Jääkiekkoilijoiden seurasiirrot liigatasolla suoraan Ilveksestä Tapparaan tai päinvastoin ovat yhä harvinaisia, mutta 1970-luvulle saakka niitä ei tapahtunut lainkaan.
Ensimmäinen miesten jääkiekkoliigassa pukukoppia Hakametsässä suoraan Ilveksen päädystä Tapparan puolelle vaihtanut oli puolustaja Hannu Helander kesällä 1980.
”Olihan se siihen aikaan kova juttu ja iso puheenaihe. Kukaan ei edes ajatellut, että niin voisi joku tamperelaispelaaja tehdä”, Helander muistaa.
Tapauksen merkittävyyttä nosti, että Helander oli Ilveksen oma kasvatti, joka oli kuulunut poikien ja nuorten maajoukkueiden vakiokasvoihin sekä ollut edustusjoukkueen runkopelaaja jo kuusi kautta.
”Omasta vinkkelistäni asia oli silloin yksinkertainen. Sopimukseni päättyi ja ajattelin, että voisin kokeilla jotain muuta ja ilmoitin itseni siirtolistalle.”
”Sen perusteella Tappara sitten kiinnostui ja maksoi Ilvekselle pyydetyn siirtosumman. Oma sopimukseni oli myös parempi kuin aiemmin Ilveksessä”, Helander kertaa.
Pelaajat eivät tuohon aikaan voineet vapaasti liikkua seurasta toiseen, vaan siirroista piti aina sopia vanhan seuran kanssa ja maksaa pelaajan tason mukaan määritellyt karanteenimaksut.
Nykyisenkaltaiseksi tilanne muuttui 1995, kun Bosman-päätös astui voimaan. Karanteenimaksut poistuivat ja sopimuksettomat pelaajat saivat oikeuden täysin vapaasti valita tulevan seuransa.
Helander muistaa, että monenlaista kaverillista kuittailua siirrosta tuli, mutta lopulta vähemmän kuin hän odotti.
”Joillekin Ilveksen faneille se meni ilmeisesti vähän enemmän tunteisiin. Ensimmäisen Tapparan vieraspelini aikana Hakametsässä parkissa olleen autoni renkaat oli tyhjennetty. Ei onneksi sentään puhkaistu”, Helander hymyilee.
Tässä kohtaa joku pidempään liigakiekkoilua seurannut saattaa muistuttaa, että Helander ei ollut ensimmäinen Ilveksestä Tapparaan siirtynyt liigapelaaja. Nuori puolustaja Jukka Hirsimäki teki saman jo syksyllä 1977.
”Hirsi” pelasi kuitenkin välissä vuoden FoPSissa. Samaan aikaan Helanderin kanssa Tapparassa aloitti myös Ilveksestä tuttu hyökkääjä Seppo Ahokainen, mutta hän pelasi ennen siirtymistään kolme kautta Itävallan Klagenfurtissa.
Kuka
Hannu Helander
Hannu Helander kuvattuna viime maanantaina. Taustalla Ilveksen Suomi 100 -pelipaita.
Syntynyt 23.9.1956 Tampereella.
Pelipaikka: puolustaja (left).
Pituus/paino: 175 cm / 79 kg.
Seurat SM-sarjassa/-liigassa: Ilves 1972–80, Tappara 1980–83, Ilves 1983–89.
Saavutuksia: kaksi Suomen mestaruutta 1982, 1985, SM-hopeaa 1981, SM-pronssia 1975, 1989. A:n SM-kultaa 1974, A:n SM-hopeaa 1973, A:n SM-pronssia 1972, B:n SM-kultaa 1973, B:n SM-pronssia 1974.
Arvokisat maajoukkueissa: MM-kisat 1982, 1983. U20 MM-kisat (ei virallista statusta) 1976, U19 EM-kisat 1974, 1975.
A-maaottelut: 56 ottelua, joissa 3 maalia + 7 syöttöä = 10 pistettä.
SM-sarjassa/liigassa: runkosarjassa 556. 57+104=161. Pudotuspeleissä 54. 5+10=15.
Valinnat: SM-liigan All Stars -kentällisessä kaudella 1981–82.
Muuta: Phoenix Roedrunners varasi Helanderin WHA:han vuonna 1976 numerolla 112.
Teki työuransa Tampereen kaupungilla rakennusmestarina, jäi eläkkeelle vuonna 2020.
Käy edelleen talviaikaan jäällä kahdesti viikossa ikämiesjoukkue Superstarsin kanssa.
”Alppitauti” avasi paikan
Helanderin liigaura lähti toden teolla käyntiin, kun hän palasi nuorten MM-kisoista Kanadasta 1976.
