Aamulehti
Ohi on, Leijonien alkulohkovaihe nimittäin. Suomen miesten maajoukkueen MM-taipaleet olivat takavuosina kuluttavaa seurattavaa, kun yksittäiset tappiot saattoivat syöstä sinivalkoisen kiekkokansan tunteiden vuoristorataan, vaikka todellisuudessa seitsemän ottelun alkusarjoissa on aina varaa ainakin yhteen hutitulokseen.
Kevään 2019 maailmanmestaruus Eurooppa-painotteisella ryhmällä ohi NHL-tähtiloistoa välkkyneiden vastustajien toi muutoksen. Luotto Leijonien valmennukseen, prosessiin ja pelaajiin on tuskin koskaan ollut yhtä korkealla kuin se on ollut keväiden 2021–23 MM-kisoissa sekä Kiinan olympialaisissa 2022. Ihan sama onko Leijonat saanut NHL-vahvistuksia, onko tullut ohipelejä, onko jokin pelin osa-alue vuotanut.
Suomen kansa on luottanut ja uhkunut itseluottamusta. Viimeistään tiukassa paikassa Jukka Jalosen pelitapa lyö liinat kiinni, maalivahti seisoo päällään ja maalipaikoissa ei horjuta. Ainakaan Mörkö ei horju. Sitten se onkin siinä.
Mikko Rantanen oli Suomen pistekärki alkulohko-otteluissa.
Tanska-pelissä maalinteossa onnistunut Marko Anttila (oik.) on tehnyt Suomelle lukuisia tärkeitä pudotuspeliosumia viime vuosina.
Päättyneissä Tampereen alkulohko-otteluissa Leijonat eli tämän luottamuksen varassa, sillä kiekkojulkisuus pysyi rauhallisena, vaikka kaukalosta oli vaikeaa löytää merkkejä, joihin viime kevään kaltaisen kultamarssin voisi pohjata. Kun alkaa miettiä Leijonien alkulohkoesitysten parhaita pelin osa-alueita ja kirkkaimpia onnistujia yksilöpuolelta, otsa kurtistuu ryppyiseksi. Tilannetta ei muuttanut edes alkulohkon päättänyt 7–1-murskavoitto Tanskasta – niin kehno Tanska panoksettomassa ottelussa oli.
Leijonien paras pistemies oli NHL-supertähti Mikko Rantanen, joka ei mahdu edes MM-pistepörssin top kymmeneen. Colorado Avalanchen megastara jäi seitsemässä ottelussa kokonaan maaleitta (0+8), eikä Sakari Mannisen ympärille kasattu ykköstroikka väläytellyt kuin hetkittäin. Alkulohkon loppupuolella yhteenkoottu Kasperi Kapasen, Antti Suomelan ja Kaapo Kakon taiturimainen trio sentään esiintyi orastavan lupaavasti yhdessä.
Ylivoimapelissä Suomen onnistumisprosentti (28,6) on hyvä, mutta silmätesti on kertonut vastaansanomattomasti, että ykkösylivoima, jossa jokainen viidestä pelaajasta leipoo vasen käsi alhaalla, ei ole päässyt parhaimpaansa.
Erityisesti Mannisen vitja on luonut paikkoja paljon kovempaankin numerotulokseen, mutta ketsuppipullon aukeamisen odottaminen MM-kisojen kohtalonottelussa, puolivälierässä, sisältää riskinsä.
Tausta
Leijonien päästetyt maalit
Leijonien päästämät maalit MM-kisojen alkulohkopeleissä Jukka Jalosen päävalmentajakausina.
2023: 15 päästettyä maalia / 2,14 päästettyä maalia per ottelu / MM-kisojen tulos: ei vielä tiedossa.
2022: 5 / 0,71 / MM-kultaa.
2021: 10 / 1,43 / MM-hopeaa.
2019: 11 / 1,57 / MM-kultaa.
2013: 14 / 2 / neljäs.
2012: 14 / 2 / neljäs.
2011: 5 / 1,67 / MM-kultaa.
2010: 6 / 2 / puolivälierätappio.
2009: 4 / 1,33 / puolivälierätappio.
Vuosina 2012–13 ja 2019–23 pelattiin seitsemän ottelun alkolohkot. Keväinä 2009–11 alkulohkopelejä oli kolme.
Jukka Jalonen on valmentanut Leijonat kolmesti MM-kultaan.
Mikko Lehtonen (edessä) on leijonapuolustuksen kiekollinen kivijalka.
Päävalmentaja Jalosen kultainen, sensaatiomainen pelisysteemi on turvannut vuodesta toiseen puolustamiseen, joka on auttanut kestämään sen, ettei sinivalkoisten pelaajien ole tarvinnut valloittaa pistepörssin kärkipaikkoja menestyksen mahdollistamiseksi. Nokia-areenan toisissa MM-kotikisoissa on, ainakin alkulohkossa, ollut toisin. Leijonien puolustaminen ja maalivahtipeli Ruotsin pudotuspelikevättä hallinneesta Emil Larmista lähtien on jättänyt toivomisen varaa.
Leijonat päästi alkulohkossa 15 maalia (2,14 päästettyä maalia per ottelu), mikä on eniten koskaan Jalosen yhdeksät MM-kisat kestäneellä aikakaudella. Kun Jalosen Leijonat on päästänyt alkulohkossa vähintään kaksi maalia per ottelu, se ei ole koskaan yltänyt mitaleille.
Leijonien puolustuspelin ongelma numero yksi ei ole niinkään puolustaminen, vaan se mitä tapahtuu ennen kiekottomaksi joutumista. Leijonilla oli viime vuoden kultakisoissa (vain 5 päästettyä maalia alkulohkossa) puolustuksessaan huikeita kiekollisia virtuooseja, kuten Miro Heiskanen, Sami Vatanen ja Mikko Lehtonen.
Tänä vuonna heistä on jäljellä vain Lehtonen. Suomen puolustuksen vahvuudet ovat painottuneet oman alueen suojeluun, eivät rohkeaan ja tarkkaan avauspelaamiseen kiekolla. Kun omista ei päästä kiekon kanssa pois, joudutaan puolustamaan hiki hatussa ja virheitä tulee väkisinkin.
Ei liene sattumaa, että Suomi pelasi alkulohkon parhaan ottelunsa erittäin tarkasti, mutta myös passiivisesti puolustanutta Ruotsia vastaan. Rakkaan naapurin tuomaa lisäsytykettä ei voida vähätellä, mutta osansa oli silläkin, että Suomi sai avata omasta päästään rauhassa, eikä jatkuvan prässin alta.
Torstain puolivälierässä Kanadaa vastaan ei ole luvassa sekunninkaan rauhaa. Vaahteralehtien peli ei ole maailman organisoituneinta, mutta Kanada tulee päälle kuin yleinen syyttäjä. Pelin isoin ratkaisu nähdään siinä, miten Suomi pystyy syöttelemään Kanadan prässin alta tiensä hyökkäyksiin.
Alkulohkopelien perusteella Suomea odottaa kinkkinen kohtalonottelu, mutta terästäytyessään Leijonat on kotiedun tukemana suosikki jatkamaan mitalipeleihin. Suomi on ansainnut viime vuosien suurilla suorituksillaan paitsi suojaa kritiikiltä, myös luottamuksen siihen, että se on tiukassa paikassa kovimmillaan.
