Suomi vastaan Kanada. Siinä on aina omanlaisensa klangi, joka sytyttää. Kaksi jääkiekon ylpeää suurvaltaa, jotka eivät kumartele tai nöyristele mihinkään suuntaan.
MM-kisojen puolivälieräpeli Leijonien ja Kanadan välillä on samalla kahden maailman kohtaaminen. Meidän peli vastaan Our game.
Torstai-illan hegemoniaa on jo ehditty kuvailla kuolemanpelinä, mutta ne pelit käydään ihan jossain muualla kuin Tampereen Nokia-areenassa. Puhutaan mieluummin kohtalonpelistä.
Puolivälierä on perinteisesti vedenjakajapeli MM-kisoissa. Leijonille se tarkoittaa kahta skenaariota. Voitolla urku olisi taas auki ja minimisaavutus eli mitalipelit plakkarissa. Tappiolla alkaisi suurkatastrofin perkaus.
Siinäpä ne vaihtoehdot ovat. Tulos tai ulos.
Mutta millainen joukkue Leijonille tulee vastaan?
Ensinnäkään kumpikaan viime kevään MM-finalisti ei ole erityisemmin vielä vakuuttanut tässä turnauksessa.
Molemmilla ennakkosuosikeilla oli omat vaikeutensa alkulohkossa.
Kuten Leijonat, myös Kanada on pysynyt melkoisena mysteerinä tähän asti. Ennakkohuhuista huolimatta Kanada ei räjäyttänyt pankkia pelaajavalinnoillaan.
MM-kisoissa nähdään lähinnä mahtimaan kolmos- ja neloskorin pelaajia. Vaikea nähdä, että yksikään pelaaja mahtuisi Kanadan ryhmään parhaat vastaan parhaat -turnauksessa.
Eikä pidä ymmärtää väärin. Kanadan ryhmä koostuu pätevistä NHL-pelaajista, mutta tähtiloisto puuttuu eikä eturivin ratkaisupelaajia ole jonoksi asti.
Kapteeni Tyler Toffoli oli NHL:n runkosarjassa ainoa yli 30 maalin ja 70 pisteen pelaaja. MM-kisoissa viisi maalia iskenyt Lawson Crouse rikkoi NHL-kaudella 20 maalin ja 40 pisteen rajan. Kolmas yli 40 pisteen pelaaja on Scott Laughton.
Kanadan kirkkain tähti on Calgary Flamesin yleispuolustaja MacKenzie Weegar, joka on paukuttanut seitsemään peliin mojovat tehot 3+6.
MacKenzie Weegar (toinen vas.) johtaa Kanadan sisäistä pistepörssiä.
Kanada on profiililtaan hyvin paljon kärkipelaajiensa näköinen joukkue: perustaitava ja romuluinen.
Toistaiseksi Kanada on noussut otsikoihin lähinnä ylilyönneistään.
Ykkössentteri Joe Velenon käsittämätön potku oli MM-kisojen sikamaisin temppu, josta IIHF:n kurinpito pamautti viiden ottelun pelikiellon. 18-vuotias superlupaus Adam Fantilli sikaili itsensä suihkuun Norjaa vastaan.
Kanadan otteista on aika ajoin paistanut turhautuneisuus.
"Turhautumista on vähän. Se on myös kilpailullisuutta. Meillä on paljon ylpeyttä. Joukkue on täynnä NHL-pelaajia, jotka haluavat todistaa olevansa maailman parhaita. Jos tässä kohtaa turnausta kaikki olisivat pelkkää hymyä ja aurinkoa, se olisi ongelma”, kommentoi Kanadan päävalmentaja André Tourigny alkulohkovaiheen lopulla.
Jäähykurissa on iso ero Leijonien eduksi. Leijonat on ottanut turnauksessa vähiten (14) kahden minuutin rangaistuksia. Kanada on kuluttanut jäähypenkkiä pudotuspelijoukkueista eniten (75 minuuttia).
Joukkueiden välillä näkyy kypsyysero. Kanada on ryöpsähtelevämpi nippu. Leijonat suorittavampi.
