Mikä ihme tyttöjä kiehtoo joukkuevoimistelussa? Raavas mies lähti ottamaan selvää salaisuudesta

Emil Bobyrev
Mikä ihme tyttöjä kiehtoo joukkuevoimistelussa? Raavas mies lähti ottamaan selvää salaisuudesta

Lempäälän Pandojen Verdet vähän ennen esitystä: Karoliina (ainoa tumma) kello kymmenessä ja muut myötäpäivään eli Siiri , Milla, Nea, Eevi, Enni, Fanni ja toinen Siiri.

Matti KuuselaAamulehti

Yksi tyttö haukkaa halukkaasti sämpylää, kaksi seisoo päällään (ihan muuten vaan).

Neljännen pitkiin hiuksiin punoo viides vikkelin sormin lempeää palmikkoa, kuudes kokeilee kuinka spagaati venyy ylipitkän bussimatkan jälkeen, seitsemäs ja kahdeksas hymyilevät silkasta elämän ilosta.

Lattialle tottuneesti levittäytyneet hiuspinnit – joista osa hengettömiä – ponnarit, lenksut, lakkapullot, muotovaahdot, harjat, kammat, strassit ja eväsrasiat täydentävät hämmentävän ilonäkymän, joka tulee vastaan heti Hervannan vapaa-aikakeskuksen eteisessä.

Mistä te oikein tulette ja keitä olette?

– Myö ollaan Kuopion reippaita. Tultiin sieltä linja-autolla, vastaavat tytöt.

Valmentaja Hanna Rissanen täsmentää.

– Meidän seuran nimi on Kuopion Reippaan voimistelijat. Lähdimme aamulla puoli viideltä Kuopiosta linja-autolla. Yhteensä tuli yhdeksän joukkuetta. Kännykkähiljaisuus vallitsi seitsemään asti. Melkein kaikki nukkuivat alkumatkan, hän kertoo.

– Nämä tytöt tässä ovat 10–12-vuotiaita, joukkueen nimi on Anelmat. He esiintyvät joskus neljältä.

Emil Bobyrev
Kuopion Reippaat kello kymmenen. Vasemmalta Wenla Rissanen, letitettävänä Elsa Vuorinen, letittää valmentaja Jannica Mecklin, takana Erika Heikkinen, Senni Kosunen, Linnea Venesmaa, Sini Metsäranta, Viivi Rissanen ja Lotta Tuomainen.

Kuopion Reippaat kello kymmenen. Vasemmalta Wenla Rissanen, letitettävänä Elsa Vuorinen, letittää valmentaja Jannica Mecklin, takana Erika Heikkinen, Senni Kosunen, Linnea Venesmaa, Sini Metsäranta, Viivi Rissanen ja Lotta Tuomainen.

Kello on nyt hädin tuskin kymmenen. Miten ihmeessä aika kuluu?

– Aivan hyvin. Teemme kisakampaukset, meikkaamme, käymme syömässä, harjoittelemme, kannustamme muita. Ja tuntia ennen esitystä siirrymme lämmittelyputkeen.

Tästä ihmeputkesta kerromme myöhemmin enemmän.

Nyt lähdemme etsimään Joukkuevoimistelun Tampere Cupin kilpailujohtajaa Johanna Juurikorpea. Meidän pitää kysyä häneltä, missä kaikkialla media saa joukkuevoimistelukisoissa liikkua.

Kas kun kukaan muu ei uskalla siitä mitään sanoa – niin tuiki outoa kaikille on, että media kunnioittaa läsnäololla joukkuevoimistelukisoja.

Löydämme Juurikorven sermin takaa, jossa hän piileksii julkisuutta parin pölynimurin kanssa.

No, ei tietenkään piileksi, vaan varmistaa omakätisesti, että kaikki on tip top, kun Pirkanmaan vuoden isoimmat voimistelukisat alkavat.

– Imurit näkyivät vähän katsomoon. Kävin siirtämässä ne syrjään, selittää Juurikorpi hymyillen.

Niin, olen elämäni aikana ollut 13 567 palloilutapahtumassa. Niissä minulle ei ole hymyilty yhteensä niin paljoa kuin täällä 18 minuutissa.

Emil Bobyrev
Lempäälän Pandojen Verdet meikkijonossa.

Lempäälän Pandojen Verdet meikkijonossa.

Juurikorvella ja kisat järjestävällä Rantaperkiön Iskulla on riittänyt viime päivinä tekemistä.

– Emme odottaneet ihan näin paljon joukkueita. Niitä ilmoittautui tasan sata.

Se ei ollutkaan siis suunniteltua: Suomi sata vuotta, yhteensä sata joukkuetta. Täydellistä.

– Ihan sattumaa. Mutta tietysti tartuimme siihen mainoksissa, kertoo Juurikorpi.

