Kolumnit

Missään ei ole niin paljon elämää kuin kesäyönä tyhjällä jalkapallokentällä

Missään ei ole niin paljon elämää kuin kesäyönä tyhjällä jalkapallokentällä

Kolumni: Oikea futisfani ei boikotoi kisoja eikä pohdi, paljonko

Matti Pitko

Kuuntelimme luokkatoverini Jussi Aaltosen vanhempien mökillä kesällä 1958 rahisevasta radiosta jalkapallon MM-loppuottelua. Kuulimme, kuinka Brasilian Didi, Vavá, Pelé ja Garrincha taituroivat Ruotsin nurin Tukholmassa. Tuolloin 17-vuotiaasta Peléstä tuli kolminkertainen maailmanmestari ja maailman kuuluisin jalkapalloilija.

Tapasin Pelén kesällä 1986 Helsingin Olympiastadionilla. Olimme samanmittaisia.

Oma suosikkini oli oikea laitahyökkääjä Garrincha, joka jallitti Tukholmassa Sven Axbomin niin pyörryksiin, että Axbom alkoi hoippua. Garrincha, Pieni lintu, oli vihreän veran nero, joka karkasi rakastelemaan kesken turnauksen läheiseen soutuveneeseen. Garrincha pelasi, rakasti ja joi. Hän kuoli maksakirroosin 49-vuotiaana.

 

Jalkapallo on taiteilijoiden laji, jonka hienoin olemus on annettu orjapiiskurien käsiin.

Sokrateen syöksypusku -kirjassa tutkija Miira Tuominen pohtii, voiko jalkapallo säilyttää teollistuneeksi muuttuneessa puristuksessa yhteytensä runolliseen ja selittämättömään.

Oikea futisfani ei boikotoi kisoja eikä pohdi, paljonko Putinin klaani maksoi saadakseen turnauksen. Me olemme onnellisia siitä, että näemme MM-otteluita muutaman tunnin junamatkan päässä Pietarissa tai kotona tv:ssä yli kuukauden ajan.

Presidentti Sauli Niinistökin soitti radioon ja kertoi kannattavansa Saksaa, koska hänen suosikkinsa Hollanti ei selvinnyt kisoihin.

Saksalaiset osaavatkin taloudellisesti tiivistää lopputuloksen. Englannin maajoukkueen ex-maalikuningas Gary Lineker näkee jalkapallon olemuksen: "Jalkapallo on yksinkertainen peli. 22 pelaajaa taistelee 90 minuuttia pallosta, ja lopulta Saksa voittaa."

 

Kaikki haluavat nähdä Englannin pelaavan, kannattivat Englantia tai eivät. Argentiinassa uskotaan, että argentiinalainen paavi Franciscus on puhunut Jumalan kanssa maansa puolesta. Ranskalla on huippunimet, mutta sytyttääkö macronilainen ilmapiiri porukkaan hengen?

Minun suosikkini on Saksa, mutta ennustan Espanjan voittavan.

 

Kerron loppuun elämäntarinan, joka voisi tapahtua missä tahansa:

Uruguaylainen Abdón Porte pelasi Nacional-seurassa vuosia hienosti, mutta sitten tähti sammui. Yleisö vihelsi, ja häneltä pääsivät kilpikonnatkin karkuun.

Lopulta Porte ampui itsensä keskiyöllä, keskellä kenttää, jolla hän oli ollut suuri tähti.

Kaikki valot oli sammutettu. Kukaan ei kuullut laukaustakaan. Porte löydettiin aamunkoitossa. Toisessa kädessä oli revolveri, toisessa kirje. Porten loppu oli monen mielestä kadehdittavan tyylikäs.

Missään ei ole niin paljon elämää kuin kesäyönä tyhjällä jalkapallokentällä.


Kommentit (2)

  • Nimetön

    Pitko unohti lisätä vakiolauseensa: ”Videotuomarointia ei tarvita.”

  • Jelmi

    Miljonääripelaajat näyttelevät loukkaantunutta ja miljonäärit ovat ostaneet huippuseurat, raha on vienyt jalkapallosta ilon. Kentällä ovat robotit, ja orjamarkkinat ovat pääosassa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio