Lukemisto

Analyysi: Suomi on tehnyt hoiva-alasta kansainvälisen bisneksen – Muut EU-maat pystyvät suosimaan oman maan yrityksiä, täällä valitaan halvin

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki moittii kovin sanoin vammaispalvelujen kilpailuttamista.

Jussi Leinonen, Miila Kankaanranta
Analyysi: Suomi on tehnyt hoiva-alasta kansainvälisen bisneksen – Muut EU-maat pystyvät suosimaan oman maan yrityksiä, täällä valitaan halvin
Terhi Vanha

Vammaisten ihmisten ihmisoikeuksia poljetaan ja toimintalogiikka on täysin epäeettinen, kun hoiva-alalla toimitaan tällä hetkellä elinkeinopolitiikan pelipaidassa.

Vammaisilla ei ole osallisuutta, vaikuttamismahdollisuutta eikä oikeussuojakeinoja itseä koskevien asioiden järjestämisessä. Tämä luo rakenteelliset edellytykset huonolle kohtelulle, väkivallalle ja heikentää sosiaalityön arvopohjaa.

Vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään ei kuunnella, kun arkeen ja asumiseen liittyviä asioita kilpailutetaan. Kilpailutus voi olla säännöllistä, sillä kuntien tekemät sopimukset ovat usein lyhyitä.

Kovien väitteiden takana on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki, joka on seurannut viime vuosien kehitystä huolestuneena.

Ihmisen elämää voidaan muuttaa jatkuvasti

Mitä oikein tapahtui sen jälkeen, kun ilmapiiri Suomessa melko tasaisesti kahden viime vuosikymmenen ajan muuttui kehitysvammaisia ihmisiä hyväksyvämmäksi ja heidän ihmisarvoaan kunnioittavammaksi? Laitospaikkoja purettiin ja kehitystä tapahtui myös monessa muussa vammaisten ihmisten elämää koskevassa asiassa.

Suomi päätti sisällyttää sosiaali- ja terveyspalvelut hankintalakiin. Kunnan ja kuntayhtymien tuli kilpailuttaa palvelut mikäli se ei niitä itse tuota. Näin on ollut vuodesta 2007.

Perusteena oli alunperin pienten ja keskisuurien yrityksien tukeminen ja mahdollisuuksien luominen paikallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lopputuloksena olikin jotain aivan muuta.

Hankintalaki avasi ovet kansainvälisten pääomasijoittajien omistamille isoille toimijoille.

–Ne ovat rynnineet suomalaiselle hoiva-alalle ja ostaneet lähes kaiken.

–Ei siihen ollut mitään velvoitetta. Monet EU-maat toimivat toisin. Suomella on mahdollisuus harkita kansallisesti sote-palveluja. Sitä ei ole käytetty, tarkentaa Virkamäki.

Tämän päivän huutolaisuutta

Käytännössä halvin hinta ratkaisee, esimerkiksi vammaisen henkilön terveydentila tai tarpeiden vaativuus ei vaikuta kilpailutuksen tulokseen.

–Paikallisia, pieniä yrittäjiä on jäljellä vain muutamia. Se on surullista, koska juuri niillä olisi mahdollisuus turvata vammaisen parempi kohtelu. Lisäksi yritykset olisivat osa paikallisyhteisöä ja taloutta.

Vammaisista on tullut kauppatavaraa, jotka kaupataan yhä uudelleen sille, joka ilmoitta järjestävänsä hoidon halvimmalla.

1800-1900 -lukujen vaihteessa tällaista kauppaa tehtiin ja sen nimi oli huutolaisuus. Kauppatilaisuuksista ilmoiteltiin laajasti ja ne muodostuivat suuriksi markkinakokouksiksi, joita saavuttiin seuraamaan kaukaakin.

Tarkoituksena oli vähentää yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia siirtämällä heikko-osaiset hoitoon perheisiin. Sijoituksesta haluttiin maksimaalinen voitto, joten kaikesta oli tingittävä. Huudettavat olivat lapsia, vanhuksia, vammaisia, mieli- ja pitkäaikaissairaita.

Rinnastus huutolaisuuteen ei ole kaukaa haettu.

–Espoossa kilpailutus vietiin loppuun sähköisessä huutokaupassa. Työn hintaa sai pudottaa 50 senttiä kerrallaan. Enää puuttuu se, että kehitysvammaisia aletaan kaupitella kilohintaan, kärjistää Virkamäki.