– Tyttöjä täällä on yli 1 100. Tilat käyvät auttamatta ahtaiksi, hän huokaa.

Se on täyteläisen totta. Yhdessä pukuhuoneessa majoittuu viisi seuraa – eihän sinne mahdu kuin reput.

Tytöt vaihtavat vaatteet vessoissa, syövät eväät käytävillä ja rapuissa, eksyvät toisistaan ja äideistään, jonottavat pissalle toivottoman pitkissä jonoissa, varovat tahrimasta sukkiksia ja hukkaamasta tossuja.

Ja hymyilevät silti koko ajan.

Emil Bobyrev
Omaa vuoroa odottamassa. Hervannan vapaa-aikakeskuksen käytävillä vallitsee kisojen aikana melkoinen kaaos.

Omaa vuoroa odottamassa. Hervannan vapaa-aikakeskuksen käytävillä vallitsee kisojen aikana melkoinen kaaos.

Yksikään palloilujoukkue ei ikinä suostuisi tällaiseen, eivät edes E-pojat.

– Meillä oli yhdet kisat Tesoman upouudessa, upeassa hallissa. Menimme onnellisina pukuhuoneisiin – mutta eihän niihin mahtunut ketään, sanoo Juurikorpi.

Niinpä. Pukuhuoneet on suunniteltu 12 koripalloilijalle, ei 42 voimistelijalle.

Olisikohan mitenkään mahdollista rakentaa Pirkanmaalle yksi halli joukkuevoimistelun näkövinkkelistä?

Siis sellainen, jota ei olisi mietitty kahden vaan sadan joukkueen tarpeita ajatellen.

Mitä hassutusta, ei tietenkään. Vielä mahtuu jokunen jäähalli joka kuntaan. Isien pitää saada katsella, kun pojat pelaavat.

Emil Bobyrev
Mimosat käyvät läpi vaikeimmat liikkeet vielä tovi ennen esitytä.

Mimosat käyvät läpi vaikeimmat liikkeet vielä tovi ennen esitytä.

Saamme Juurikorvelta luvan kuvata tapahtumia kaikkialta muualta paitsi tuomareiden edestä.

Sitä emme uskaltaisi ikinä tehdä. Pitkässä rivissä vakavina, ankarina ja ilmeettöminä jokaista horjahdusta ja löysästi ojentuvaa nilkkaa odottavat tuomarit ovat niin tärkeän oloisia, että ymmärrämme oitis joukkuevoimistelun olevan paitsi hymyilyä, myös täysiveristä huippu-urheilua.

Tuomareilta emme uskaltaisi kysyä yhtään mitään, emme edes sitä lähtisivätkö he pelin, anteeksi, kisojen jälkeen oluelle Kultaiseen apinaan.

Eivät lähtisi, voin vakuuttaa. Vaan sijoittaisivat meidät karusti kategoriaan yhdeksän jo asujen ja hiusten kehnon synergian takia.

Tämän olemme jo joukkuevoimistelusta oppineet: kategoria ykkönen (johon kukaan ei koskaan pääse) on paras, kymppi se surkein.

Emil Bobyrev
Peilisalissa hiotaan vielä viimeiset ojennukset ja ilmeet. Etualalla Lempälän Pandojen tyttöjä.

Peilisalissa hiotaan vielä viimeiset ojennukset ja ilmeet. Etualalla Lempälän Pandojen tyttöjä.

LePa lukee tyttöjen verkkareissa. Lemin Pallo? Lepakot? Lepsämän Palo? Emme keksi, pakko kysyä.

– Lempäälän Pandat, vastaa Pia Mäkinen.

Sepäs sattui, melkein kotikulmilta. Pääsisimmekö seuraamaan, kun joukkue siirtyy lämmittelyputkeen ja sieltä areenalle.

– Tietysti. Mutta ensin menemme vessaan vaihtamaan esiintymisasut, sinne ette pääse.

Emil Bobyrev
Valmentaja Pia Mäkinen pitää Pandoille viimeisen venytyksen ennen esitystä.

Valmentaja Pia Mäkinen pitää Pandoille viimeisen venytyksen ennen esitystä.

Odottelemme kiltisti käytävällä maskottipandan kanssa, kun Verdet eli Pandojen 8–10-vuotiaat tytöt vaihtavat vihreää ylle.

Yhtään poikaa emme ole paikalla nähneet, emme edes yleisön joukossa.

Joukkuevoimistelu on täysin tyttölaji. Yritämme miettiä, onko pojille jäänyt mäkihypynkin jo mentyä vielä joku täysin tyttövapaa laji.

Emme keksi. Outoa. Hienoa vai surullista. Emme osaa sanoa.

Emil Bobyrev
Viimeiset venytykset tehdään verhon takana. Sitten vain seisotaan ja odotetaan omaa vuoroa.

