Käsityön opetusta koskevat uudistukset opetussuunnitelman perusteisiin hyödyttävät tyttöjä, mutta ovat haitaksi varsinkin yläkouluikäisille pojille. Asia käy ilmi Helsingin Yliopistossa tehdystä Käsityö ja asenteet – oppiaineen tulevaisuus -tutkimuksesta.
–Muutos tuo teknologiasisältöjä tytöille tutuksi ja luo kiinnostusta teknologia-alalle. Yläkouluikäisiltä pojilta se kuitenkin vie vahvan kiinnostuksen kohteen pois, sanoo yliopistonlehtori Antti Hilmola Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Vuonna 2014 vahvistetut opetussuunnitelman perusteet muuttavat opetusta niin, että tekstiili- ja teknistä työtä opetetaan jatkossa kaikille sama määrä. Ennen oppilailla oli mahdollisuus valita, kumpaan osa-alueeseen opetus painottui. Tutkimusaineisto osoittaa, että muutos laskee käsityön kiinnostavuutta oppiaineena, laskee sen hyödylliseksi kokevien oppilaiden määrää, vähentää käsityön valinnaisiin opintoihin osallistumista ja sitä kautta vaikuttaa negatiivisesti myös käsityönopettajien työllistymiseen.
Eniten muutoksilla on vaikutusta poikiin, jotka eivät menesty äidinkielessä ja kirjallisuudessa sekä asuvat maaseudulla tai Oulun seudulla. Nämä pojat kokevat käsityön kiinnostavammaksi ja hyödyllisemmäksi kuin pojat yleensä.
Muutoksia tuli myös jo aiemmin tehdyssä tuntijakoasetuksessa, jossa käsityön tuntimäärä pidettiin samana, mutta opetusta siirrettiin yläluokilta alaluokille. Myös tällä oli Hilmolan mukaan negatiivisia vaikutuksia yläkouluikäisiin poikiin.
Paras ratkaisu käsityön opetuksen uudistamiseen olisi Hilmolan mukaan pyrkiä eroon oppiainejakautuneesta perusopetuksesta ja muodostaa useampien aineiden ryhmiä, joita opettaisi useampi erikoistunut opettaja.
Tällaisia voisivat olla esimerkiksi teknologiakasvatus, jonka alle niputettaisiin luonnontieteelliset aineet ja tekninen työ sekä uudenlainen ja nykyistä laajempi kotitalous, johon tekstiilityökin kuuluisi.
Myös tekstiili- ja teknisen työn välillä voisi yhä olla yhteistyötä silloin kun se on luontevaa.
–En halua aineiden välille vastakkainasettelua, mutta sitä pitäisi miettiä, kenen näkökulmasta peruskoulua kehitetään.