”Ilves oli samaan aikaan vuodenvaihteessa mukana Sveitsin perinteisessä Spengler Cupissa. Turnauksen jälkeen Aamulehdessä oli päävalmentaja Raimo Wasaman kommentti: Osa joukkueemme pelaajista kärsii ”alppitaudista”. Sattumalta juuri samaan aikaan sain pysyvän vakiopaikan Ilveksen liigakokoonpanosta Ari Kankaanperän pakkiparina.”
Siitä lähtien Helander oli Ilveksessä illasta ja kaudesta toiseen luottopuolustaja, jolta joukkue sai joka ilta takuuvarman panoksen.
Tapparaan siirryttyään hänestä jalostui myös maalien ja pisteiden tekijä.
”Kovassa joukkueessa hyvien pelaajien kanssa oli helppo pelata. Jälkikäteen ajatellen voi sanoa, että nousin pelaajana uudelle tasolle Tapparassa.”
Heti ensimmäisellä kaudella tuli SM-hopeaa, keväällä 1982 jysähti jo Suomen mestaruus.
”Välierissä väännettiin pitkän kaavan kautta HIFK:ta vastaan. Hävisimme kaksi ekaa peliä (2–3, 2–9), mutta käänsimme sarjan kolmella voitolla (4–3 ja, 2–1, 2–1). Tepsiä vastaan loppuotteluissa oli sitten jo hiukan selvempää, kun voitimme finaalisarjan 3–1.”
”Siihen aikaan ei tavattu torilla, mutta jätkien kanssa saunottiin monessa paikassa mestaruuden kunniaksi”, Helander muistelee.
Tapparan puolustajat Pertti Valkeapää (vas.) ja Hannu Helander kujeilivat Neuvostoliiton tähtien luistinten kanssa. Tässä pidetään päävalmentaja Rauno Korpea kultatuolissa vuoden 1982 SM-kullan ratkettua.
Suomen päävalmentaja Alpo Suhonen (toinen vas.) antoi vuoden 1983 MM-kisoissa ohjeita Ilkka Sinisalolle (vas.), Hannu Helanderille ja Risto Siltaselle.
Tähdistöön ja kotikisoihin
Helanderin löylyttely ei kestänyt niin pitkään kuin monilla muilla pelikavereilla, kun SM-liigan tähtikentälliseen valittu puolustaja valittiin Suomen MM-kisajoukkueeseen 1982.
”Kotikisat olivat maajoukkueurani ehdoton kohokohta. Yleisön innostus Leijonia kohtaan oli jo silloin kovaa. Tunnelma joka pelissä oli loistava.”
Suomi valmistautui turnaukseen pitkällä leirityksellä. Tarkoitus oli haastaa Kanada tiukasti heti avausottelussa.
”Jostain syystä homma lähti heti käsistä. Yhdeksän minuutin jälkeen tilanne oli 0–6 ja lopulta 2–9. Pelin jälkeen olisi halunnut ottaa matsin heti uudelleen ja näyttää, ettei me sentään niin huonoja olla. Tai sitten totuus oli juuri se, olihan Kanadalla silloinkin kova porukka nuoren Wayne Gretzkyn johtamana.”
Suomi nosti kisojen edetessä tasoaan ja taisteli mitalisarjaan pääsystä alkulohkon viimeiseen Ruotsi-peliin saakka.
”Leppänen–Jalonen–Kurri. Siihen kuolee hurri!” julisti kannatuslakana katsomossa.
”Lähelle päästiin, paikkoja voittomaaliinkin oli, mutta tasapeli jätti meidät viidenneksi. Silti ihan hyvin menneet MM-kisat sen ajan mittapuulla”, Helander summaa.
Helander oli mukana MM-kisoissa myös keväällä 1983.
”Päävalmentaja Alpo Suhosen mukaan Tšekkoslovakiassa pidetyn askeettisen valmistautumisleirin piti vapauttaa meidät parhaimpaamme, kun aikanaan pääsemme MM-kisoissa loisto-oloihin. Ei toiminut se suunnitelma.”
Helanderin mukaan turnauksen tapahtumia on ylidramatisoitu ja väritetty vuosien varrella.
”Erityisesti itseäni on harmittanut Risto Siltasen kohtalo. Hänestä tehtiin ihan turhaan syntipukki sen jälkeen, kun hän väänsi nilkkansa, eikä enää pystynyt pelaamaan. Jos joku ottaa kesälomallaan olutta, kun oma kausi on jo ohi, niin ei siitä niin suurta numeroa olisi pitänyt tehdä. Huonosti hoidettua tiedotusta myös Leijonien taustatiimiltä”, Helander viittaa iltapäivälehtien revittelyyn.
Troikan luistimet solmuun
Tapparan vuosilta Helanderilta on hauska muisto myös Euroopan cupin turnausmatkalta.
Vuonna 1980 Neuvostoliiton kuuluisa ykkösketju Boris Mihailov–Vladimir Petrov–Valeri Harlamov pyöritti halutessaan kaikki vastustajat pyörryksiin kaukalossa.
