Aamulehti, Turku
Viime keväänä Henri Johansson teki maalin, josta oli vaikea laittaa paremmaksi.
Nokian KrP:n legendaarinen maalitykki laukoi Raholassa voitto-osuman toisessa finaalissa vain puoli minuuttia ennen loppua. Voitto oli seurahistorian ensimmäinen loppuotteluissa, ja se tuli mestaruudesta mestaruuteen edennyttä paikallisvastustaja Classicia vastaan.
Vuotta myöhemmin Turun Kupittaalla, jälleen toisessa finaalissa, Johansson pääsi ainakin lähelle, ellei aivan tasoihin.
Jatkoajalla ajassa 62.23 hän laukoi vasemmalta laidalta suoraan Olli Arkkilan lähettämästä syötöstä. Kun reikäpallo sujahti verkkoon ohi TPS:n maajoukkuevahti Oskari Fäldenin, tarkoitti se KrP:lle 4–3-jatkoaikavoittoa ja finaalisarjan tasoittamista 1–1-lukemiin. Tuuletuksen innokkuudesta paistoi osuman merkitys.
”Maistuihan se, ei voi kieltää. Sanoinkin tuossa jo, etten tiedä kumpi oli maukkaampi. En lähde vertailemaan sen enempää”, Johansson naureskeli.
Vaikka liigamaalien kokonaismäärä lähestyy Johanssonin kohdalla jo 800:aa, ei lähimenneisyyden valossa häntä voinut pitää kaikkein todennäköisimpänä TPS-vierasottelun ratkaisijana: Johansson muisteli tehneensä Turussa TPS:ää vastaan maalin viimeksi neljä tai viisi vuotta sitten.
”Olemme nauraneetkin sitä kuivaa putkea. Yleensä täällä ei tule edes hirveästi vetopaikkoja. Tänään tuli kyllä ennen maaliakin paikkoja, mutta ne eivät menneet.”
Avauserässä tunteet kävivät kuumina jatkuvasti. TPS:n järkälemäinen Mikko Hautaniemi otti mittaa koko KrP-kentällisestä.
Miska Mäkinen teki KrP:n toisen maalin. Avausfinaalin jälkeinen ajatus maltillisemmista tuuletuksista ei pitänyt, sillä Mäkinen innostui taas kunnon tanssiin.
Alkin lyhyt paluu
Lauri Alkki palasi pelikiellosta KrP:n kokoonpanoon, ja muutenkin hyökkäysketjut olivat menneet uusiksi.
Kauaa paluu ei kestänyt. Alkin ilta päättyi vajaan vartin peliajan jälkeen poikkeuksellisen tapahtumaketjun päätteeksi.
Ensin TPS-vaihtopenkin edessä Alkki otti kaksinkamppailussa kontaktin TPS-hyökkääjä Peteris Trekseen. Tämä jäi makaamaan maahan päätään pidellen, ja kun peli sai lyhyen hetken jatkua, oli maassa pian myös KrP-laituri Valtteri Viitakoski runsaasti verta otsastaan vuotavana. Tuomaristo näytti, että molempia tilanteita katsottaisiin pelirangaistuksen varuilta videolta.
Jälkimmäinen tilanne oli selkeä: Viitakoski horjahti epäonnisesti päin TPS-puolustaja Jere Niemelän kyynärpäätä. Niemelä ei tehnyt elettäkään huitaistakseen vastustajaa päin, eikä rangaistukselle ollut aihetta.
Sen sijaan Alkin tilanne oli kinkkisempi. Monien mielestä KrP-hyökkääjä ei osunut Treksen päähän alkuunkaan, mutta ensimmäinen kontakti saattoi hyvinkin osua latvialaisen leukaperiin. Tätä mieltä oli tuomaristokin ratkaisusta päätellen: punainen kortti ja ulosajo.
Kuuluttaja kyseli lääkäriä pukukoppiin KrP.n Valtteri Viitakosken verisen loukkaantumisen jälkeen. Apu löytyi nopeasti ja haava saatiin tukittua.
Trekse ja Viitakoski kykenivät molemmat palaamaan otteluun, jälkimmäinen pää vahvasti sidottuna.
”Onneksi vanhalla Tepsin pelaajalla ja nykyisellä lääkärillä sattui olemaan tikkiliimaa, niin saatiin se liimattua. Ei vissiin ollut hirveän iso vekki, mutta verta tuli paljon”, Viitakoski kertasi.
”Tunsin heti koppiin päästyäni, ettei mitään aivotärähdyksen oireita ole, niin uskalsin palata pelaamaan. Onneksi verta ei päässyt vuotamaan liikaa, ettei siksi alkanut huimaamaan.”
”Oli sellainen onni onnettomuudessa, että olisikohan tuo nyt seitsemäs vekki tuohon samaan naamaan: ainakin kerran kiekko, kerran maila ja neljästi kyynärpää. Tiedän jo miten herkästi se aukeaa, joten ihan niin pahasti en enää säikähdä.”
Avauserän rikkonaisuus oli kotijoukkueen eduksi, ja TPS iski kahdesti ylivoimalla. KrP oli viidellä viittä vastaan kaksi seuraavaa erää niskan päällä. Silti maaleja ei tahtonut tulla, muun muassa TPS:n Fäldenin loistotorjuntojen vuoksi.
Vieraat tarvitsivat jatkoajalle ja voittoon yltääkseen Nico Jonaesonin tasoitusmaalin ilman maalivahtia ajassa 59.19. Vain paria minuuttia aiemmin Kooveesta divarikentiltä tuttu Trekse oli tehnyt maalin, jolla hän näytti nousevan turkulaisten sankariksi.
Kolmatta loppuottelua ei tarvitse odottaa kauaa. Raholassa pelataan seuraavan kerran jo tiistaina.
(Puu)iloa
Johanssonin maali käynnisti suorastaan hämmentävän juhlarituaalin, kunhan illan sankari oli vapautunut ensin kolmen eri tv-kanavan ja perään vielä kirjoittavan median tenttauksesta.
Kun Johansson ja päävalmentaja Janne Kainulainen pääsivät viimein koppiin, pärähti voimalla soimaan joukkueen voittobiisi.
Mikä laulu? Puuilo-myymäläketjun mainoskorvamato tietenkin.
Suorastaan historiallisen omituinen valinta tuntui toimivan, siihen malliin laulu ja rytmin takominen raikuivat pukuhuoneesta käytävän puolelle. Kainulainen ei tiennyt koko kauden mittaisen perinteen alkuperää, mutta vahvisti sen toimivuuden. Viitakoskelta taustatietoa sen sijaan löytyi.
”Meillä on 96-ikäisten mafia, ja sitä Puuiloa soitettiin kesällä joissain kekkereissä tai illanistujaisissa. Siitä se tarttui sitten koko joukkueelle”, hän paljasti.
”Pitää vielä kysellä Puuilolta, jos ensi kaudeksi saisi jotain sponssidiiliä hierottua”, Viitakoski juoni.
