Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

"Pitää luottaa, että toivoton väsymys kestää vain hetken" – Noora, 25, osallistuu 246 kilometrin juoksukisaan

Noora Honkala kuulostaa puhelimessa tyyneltä ja rauhalliselta, kuin valmistautuisi eväsretkelle, vaikka hänellä on edessään yksi maailman rankimmista urheilukilpailuista: kunnianarvoisa ja kauhistuttava Spartathlon. –Tämä on nyt tällaista pientä näpertelyä, kuten ilmoittautumisen viimeistelyä, Honkala kertoo Ateenasta, kun starttiin on aikaa reilu vuorokausi. Ateena on Spartathlonin lähtöpaikka, ja maali odottaa 246 kilometrin päässä Spartassa. Honkalalle ja 390 muualle juoksijalle on tarjolla loppumattomasti kreikkalaista perinnemaisemaa, yksi ylitettävä vuori sekä pitkiä ja pimeitä yön tunteja, jotka taatusti pakottavat miettimään ihmiselon peruskysymyksiä. –En osaa erityisemmin jännitellä. Kisa on tuttu ja tiedän, miten reitti menee. 25-vuotias lohjalaisjuoksija on osallistunut ultrajuoksujen kuninkaalliseen jo kolmesti. Vuosi sitten hän juoksi ennätyksensä 32. 19, 17. Siis 32 tuntia, 19 minuuttia ja 17 sekuntia. Perjantaina aamuseitsemältä käynnistyvään kisaan hän lähtee nipistämään ennätyksestään jokaisen tunnin, minuutin ja sekunnin, jotka menevät yli 30 tunnin. –Helposti ne lähtevät. Täytyy pitää vauhti kovempana ja tauot lyhyempinä. Ja sekin pitää muistaa, että jo maaliin pääsy on kova suoritus, voitto ajasta ja sijoituksesta huolimatta. Tänä vuonna kisaan on lähdössä 391 urhoollista. Vain vajaa puolet heistä selviää maaliin asti. Yle Teema esitti viime viikonloppuna palkitun dokumentin Ultra, joka kertoo juuri Spartathlonista. Dokumentti maalaa varsin karun kuvan kisasta, jossa hoiperrellaan hämärän rajamailla, yleensä vielä sillä synkällä puolella. Honkala on nähnyt Ultran, mutta pitää sen antamaa kuvaa Spartathlonista vajavaisena. –Ehkä elän omassa pilvilinnassani, mutta minusta reitti kulkee kylästä kylään ja halki oliivilehtojen. Maisema on äärettömän kaunis. Ultra-dokumentti keskittyy 246 kilometrin kisan viimeiseen viisikymppiseen, joka taitetaan pitkin moottoritien reunaa. –Ei se karu kuva tietenkään täysin väärä ole, mutta matkalle mahtuu myös onnistumisen hetkiä ja monenlaisia vaiheita. Alussa varovaisuus on enemmän kuin aiheellista. –Pitää pysyä rauhallisena ja malttaa mielensä, syödä, juoda ja viilentää itseään. Juoksemisen pitäisi tuntua pitkään helpolta. Honkala odottaa iltaa ja yötä. –Silloin ilma viilenee, ja juoksu alkaa kulkea. Yksi Spartathlonin käännekohdista koittaa, kun matkaa on takana 159 kilometriä. Edessä on vuori. –Se on rankka paikka. Yhden kilometrin matkalla nousua tulee useampi sata metriä. Kukaan ei juokse, vaan ylös loikitaan mahdollisimman pitkällä askeleella. Eikä huipun jälkeen koittava alamäki ole sen helpompi: reitillä on paljon pientä irtokiveä, joten rennosti juokseminen on sula mahdottomuus. –Vuoren ylitys on käännekohta. Sen jälkeen tajuan, että ei hitsi, tästä selvitään. Fiilis on mahtava. Maaliin matkaa on vielä 86 kilometriä, ja kiirettä on pakko pitää. Reitin varrella on runsaasti tarkastuspisteitä, joihin täytyy ennättää tietyssä