Seurajoukkueessa kolmikko edusti Moskovan TsSKA:ta.
Helander ja hänen Tapparan vuosiensa pakki- ja kämppäkaveri Pertti Valkeapää päättivät järjestää pienen jekun ykköstroikalle asuessaan samassa hotellissa.
”Huomasimme ’Pedron’ kanssa kolmikon kuivattavan luistimiaan käytävällä. Vedimme ohi kävellessämme heidän nauhansa tosi tiukkaan umpisolmuun pelipäivänä. Illalla kaukalossa tempusta ei valitettavasti ollut apua, solmussa olivat silloin ihan jotkut muut kuin heidän luistimensa”, Helander nauraa.
Hannu Helander kamppaili urallaan molemmilla puolilla Tampereen paikallispeleissä. Vuonna 1979 päällä oli Ilves-nuttu ja vastassa kirvesikoni Pekka Marjamäki.
Vuoden 1983 MM-kisat päättyivät pettymykseen. Itä-Saksaa vastaan pelatun ottelun jälkeen mieli maassa vasemmalta Matti Kaario, Risto Jalo, Pertti Lehtonen ja Hannu Helander. Anssi Melametsä (takana, kesk.) oli likimain selin DDR:n kansallishymnin aikana.
Mestaruus myös Ilveksessä
Kolmen loistavan Tappara-kauden jälkeen Ilveksen päävalmentaja Seppo Hiitelä otti yhteyttä keväällä 1983.
”Ei Sepon pitkään minua ylipuhua tarvinnut. Ilveshän minä pohjimmiltani olen, vaikka muistot Tapparasta ovat loistavat.”
Tälläkin kertaa siirto osui Helanderin kannalta lähes täydelliseen aikaan.
”Ilveksessä tapahtui juuri silloin suuri sukupolvenvaihdos ja loistavia nuoria, kuten Raimo Helminen, Mikko Mäkelä, Ville Siren, oli noussut joukkueeseen.”
Täysosumakausi oli 1984–85, jonka päätteeksi Ilves juhli Suomen mestaruutta.
”Loistava joukkue, jossa oli parhaita pelaajia monesta ikäluokasta. Pudotuspeleissäkin hyvin samantyyppinen tarina kuin Tapparan mestaruusvuonna, kahden tappion takaa noustiin taas ohi. Tällä kertaa Tepsiä vastaan finaaleissa.”
Sarjan yksi ratkaisuhetki sattui ennen kolmatta loppuottelua Turussa. Mestaruus oli katkolla TPS:lle ja turkulaiset valmistautuivat kultajuhliin.
”TPS:n valmentaja Matti Keinonen tuli hallille kultatakki päällään. Katselimme sitä jätkien kanssa ja ajattelimme, että ’ei jumalautsi’. Saimme siitä takista lisäruiskeen, ettei tämä ole ohi”, Helander muistaa.
Mestaruusjuhlat kestivät tällä kertaa Helanderillakin vähän pidempään tamperelaisiin saunoihin ja ravintoloihin tutustuen.
”Kaupungin vastaanotto Raatihuoneella taisi olla juhlien virallisin osuus, mutta torilla ei silloinkaan kansalle esittäydytty.”
Yksi kolmesta
Mestaruuden ansiosta Helander liittyi siihen todella harvinaiseen joukkoon, jotka ovat voittaneet SM-liigassa kultaa sekä Ilveksessä että Tapparassa. Samat mestaruudet ovat Jukka Hirsimäellä (1982, 1985). Seppo Ahokaisella on Tapparan 1982 liigakullan lisäksi mestaruus Ilveksessä SM-sarjasta 1972.
Helanderin peliura päättyi 32-vuotiaana keväällä 1989.
”Hokimiehen elämä oli hienoa niin kauan kuin se kesti, mutta sitten tuli mittani täyteen. Siinä vaiheessa oli jo perhettäkin. Ei enää jaksanut innostua Lappeenrannan pelireissuista, joiden jälkeen on pikkutunneilla kotona ja siitä viiden tunnin päästä pitää herätä töihin.”
Jääkiekkoa Helander, 66, on seurannut aktiivisesti uransa jälkeenkin.
”Sitä en ikinä olisi uskonut, että se vuoden 1985 mestaruus on edelleen Ilveksen viimeinen. Pari kertaa Ilves on ollut liigan finaaleissa (1990, 1998) ja kahdella viime kaudella on ollut joukkue, joka olisi voinut taistella mestaruudesta.”
”Jos Ilveksen toiminta nykyisenlaisena jatkuu, kyllä se kultakin vielä jonain keväänä tulee”, Helander luottaa.
Aamulehti haastattelee MM-kotikisojen kunniaksi tamperelaisia jääkiekkolegendoja, jotka ovat pelanneet MM-kisoissa.