Viimeiset venytykset tehdään verhon takana. Sitten vain seisotaan ja odotetaan omaa vuoroa.

Kärsivällisyyttä. Ainakin sitä joukkuevoimistelu opettaa.

Ensin odottelemme Pandojen kanssa pitkän vartin vessan edessä, sen jälkeen meidät kuljetetaan alakerran käytävään odottamaan harjoitussaliin pääsyä. Puolen tunnin kuluttua pääsemme saliin, jossa odotellaan taas pääsemistä välihuoneeseen, jossa vartoillaan pitkä vartti, että päästään varsinaiseen harjoitushalliin odottamaan esityksen alkamista.

Esitys, itse asia, kestää kaksi ja puoli minuuttia, siis reilun jääkiekon jäähyn verran. Sitten aletaan odotella, milloin lähdetään kohti kotia, kohti Kuopiota, jossa ollaan puoli yksi yöllä.

Eikä kukaan (Emiliä ja Mattia lukuunottamatta) valita eikä huokaile.

Muistelen, miten Tapparan Kristian Kuusela televisiossa korosti kärsivällisyyden merkitystä.

”Kun vastustaja saa hetkeksi momentumin, me noudatamme kärsivällisesti pelitapaa.”

Siis kenties kolme minuuttia! Tulisivat tänne käytäville seisoskelemaan kolmeksi tunniksi ja alkaisivat vasta sitten puhua kärsivällisyydestä.

Ehkä joukkuevoimistelun syvin olemus on juuri tässä – täällä tapahtuu se paljon puhuttu, kaivattu ihme. Aika pysähtyy ja suo ihmiskunnalle helpotuksista sen suurimman, kiireettömän hymyn.

Emil Bobyrev
Maailman parhaat Minetit esiintyvät, kaikki muut seuraavat hievahtamatta idoliensa ihmeellistä lentoa Hervannan vapaa-aikakeskuksen matolla.

Maailman parhaat Minetit esiintyvät, kaikki muut seuraavat hievahtamatta idoliensa ihmeellistä lentoa Hervannan vapaa-aikakeskuksen matolla.

Maailman parhaat Minetit esiintyvät mutta Verdet eivät sitä näe. Heillä on käynnissä mielikuvaharjoitus. Se tarkoittaa sitä, että ohjaaja panee esitysmusiikin soimaan, tytöt käyvät lattialle kauniiseen riviin, sulkevat silmät, kuuntelevat ja käyvät mielessään läpi esityksen alusta loppuun, jokaisen hypyn ja ojennuksen.

Musiikki loppuu.

– Menikö hyvin, kysyy Pia Mäkinen.

Verdet nyökkäilevät. Eihän se ole muusta kuin itsestä kiinni.

Emil Bobyrev
Lempäälän Pandat esiintyvät, valmentaja Pia Mäkinen muistuttaa katsomosta kaikkein tärkeimmästä asiasta. Hymystä!

Lempäälän Pandat esiintyvät, valmentaja Pia Mäkinen muistuttaa katsomosta kaikkein tärkeimmästä asiasta. Hymystä!

Hetki koittaa. Se hienoin, kauhein, ihmeellisin hetki – esityksen alkuun on minuutti, tytöt seisovat kerrankin totisina jonossa ja astelevat kohta ryhdikkäästi, reippaasti ja itseensä luottaen areenalle tekemään parhaansa.

– Olkaa ylpeitä itsestänne, nauttikaa, näyttäkää, mitä osaatte, sanoo valmentaja vielä.

Ja sitten mennään, yhdessä ja hymyillen, nilkat ojennettuina, kasvot leveässä hymyssä, tyttöjono täynnä kevään valoa.

Emil Bobyrev
Mitalit kaulassa, kaikki hyvin. Lempäälän Pandojen Verdet saavat palkinnon uurastuksesta.

Mitalit kaulassa, kaikki hyvin. Lempäälän Pandojen Verdet saavat palkinnon uurastuksesta.


Lue myös nämä


Kommentit (7)

  • hymy

    Iloa tuova kirjoitus ja kuvat. Kyllä ovat taitavia tyttöjä!

  • Vierestä seuraaja

    Kiitos hienosta kirjoituksesta! Aihe on tuskin koskaan päässyt lehden palstoille joten hyvä että vihdoinkin!
    Tytöt harjoittelevat uskomattomia tuntimääriä + esiintymiset/kilpailut viikonloppuisin! Ja koulukin pitää hoitaa! Pikku ystäväni on 8 vuotias ja hän on jo yli 4vuotta harrastanut joukkuevoimistelua ja into vaan jatkuu! Kyllä äitikin on ”kovilla” kuljettaessaan harjoituksiin, kilpailuihin, huolehtia hiukset, puvut jne…! Hauskaa kuitenkin on!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet