Brno
Sakari Manninen, 31, astuu hymy huulillaan ulos Leijonien pukuhuoneesta Tšekin lämpimään kevätilmaan.
Periaatteessa hänen pitäisi – tai ainakin hän voisi – olla vielä tälläkin hetkellä Pohjois-Amerikassa odottelemassa mahdollisuuttaan päästä viimein debytoimaan NHL:ssä, johon hänen on pelitaitojensa puolesta ajateltu jo vuosien ajan kuuluvan.
Täällä hän kuitenkin on, Brnossa, valmistautumassa Leijonien kanssa MM-kisoihin, koska kyllästyi odottamaan mahdollisuuttaan.
Vegas Golden Knights ei kutsunut Leijonien viime kevään kultasankaria koko kauden aikana kertaakaan NHL-joukkueen mukaan mutta olisi nyt AHL-kauden päätyttyä toivonut, että suomalaissentteri olisi jäänyt NHL-joukkueen reserviin pudotuspelien ajaksi.
Tähän Manninen ei suostunut vaan teki jämäkän ratkaisun.
”NHL-mahdollisuutta ei tullut koko kauden aikana, joten en uskonut, että olisi tullut enää myöhemminkään. Sanoin sen heille, ja kyllä he sen pointin ymmärsivät”, Manninen kertaa tapahtumia.
”Edelläni oli hierarkiassa muutamia pelaajia. Siksi päätin, että jatkan mieluummin kauttani maajoukkueessa kuin jään sinne.”
Sakari Manninen pelasi Vegasin NHL-paidassa ainoastaan harjoitusotteluita.
Leijonien johtoryhmälle Mannisen päätös oli mahtava uutinen. Manninen on yksi viime vuosien suurimmista leijonasankareista. Hän on parhaimmillaan dominoinut eurokaukaloita suvereenilla tavalla ja on tänäkin keväänä suuressa roolissa Leijonien keskikaistalla.
Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonenkin on kehunut Mannista arvokisojen yhteydessä maasta taivaisiin ja sanonut, että suomalaissentteri kuuluu ehdottomasti NHL:ään.
Mikä sitten meni pieleen, kun reitti kirkkaisiin valoihin ei auennutkaan?
AHL:ssä Manninen teki tulosta aivan riittävästi. Hän takoi 53 ottelussa 40 (14+26) tehopistettä, mutta siitä huolimatta kutsua NHL:ään ei missään vaiheessa kuulunut. Tai tavallaan kuului, mutta puheet osoittautuivatkin tyhjiksi lupauksiksi.
”Muutaman kerran sieltä sanottiin, että olet pelannut todella hyvin ja että ’huomenna sinut kutsutaan ylös’. Ikinä sitä kutsua ei kuitenkaan tullut”, Manninen ihmettelee.
”Kuuluuko se sitten siihen kulttuuriin, että puhutaan lämpimikseen? Jos se on heidän tapansa toimia, niin sitten se on. Täällä Leijonissa on kiva olla, koska toiminta on rehellistä. Siitä minä tykkään”, Manninen sanoo.
Leijonien sensaatiomaisen viime kevään jälkeen voisi ajatella, että Mannisen AHL-elämä olisi maistunut raadolliselta ja pahaltakin, mutta oululaishyökkääjän mukaan hänen elämäänsä vastoinkäymiset Pohjois-Amerikassa eivät juuri järkyttäneet.
”Se totta kai auttoi valtavasti, kun vaimoni oli mukana. Olemme liikkuneet yhdessä aina niin Venäjälle kuin nyt Pohjois-Amerikkaankin. Olemme toisillemme tukena ja koemme yhdessä kaikki mahdolliset tilanteet”, Manninen sanoo.
”Sekin helpottaa, että emme ole mitään parikymppisiä vaan meillä on kokemusta monenlaisista tilanteista. Se ei päässyt meidän kummankaan mieltä heilauttamaan, että en päässyt ylös pelaamaan. Tiedämme, että osaamme käsitellä tällaiset asiat, koska henkistä kasvua on tapahtunut jo paljon aiemmin.”
Manninen asui vaimonsa kanssa noin 25 kilometrin päässä Las Vegasin sykkivästä keskustasta ja nautti arjesta täysin uudessa ympäristössä.
”Se oli oikein mukava, aidattu ja rauhallinen asuinalue, mahtava paikka asua”, Manninen kuvailee.
Las Vegasin vilkkuvista värivaloista Manninen sanoo pysytelleensä enimmäkseen poissa.
”Toki meillä kävi jonkin verran vieraita, ja silloin kävimme keskustassa. Muutoin aika harvoin. Kauppakeskuksia oli lähellä meitäkin, joten arki pyöri pitkälti keskustan ulkopuolella.”
”Mutta silloin kun Vegasin ytimeen meni, niin aina siellä oli jyskettä ja valtavan paljon turisteja. Valot vilkkuu ja musiikki soi ihan koko ajan”, Manninen naurahtaa.
Ennen NHL-kautta arvioitiin, että Manninen saattaisi napata pelipaikan jopa suoraan harjoitusleirin jälkeen Vegasin NHL-miehistöstä, mutta hänet lähetettiinkin farmiin. Mannisen mukaan kyse ei ollut siitä, että pohjoisamerikkalainen pelityyli olisi yllättänyt hänet.
”Tiesin etukäteen, miten erityylistä pienen kaukalon peli on. Tykkäsin siitä, kun oli paljon kamppailua, vääntämistä ja tilanteita. Vauhdikasta lätkää. Siitä ei ollut kiinni”, hän sanoo.
AHL:ssä Manninen tosin myöntää muutaman kerran turhautuneensa, kun onnistumisia ei kerta kaikkiaan tahtonut tulla.
”Se ei minua liikaa turhauttanut, että tuleeko kutsua ylös vai ei. Siihen ei pysty määräänsä enempää edes itse vaikuttamaan. Omassa pelissä sen sijaan oli välillä sellaisia jaksoja, että vaikka kuinka väänsin ja käänsin ja tein mielestäni oikeita asioita, niin ei vain lähtenyt.”
”Kun onnistuminen sitten tuli, niin lumipallo lähti pyörimään parempaan suuntaan. Kauden aikana oli sekä hyviä että huonoja jaksoja.”
AHL-joukkueestaan Henderson Silver Knightsista Mannisella ei ole pahaa sanottavaa.
”Todella kivaa, avointa ja ystävällistä porukkaa. Minulle jäi hienoja muistoja ja ystäviä, jotka varmasti pysyvät loppuelämän ajan. Myös valmennusryhmästä jäi hyvä maku.”
Tšekkiläisiltä kiekkofaneilta Mannisen uroteot eivät ole jääneet huomaamatta, vaikka NHL-unelma ei ainakaan vielä toteutunut. Leijonien aamuharjoitustenkin jälkeen jäähallin porttien läheisyydessä notkuu useita ihmisiä, jotka haluavat nimikirjoituksia ja yhteiskuvia Manniselta.
Fanituokion jälkeen Manninen pyrähtää takaisin omiensa pariin ja kiteyttää osuvasti sen, miksi valitsi mieluummin Leijonat kuin NHL-joukkueen varamiehen roolin.
”Joukkuehenki ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat niin suuria juttuja Leijonissa. On pelaajat sitten vanhoja tai uusia, niin kaikki ovat erittäin samanhenkisiä. Se on Suomen joukkueen suurin vahvuus.”
