa seuraavalle vuodelle, Nirkko sanoo.

Joulu jatkui viikkoja, ja joulu oli syömisen juhlaa. Perinteisiä jouluruokia olivat muun muassa ohrapuuro, joulumakkara ja klimppisoppa sekä talkkuna.

Jouluperinteisiin kuului, että jouluksi tehtiin suuri toukoleipä, jota pidettiin jouluna pöydässä. Joulun jälkeen leipä säästettiin ja syötiin kylvön aikaan. Sen uskottiin tuovan hedelmällisyyttä ja sato-onnea tulevalle vuodelle.

Alkoholi virtasi jouluisin. Joulua vietettiin railakkaasti siihen asti, kunnes oluttynnyrit tyhjenivät.

–Kun sanotaan, että pitäisi olla selvin päin jouluna, se on tavallaan perinteitä vastaan. Joulu oli se yksi aika vuodesta, jolloin todellakin oli ruokaa ja juomaa yllin kyllin, sanoo Turun museokeskuksen tutkija John Björkman.

Ennen joulua kotiin tehtiin perusteellinen joulusiivous, minkä jälkeen usein noen mustaamat seinät ja katto peitettiin lakanoilla tai päreillä. Sen jälkeen lattiat vuorattiin oljilla.

Jouluna henkien ja vainajien uskottiin olevan liikkeellä vanhoilla asuinpaikoillaan. Lattialle levitettyjen olkien uskottiin lievittävän asukkaiden jalkojen kopinaa lattialla ja antavan vainajille rauhan. Toisen uskomuksen mukaan oljet olivat esi-isille sopiva makuupaikka.

Tapa poistui, kun Suomeen kantautui ulkomailta tapa tuoda joulukuusi sisälle.

–Joulukuusi tuli koteihin lopullisesti 1920-luvulla, kun oppivelvollisuus tuli pakolliseksi. Kansakoulun kuusijuhlat olivat yksi syy siihen, että tapa levisi koteihin ympäri Suomea, sanoo Nirkko.

Tontut olivat alun perin kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, jotka vartioivat tiettyä paikkaa tai rakennusta. Talon tonttua kiitettiin jouluna esimerkiksi jättämällä jouluruuat pöytään yöksi, jotta tonttu pääsi nauttimaan joulun antimista.

Kun lahjojen antaminen jossain vaiheessa yleistyi, annettiin itse tehtyjä leluja, kudottuja vaatteita ja herkkuja. Lahjojen ostaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla, kun ostovoima parani.

Nykyinen punanuttuinen joulupukki on varsin kiltti versio vielä 1900-luvun alussa suomalaisissa kodeissa kiertäneestä harmaasta ja eläimellisestä joulupukista.

Suomalainen joulupukki oli aluksi pukeutunut nuuttipukin tavoin pukiksi: sillä oli nurin käännetty lammasturkki, sarvet ja yleensä tuohesta tehty naamari. Pukilla saattoi olla myös häntä.

Pukki kiersi taloja kuten nykyinen seuraajansakin, mutta toisin kuin nykyinen joulupukki, pukki oli usein riehakas nuori mies kerjuukierroksella. Pukit uhmasivat talon isäntää esimerkiksi vaatimalla viinaa.

–Pukin saapuminen oli kunnia-asia, sillä pukit tulivat vain taloihin, joista uskottiin löytyvän saatavia. Se oli merkki vauraudesta, kertoo John Björkman.

Pikku hiljaa nuuttipukkiperinne muuttui joulupukkiperinteeksi. Pukki menetti sarvensa vuoteen 1927 mennessä, jolloin radiossa joulupukin asuinpaikaksi julistettiin Korvatunturi. 1900-luvulla pukin nuttu vaihtui punaiseen.

Joulu alkoi Tuomaan päivänä 21. joulukuuta ja joululle antoivat sinetin tammikuun 7. päivä kiertävät nuuttipukit, jotka varmistivat, että oluttynnyrit olivat tyhjiä ja joulunvietto päättyi. Nuuttipukit veivät loput alkoholit mukanaan, jos jotakin löysivät.

Nuutinpäivän lisäksi alkoholista ja hulluttelusta riehaantuneita pukkeja ja seurueita liikkui kylillä tapaninpäivästä lähtien.

–Pukki oli yleinen ilakointihahmo, joka oli paha sarvineen päivineen. Pukissa oli ajatusta paholaisesta ja seksuaalisesta hedelmällisyysriitistä, sanoo Juha Nirkko.

Pukkien mukana saattoi kulkea myös muita naamioituja nuoria.

–Mukana liikkui usein muutama parempaan rooliasuun puettu pukki, ja loput porukasta siipeilivät mukana, Nirkko sanoo.

Nuutipukkiperinne ei ole täysin kuollut, sillä esimerkiksi Satakunnassa ja Hämeessä saattaa edelleen nähdä nykyisenä Nuutinpäivänä nuuttipukkeja työssään.

Välissä olevat lainaukset ovat jouluun liittyviä tapoja ja uskomuksia, jotka Suomen Kirjallisuuden Seura on kerännyt yhteen Pirkanmaalta. Lähde: Suomen Kirjallisuuden Seura.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?