Pelaajat ratkovat homman jäällä, mutta taktista kaksintaistelua käydään myös penkkien välillä: Jukka Jalonen vastaan Tourigny.
Mielikuvissa Kanada saattaa olla iso ja paha, joka käy päälle kuin hyeena, mutta Tourignyn joukkue ei säntäile isossa askissa tyhmästi päin päätylautoja.
Kun kiekko on vastustajalla, Kanada luottaa 1–2–2-muodostelmaan, josta ärhäkkä kärkikarvaaja antaa kovan paineen ja taustalla pelaajat reagoivat harmonisena nelikkona.
Kanukkijoukkue on vahvuuksillaan, kun peli pysyy laitojen lähellä ja maalinedustoilla. Kanadan dna:han kuuluu kova fyysinen peli, jossa taklaukset viedään aina loppuun.
Alkulohkon päätöspeli oli Kanadalta myrskyvaroitus – selvästi ehjin 60-minuuttinen. Kanada sai puolivälieräkenraalissa kuivatettua Kari Jalosen Tšekin, joka pelaa hyvin samantyylisesti kuin Leijonat.
Kanada hyökkää suoraviivaisesti ja pelaa kiekkoja huonoistakin sektoreista kohti maalia. Tarkoituksena on luoda mahdollisimman paljon kaaosta maalin eteen, mistä löytyy usein vähintään kaksi hyökkääjää. Leijonien puolustajilla on hikinen ilta edessä boksauspelin suhteen.
Kanada ei kuulu turnauksen luisteluvoimaisimpiin joukkueisiin, mikä sopii Leijonien pirtaan. Leijonat oli pulassa kisojen avauspelissä USA:n nimetöntä tempojoukkuetta vastaan.
Nyt Leijonilla on vastassa hieman erityylinen pohjoisamerikkalainen joukkue. USA on täynnä vikkeliä sähikäisiä, mutta Kanada luottaa enemmän kokoon ja kaksinkamppailuvoimaan. Kamppailuvaade on torstaina tapissa.
Erikoistilannepelaamisessa voimasuhteet ovat tasan. Alkusarjassa Leijonien ylivoimaprosentti oli 28,6 ja Kanadan 22,2. Molempien alivoimapeli on ollut täyttä rautaa tähän asti: Leijonat 92,9% ja Kanada 91,3%.
Maalivahtien kaksintaistelussa puntit ovat myös jotakuinkin tasan.
Leijonien ykkösvahti Emil Larmi torjuu torstaina ensimmäistä kertaa MM-puolivälierän painekattilassa. Larmin, 26, vastinpari Samuel Montembeault torjuu niin ikään ensimmäistä kertaa näissä kinkereissä.
Raamikas Montreal Canadiensin 26-vuotias maalivahti ei ole erityisen kokenut NHL-vahti. Tällä kaudella Montembeault torjui heikkotasoisen Montrealin maalilla 40 ottelua torjuntaprosentilla 90,1. MM-kisoissa Quebecin mies on vakuuttanut eniten Kanadan tasaväkisestä veskarikolmikosta.
Kanadan vaarallisuus piilee sen mielenlaadussa.
Kanadalla on poikkeuksellinen kyky venyä ja iskeä A-peliä pöytään, kun panokset kasvavat. Kanada on osoittanut moneen kertaan MM-kisoissa, että se pystyy unisenkin alkusarjan jälkeen nostamaan tasoaan kuin salamaniskusta pudotuspeleihin.
Jalosen Leijonille ominaisempaa on kehittyä kuuluisan prosessin kautta. Peli peliltä ja erä erältä. Tämän kevään turnauksessa pelin progressiivisuus ei ole ollut samaa luokkaa kuin viime keväänä.
Peliohjelma oli tällä kertaa sen verran nurinkurinen, ettei Leijonia ole testattu kunnolla sitten kisojen neljännen päivän Ruotsi-pelin jälkeen. Neljä viimeisintä peliä Leijonat otteli pudotuspelien ulkopuolelle jääneitä joukkueita vastaan.
Siksi on erittäin kiinnostavaa nähdä, millainen Leijonat askissa nähdään turnauksen käänteentekevimmässä painepelissä.
