Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

MM-hopeamitalisti Helena Leveelahden lahjakkuus kiekon kanssa paljastui vuosia sitten – kiskaisi jo 12-vuotiaana hirmutuloksen

Helena Leveelahtea naurattaa, kun hän kertoo keskiviikkoillan harjoituksen teeman. –Vasen käsi kuriin ja oikea jalka liikkeelle. Käsi huitoo liikaa ja jalka on liian laiska, hän tokaisee ja kaappaa kiekon kainaloonsa. Sitten pyörähdys, saatto ja Tampereen Pirkkahallin B-hallin seinät saavat huutia. –Oloni on aika reipas, tyttö kuvailee. Jo vuosia sitten paljastui, että Helena ja kiekko tulevat poikkeuksellisen hyvin juttuun. Virtolaisen käsi on kuin linko, joka sinkauttaa limpun kovaa ja kauas. Vai oletteko ennen kuulleet 12-vuotiaasta tytöstä, joka heittää naisten kilon painoisen kiekon yli 41 metrin päähän? Samaan hengenvetoon on hyvä muistuttaa, että lahjakkuus on vasta polun pää kohti huippua. Helena ja hänen taustajoukkonsa tietävät sen varsin hyvin. Vaikka tyttö oli 15-vuotiaiden maailmantilaston ykkönen (48,36) viime vuonna, kukaan ei halua liikaa hehkutusta. –Aikuisena voi sitten tehdä isoja otsikoita, jos on aihetta, paaluttaa valmentaja Anssi Mäkinen. Ei Suomen urheiluliiton kiekonheiton lajivalmentaja silti voi olla innostumatta Leveelahdesta. Kun yhteistyö alkoi parisen vuotta sitten, valmentaja näki heti heittäjän potentiaalin. Leveelahti on lähes 190-senttinen ja muutenkin kehon mittasuhteiltaan loistava tyyppi kiekonheittoon, joka oli Mäkisenkin leipälaji aktiivina. –On meillä muutamia vastaavia lupauksia ollut, mutta ei kovin monta, hän arvioi. 128 kilometrin matka harjoituksiin Pahinta, mitä lähipiiri voisi tehdä, olisi tappaa lupauksen into ahnehtimalla liian paljon liian nopeasti. Siitä ei tunnu olevan pelkoa Leveelahden tapauksessa. –Meillä ei ole kiire mihinkään, eikä suuria tavoitteita. Tyttö saa tehdä niin kuin haluaa. Sen olen sanonut, että hänen kannattaa jatkaa, kun lahjoja kerran on, äiti Tiina Leveelahti sanoo. Äiti korostaa, että Helena on ihan tavallinen koululainen, jolle kaverit ovat tärkeitä. –Mietimme, josko hän muuttaisi Tampereelle urheilulukioon, mutta päätimme yhdessä, että hän jatkaa Virtain lukiossa. Lähtö omaan kämppään kauas kotoa on raju muutos 15-vuotiaalle. Äidin mukaan Helena on helppo lapsi, joka osaa kuitenkin sanoa, jos treenaaminen ei huvita. Kiekonheittoon loistavat raamit tulivat synnyinlahjana. Isä on parimetrinen ja äidinkin suvussa on pitkiä miehiä. –Pienenä Helena kasvoi sellaista vauhtia, että olivat neuvolassa ihmeissään. Aina hän on ollut luokkansa pisin, nykyään voi laskea opettajatkin mukaan, Tiina Leveelahti kertoo. Tyttö suhtautuu pituuteensa huumorilla. –Olihan se alakoulussa mukava vähän kiusata poikia, kun menimme Kukkulan kuningasta! Leveelahdet asuvat Kotalan kylässä Virtojen itäpuolella. Lihakarjatilalla on 300 eläintä, jotka työllistävät koko nelihenkistä perhettä. Myös Helena ja pikkuveli Vesa ovat tottuneet riuskaan työntekoon. –Sitä odotellaan, koska Helena kääntää 600-kiloisen härjän seljälleen, Mäkinen virnuilee. Helena ei kommentoi, mutta sanoo vähän ajan päästä, että hyvät jutut olivat yksi syy valmentajavalintaan. Äiti ja tytär käyvät Mäkisen vetämissä heittoharjoituksissa Tampereella kerran viikossa. Matkaa tulee 128 kilometriä suunta. –Kyllä matkalla tänne joskus väsyttää ja harmittaakin, mutta treenien tai kotimatkan aikana ei ikinä. On tämä niin hauskaa, Virtain Urheilijoiden heittäjälupaus selittää.