Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Itkukaan ei tällä kertaa auttanut – Noora Honkalan 246 kilometrin juoksukisa päättyi jo puolivälissä

Urheilussa kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tähän vanhaan totuuteen sai törmätä ultrajuoksija Noora Honkala viikonlopun Spartathlon-kisassa Kreikassa. Hän joutui keskeyttämään 123 kilometrin juoksun jälkeen. Jäljellä olisi ollut vielä toiset 123 kilometriä. Maineikkaan 246 kilometrin Spartathlonin reitti kulkee Ateenasta Spartaan. –Mieli ei pysynyt mukana yhtä hyvin kuin fysiikka, enkä nauttinut juoksemisesta kuten yleensä, Ateenassa rasituksista palautuva Honkala kertoo. Nautinto on hänelle juoksemisen ydintä. –Se on tärkein asia. Tätä pitää tehdä ilon kautta ja sydämellä. On lopun alkua, jos aina pitää pakottaa. Elämänsä kunnossa 25-vuotias Honkala on juossut Spartathlonin lähdöstä maaliin kolmesti. Ennätysaika 32.19,17 syntyi viime vuonna. Kolme kuukautta sitten Honkala juoksi 24 tunnin Suomen ennätyksen lajin MM-kisoissa. Vuorokauden aikana hän juoksi liki 235 kilometriä. Ennen starttia Honkala kertoi olevansa fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. –En sittenkään tainnut olla henkisesti ja fyysisesti niin hyvin palautunut 24 tunnin juoksun MM-kisoista kuin luulin. Ultrajuoksu on siitä raaka laji, että tuollaista ei huomaa lähdössä, vaan vasta sadan kilometrin jälkeen. Näin Honkalalle kävi, vaikka alkumatka todisti toista. Kuitenkin 90 kilometrin jälkeen Honkalasta alkoi tuntua, että kaikki ei ole normaalisti. Takareisissä ja lonkankoukistajassa alkoi tuntua kiristystä. –Toisaalta ainahan kisojen aikana sattuu eri puolille. Se kuuluu lajin luonteeseen. Honkala jatkoi vielä kolmisenkymmentä kilometriä ennen kuin joutui luovuttamaan. –Ultrajuoksu vaatii jatkuvaa itsensä ylittämistä. Koko ajan pitää puristaa ja kiristää lisää. Nyt ei vain ollut minun päiväni. Honkalan mukaan itku on monesti auttanut jatkamaan vaikeilla hetkillä. Tällä kertaa edes itkun voima ei muuttanut tilannetta. Väkisin maaliin? Honkala uskoo, että olisi hyvinkin voinut taistella maaliin asti kävelyn, hölkän ja juoksun sekoituksella. –Mutta olisiko se tuonut minulle sitä, mitä halusin tavoitella? Vastaus kuuluu: ei olisi. Honkala lähti tavoittelemaan 30 tunnin alitusta ja sijoitus kärkipäässä. –Minulle tämä ei ole enää elämysurheilua, vaan haen kovia tuloksia. Kolme vuotta sitten ensimmäisellä Spartathlonillani minulle riitti se, että pääsin maalin. Enää pelkkä läpijuoksu ei minulle riitä. Honkala ajatteli keskeyttäessään myös tulevaisuuttaan. 25-vuotiaalla juoksijalla on edessään vielä hurja määrä vuosia, jos pysyy terveenä. –Nyt ei tullut pysyviä vammoja tai muuta kamalaa. Toisin olisi voinut olla, jos olisin tapellut vielä toiset 123 kilometriä maaliin saakka. Kohti MM-kisoja Seuraavaksi Honkala kilpailee joulukuussa Italiassa "pikamatkalla" 59 kilometrin kisassa. Ensi vuoden pääkilpailu on syyskuun alun 100 kilometrin MM-kisa. Siitä syystä ensi vuoden Spartathlon jää väliin. –Minulle se on kuitenkin rakas kilpailu, joten taatusti olen täällä vielä monta kertaa.