NHL-pelaajien vakuuttaminen MM-kisoja varten nousi puheenaiheeksi, kun ruotsalainen Aftonbladet raportoi, että Elias Pettersson jää ulos Ruotsin joukkueesta liian korkeiden vakuutusmaksujen takia.
Tilanne on poikkeuksellinen, sillä esimerkiksi Suomi ei ole koskaan joutunut tiputtamaan pelaajaa joukkueesta samasta syystä.
Niin ei käynyt tänäkään vuonna, vaikka Leijonilla on riveissään kisojen selvästi kovapalkkaisin pelaaja, 9,25 miljoonaa euroa kaudesta tienaava Mikko Rantanen.
Palkka ja sopimuksen pituus vaikuttavat vakuutuksen hintaan, kuten myös pelaajan ikä ja loukkaantumishistoria, mutta Jääkiekkoliiton talousjohtajan Jaakko Luumin mukaan suoraa korrelaatiota palkan ja vakuutuksen hinnan välillä ei ole.
”Totta kai palkka vaikuttaa, kun vakuutuksia pyöritellään. Mutta se ei ole yksiselitteistä, että jos jollain on kahden miljoonan euron sopimus ja toisella kuuden miljoonan, niin jälkimmäisen vakuutus olisi kolme kertaa kalliimpi. Joskus voi olla jopa niin, että pienempipalkkaisen pelaajan vakuutus on kalliimpi”, Luumi avaa monimutkaista hinnanlaskuprosessia.
”Siinä ei suoraan sanottuna ole mitään logiikkaa. Kun joku pelaaja tulee, on mahdotonta arvioida etukäteen, minkähintainen hänen vakuutuksensa on. Kun saamme ne tietoomme, joskus ne ovat mukavia yllätyksiä, eli jonkun pelaajan vakuutus on pienempi kuin odotimme, vastaavasti jollain se voi olla isompi.”
Petterssonin vakuutuksen kerrottiin olevan jopa noin 176 000–264 000 euron suuruusluokassa. Vaikka jokainen vakuutusdiili on yksilöllinen, kyse on poikkeuksellisen korkeasta hinnasta. Suomen joukkueessa vakuutuksen hinta ei ole koskaan noussut kenelläkään yhtä korkeaksi. Ei edes nyt, kun joukkueessa on Rantanen.
”Ei ole oikeastaan ollut edes lähellä”, Luumi tähdentää.
Ruotsin Elias Petterssonia ei nähdä MM-jäillä.
Jääkiekkoliitto ei kerro tarkkoja vakuutussummia julkisuuteen. Vuositasolla vakuutuksiin on budjetoitu kuusinumeroinen luku, joka sisältää kaikkien pelaajien vakuuttamisen.
NHL-pelaajista Kansainvälinen jääkiekkoliitto maksaa 20 000 Sveitsin frangia, eli noin 20 300 euroa pelaajaa kohden. Ylimenevä osa jää kansallisen liiton maksettavaksi.
Kansallisten liittojen ei sinänsä tarvitse vakuutusneuvotteluista murehtia, sillä neuvottelut käydään suoraan kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n ja NHL:n välillä. Luumi pitää järjestelyä toimivana.
”Pelaajia vapautuu ja tulee niin paljon, että se olisi ihan kaaos, jos kaikki lajiliitot alkaisivat keskenään neuvotella vakuutuksia. Oletan, että on myös NHL:n ja sen pelaajayhdistyksen toive, että tietty välittäjä hoitaa kaikki diilit IIHF:n kanssa.”
”Meille lajiliittona se on tietysti myös helpompaa, koska jos joutuisimme neuvottelemaan jokaisen pelaajan vakuuttamisen, se veisi niin paljon aikaa, että meillä ei välttämättä sitä olisi. Eikä välttämättä myöskään osaamista. Pelaajien vakuutukset ovat aika monimutkaisia.”
Mikko Rantanen on Leijonien MM-joukkueen varakapteeni.
Sen verran merkittäviä vakuutusmaksut kuitenkin ovat, että niille on oma lokeronsa Jääkiekkoliiton vuosibudjetissa. Budjetoitu summa on kuusinumeroinen, mutta se on myös karkea arvio, koska tekohetkellä ei ole minkäänlaista tietoa siitä, millaisia pelaajia joukkueeseen on tulossa.
Budjetissa on venymisvaraa, sillä siitä ei ole mieltä tehdä absoluuttista ylärajaa. Silloin se hankaloittaisi kokonaisbudjetin tulkitsemista. Joskus asetetusta vakuutusbudjetista on menty ylikin.
”Budjetti ei ole joka vuosi riittänyt. Joskus olemme menneet vähän siitä yli ja joskus olemme jääneet vähän alle. Emme ole lukkiutuneet siihen budjettiin. Jos menee 10 000–20 000 euroa yli, sitten vain elämme sen mukaisesti”, Luumi sanoo.
Jaakko Luumi, mitä tehtäisiin tilanteessa, jossa kymmenen Suomen kovapalkkaisinta pelaajaa ilmaisisi halukkuutensa lähteä kisoihin? Olisiko silloin joku jätettävä rannalle?
”Vaikea ennustaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Joka kevät käymme tapauskohtaisesti näitä asioita läpi. Kuten olen sanonut, toistaiseksi ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta, että olisimme jättäneet yhtäkään pelaajaa ottamatta sen vakuutuksen takia.”