ajassa, muuten juoksija hylätään. –Tiukat aikarajat alkavat rassata henkisesti erityisesti silloin, jos on koko ajan ikään kuin hilkulla. Rajat tarkoittavat sitä, ettei Spartathlon todellakaan ole kävelykisa. Matkan varrella on järjestäjien taukopaikkoja tarjoiluineen taajalla tahdilla. Sen lisäksi Honkalalla on omia huoltopisteitä. Ensimmäinen on noin maratonin eli 42 kilometrin kohdalla ja toinen 80 kilometrin juoksun jälkeen. Sitten on pakko tihentää tahtia: omia pisteitä on loppumatkan ajan 10 kilometrin välein. Huoltopisteillä ei ole tarkoitus vetelehtiä. –Viime vuonna pisin tauko taisi olla 15 minuuttia. Siinä ajassa syö ja lepää vähän. Pienet torkut eivät kuulu ohjelmaan. –Joskus olen haaveillut siitä, että joku olisi sirotellut puistonpenkkejä matkan varrelle, Honkala nauraa. –Tosiasiassa olisi todella kamalaa, jos niitä olisi. Epäilemättä tiedossa olisi hurjia vaikeuksia, jos juoksija antaisi periksi ja vetäisi nokkaunet penkillä. Väsymyksen kanssa täytyy operoida toisin. –On pakko vain pitää energiatasot korkealla ja luottaa siihen, että toivoton väsymys kestää hetken ja menee ohi. Ei turhia riskejä Honkala on juossut hirviömäisen kilpailun lähdöstä maaliin jo kolmena syksynä peräkkäin. Mikä on hänen salaisuutensa? –Kyllä se on maltillisuus ja kärsivällisyys. En ota turhia riskejä. Osaan kuunnella omaa kehoani ja olla sille armollinen. Yksi riskeistä liittyy voittamiseen. Vielä tähän mennessä Honkala ei ole yrittänytkään kisata Spartathlonin voitosta. Se vaatisi loppuajan painamista 25–26 tunnin tienoille. Tosin Honkala juoksi kesällä 24 tunnin juoksun MM-kisoissa liki 235 kilometriä, joten potentiaalia löytyy. –Toivottavasti kisaan lähivuosina voitosta. Tänä vuonna 30 tunnin alitus voisi hyvinkin riittää viiden sakkiin. Kannattaa muistaa, että kestävyysurheilijana Honkala on vasta raakile. 25-vuotiaan juoksijan parhaat vuodet alkavat vasta puolen vuosikymmenen päästä. –Pidän itseäni huippu-urheilijana jo nyt, mutta suurin tavoitteeni on se, etten rikkoisi itseäni ja voisin juosta vielä 70-vuotiaana. Spartathlonin lähtö Ateenasta pe 29.9. klo 7. Matkaa Spartaan on 246 kilometriä. Mukana yhteensä 9 suomalaisjuoksijaa. Englanninkielinen liveseuranta osoitteessa: www.spartathlon.gr/en/ 25-vuotias ultrajuoksija. Valmentaja Seppo Leinonen. Juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa 16-vuotiaana. Ensimmäinen maraton 17-vuotiaana. Ensimmäinen ultrajuoksu: toukokuussa 2012 valmentajansa 60-vuotisjuhlajuoksu. Kuudessa tunnissa taittui 65 kilometriä. Sen jälkeen ratajuoksut ovat olleet enää harrastus ja treenimuoto. Ensimmäinen 24 tunnin juoksu helmikuussa 2013. Parhaimmillaan Spartathlonissa sijalla 7 vuonna 2016. Juoksi heinäkuun alussa 24 tunnin Suomen ennätyksen lajin MM-kisoissa. Matkaa taittui liki 235 kilometriä, ja sijoitus oli 10:s. Seuraava iso tavoite: menestys 24 tunnin juoksun MM-kisoissa 2019 "Viime vuonna pisin tauko taisi olla 15 minuuttia. Siinä ajassa syö ja lepää vähän." Noora Honkala Ultrajuoksija Yksi Spartathlonin käännekohdista koittaa, kun on juostu 159 kilometriä. Seuraavan kilometrin aikana nousua on monta sataa metriä.