Järkyttävä sukellus. Sellainen Leijonien MM-turnaus kokonaisuutena oli. Sitä on turha kierrellä.
Kanada löylytti Leijonia torstai-illan puolivälierässä maalein 4–1.
Puolivälierätappioita on tullut ennenkin, edellisen kerran 2018, mutta näihin kisoihin Leijonat lähti suurimpana mestarisuosikkina. Heti ensimmäisestä ottelusta lähtien kävi selväksi, että tässä joukkueessa kaikki ei ole kuin ennen.
Suomi pelasi kisoissa kolme ottelua isoja maita vastaan. Kaikissa tuli tukkaan. USA, Ruotsi, Kanada.
Suomen kisojen ”kovin” päänahka oli työn ja tuskan takana ollut voitto Saksasta. Lilliputtiosaston Ranskaa, Itävaltaa, Unkaria ja Tanskaa vastaan pelattuja otteluita ei edes lasketa.
Neljissä edellisissä arvokisoissa finaalissa pelannut ja kolmesti kultaa voittanut Suomi tuli näihin kisoihin kylläisenä.
Leijonat ”tiesi”, että kullasta pelataan taas. NHL:stäkin mukaan lappasi Mikko Rantasesta lähtien useampia kavereita, koska kyllähän MM-kulta nyt kerran uralla on kiva käydä hakemassa kotiyleisön edessä.
Vaikka Leijonien otteet heti turnauksen alussa olivat edellisvuosiin nähden hämmentävää sekasotkua, yhdestäkään Suomen joukkueen jäsenestä ei huokunut pienintäkään huolestuneisuuden merkkiä. Turnauksen lopputuloksen tietäen tunnelma oli välillä jopa pöyhkeän itsevarma. Kaikesta huokui, että rutiinin uskottiin riittävän. Me aletaan pelata sitten kun tosipelit alkaa.
– Olemme olleet tärkeissä peleissä aika hyviä viime vuosina ja uskon, että olemme nytkin, Jalonen sanoi itsevarmasti kisojen alun kriisin keskellä.
Jalonen oli jäljillä, mutta ei riittänyt.
Suomi ei ottanut puolivälierän kahdessa ensimmäisessä erässä jäähyäkään ja hallitsi pelin virtausta selvästi. Aivan käsikirjoituksen mukaan.
Silti taululla oli tässä vaiheessa Kanadan johtolukemat 2–0.
Jokin oli eri tavalla kuin aiemmin.
Kanada rankoi armotta.
Alkusarjan Ruotsi-pelin vahvoja vaiheita lukuun ottamatta Suomi ei löytänyt missään vaiheessa turnausta totuttua identiteettiään.
Pelaajien sitoutuminenkaan siihen ei vaikuttanut olevan järin korkealla.
Esimerkiksi kärkipelaajiin lukeutunut Kaapo Kakko kertoi alkulohkon aikaan, kuinka hän ja toinen NHL-mies Kasperi Kapanen tykkäävät enemmän kääntää peliä ja hyökätä nopeasti ”kuin siitä, että lähdettäisiin aina oman maalin takaa”.
Toinen kysymys on, jaksoiko Jalonen enää edes vaatia kaikilta samanlaista tinkimätöntä sitoutumista kuin joskus aiemmin?
Leijonissa jo kaiken voitettavissa olleen voittaneen Jalosen sopimus kattaa vielä ensi kauden. Ennen näiden kisojen alkua hän sanoi Iltalehden haastattelussa, ”ettei enää sen jälkeen ajatellut valmentaa Leijonia”. ”Aika kauan tässä ollaan oltu”, hän myös totesi.
Siltä tämä turnaus Leijonien osalta näytti. Että ollaanhan tässä jo aika kauan oltu.
Jukka, Mörkö, Ohtamaan Atte ja Pesosharri ja Kortelaisen Kölli… Ketä meitä tässä nyt käy vuodesta toiseen huuhtomassa kultaa.
Jalonen on puhunut useasti haaveestaan päästä jo valmentamaan kovempiin ympyröihin rapakon taakse. Näissä europelaajien turnauksissa Jalonen on voittanut jo kaiken mahdollisen. Kun parhaiden pelaajienkin turnaus on aikaisintaan Milanossa 2026, ei hänellä ole enää mitään voitettavaa.
Viime viikonloppuna Jalonen lähti Leijonien pelipäivänä piipahtamaan Jyväskylässä yliopiston tilaisuudessa. Samana iltana Suomi pelasi nihkeän ottelun Itävaltaa vastaan, mutta Jalonen saapuikin haastatteluihin hämmästyttävän innostuneena. Ei pelistä, vaan aiemmin päivällä kokemastaan helikopterikyydistä.
Suomen farssiturnauksesta mieleen jää vahvasti myös ykkösketju ja Jalosen hirttäytyminen sen mukana.
55 NHL-maalin mies Mikko Rantanen takoi päättyneellä kaudella 2000-luvun kovimman suomalaiskauden NHL:ssä. MM-kisoissa Rantanen ei tehnyt ykkösketjun laidassa maaliakaan.
Teemu Hartikainen–Sakari Manninen–Mikko Rantanen ei alkanut toimia missään vaiheessa. Jalonen oli kuitenkin päättänyt, että sillä hän menee. Ja kun julkiset vaatimukset ketjun rikkomisesta alkoivat kasvaa, Jalonen liimasi uppiniskaisesti ykkösketjuaan kiinni entistä vahvemmin.
Se ei alkanut toimia koskaan.
Jalonen myönsi virheensä vasta, kun hätä oli suurin. Puolivälierän kolmanteen erään hän laittoi ensi kertaa turnauksessa yhteen turkulaiset NHL-kaverukset Rantasen ja Kakon, keskelle Mannisen. Kaikki muutkin ketjut pantiin paniikissa sekaisin.
Se oli liian myöhäistä. Seurauksena oli vain koko katastrofiturnauksen kruunannut sekasotku.