Lakia ja vammaisen ihmisen oikeuksia rikotaan

Kilpailuttaminen rikkoo Virkamäen mukaan kaikkia kotimaisen lainsäädännön keskeisiä periaatteita sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain osalta. Samalla se rikkoo YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta, joka on kansallisesti voimassa lakien tasoisena säädöksenä, sanoo Virkamäki.

–Kilpailutuksessa näitä kolmea lakia ei huomioida vaan palveluntuottajien kohtelu on ratkaisevaa.

Osa palveluntuottajista on haalinut alhaisilla hinnoilla itselleen voiton kilpailutuksessa ja on sen jälkeen myynyt yrityksen eteenpäin isolle toimijalle.

–Toiminnan rakenteet muuttuvat ja samalla muuttuu ihmisten arki.

Muutokset voivat olla hyvin rankkoja.

Kustannukset siirtyvät erikoissairaanhoitoon

Virkamäki sanoo, että hänen on mahdotonta ymmärtää, miksi poliitikot ja virkamiehet kunnissa alistuvat pelkän hankintalain noudattamiseen.

– Halvimmalla hinnalla saadaan huonoa palveluasumista ja kustannukset siirtyvät erikoissairaanhoidon piikkiin. Epilepsian ja monen muun liitännäissairauden kohdalla hoitotasapainon järkkyminen siirtää kustannukset erikoissairaanhoitoon.

Vastaava koskee puhevammaisia henkilöitä.

– Pitkään opetellut ja opitut tavat kommunikoida siirretään henkilökunnalle palveluasumisessa. Se on haastava vaihe, joka kestää pitkään ja siirtyy osaamiseksi vähitellen.

Kilpailutus vaihtaa toimijan ja usein myös henkilökunnan.

–Meillä on tieto siitä, että vammainen ihminen siirretään laitokseen, kun uusi toimija ei osaa toimia hänen kanssaan.

Haastava käyttäytyminen on aina merkki siitä, että viestinnässä ja yhteisön kommunikoinnissa kaikki ei ole kunnossa.

Pelinappuloina ihmisen perustarpeet

Osaamattomasta toiminnasta tulee iso lasku, ei yritykselle, vaan asukkaan kotikunnalle ja sitä kautta veronmaksajille.

–Surullisinta on se, että tässä tuhlataan niin paljon. Pelinappuloina ovat ihmiset ja heidän elämänsä perustarpeet. Avun ja tuen tarpeita ei hoideta vastuullisesti ja tämä pitäisi virkamiesten ja poliitikkojen ymmärtää.

Vammaisten ihmisten elämän asioista käydään Virkamäen mukaan puhdasta hintakilpailua.

Kilpailutuksessa hinta asetetaan usein ilman yhteyttä vammaisen henkilön tarvitsemaan avun ja tuen tarpeeseen, jonka pitäisi määrittää tarvittavaa henkilöstöresurssia, joka taas on hinnan perusteena.

Toteutuneissa kilpailutuksissa hinnat on annettu alihintaisina, jotta varmasti saadaan sopimus itselle.

Laatuosioita on saattanut olla mukana, mutta jokainen palveluntuottaja osaa ruksia rastit niihin kohtiin, joista saa täydet pisteet. Laadulla ei tosiasiassa ole mitään merkitystä. Ainoa, jota kiinnostaa valvoa kilpailutuksen jälkeistä toimintaa on vammainen henkilö itse ja hänen läheisensä.

Ei myytävänä! - kansalaisaloite vaatii elämälle välttämättömien palveluiden rajaamista hankintalain ulkopuolelle.Kannatusilmoitusten kerääminen alkoi kesäkuussa. Aikaa 50 000 nimen kokoon saamiseen on 12. joulukuuta saakka. Tällä hetkellä koossa on yli 25 000 nimeä.


Lue myös nämä


Kommentit (11)

  • Hiphei

    Espoo irtisanoi juuri sopimuksensa Medgroupin kanssa toistuvien sopimusrikkomusten kanssa. Medgroup, joka oli hetki sitten otsikoissa kun pyrki laskemaan hoitajiensa palkkoja merkittävästi. Kauan aikaa silti meni ennenkuin sopimus irtisanottiin. Sillä välin kärsivät hoidettavat, hoitajat ja johtajien autot vaihtuivat hienompiin.

  • Sinikka Svensberg

    Kokoomus ajaa kylmää, yksilökeskeistä yhteiskuntaa, jonka maarävin tekijä on mahdollisimman paksu lompakko.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet