Kun Pariisin vuoden 2024 olympialaisten lippujen hinnat taannoin julkaistiin, leuat loksahtivat suomalaisissa yleisurheilupiireissä. Erityisesti iltakilpailuista, joissa mitalien kohtalot ratkaistaan, kiskotaan hirmuisia hintoja.
Kalleimmat liput Stade de Francen stadionilla maksavat 690 euroa per iltakilpailu per pää. Tähän luokkaan kuuluu valtaosa paikoista pitkillä sivuilla ja kaarteiden aluissa.
Päätyihin ja piippuhyllylle voi päästä hinnoin 385, 195 tai 85 euroa per lippu.
”Hinnoista ollaan järkyttyneitä. Liput tuntuvat olevan todella, todella arvokkaita”, kertoo Sari Murto, seivästähti Wilma Murron äiti.
Sari Murto tuntee urheiluväen tunnot, sillä hän on Yleisurheilufanit-kannattajayhdistyksen puheenjohtaja.
Murto paljastaa, että hintojen lisäksi Kansainvälisen olympiakomitean lippukäytäntöön liittyy toinenkin erikoinen ja luotaantyöntävä seikka. Vaikka hinnat ovat poskettomia, lippukaupassa ei voi ainakaan tällä hetkellä valita paikkaa.
”Yleisurheilufaneille on hyvinkin merkityksellistä, missä paikka on. Jos lähtee katsomaan esimerkiksi seiväshyppyä, haluaa olla seiväshyppypaikan kohdalla eikä vastakkaisessa päädyssä”, Murto sanoo.
Naisten seiväsolympiafinaali taivutetaan 7. elokuuta 2024.
”Minua ei kauheasti kiinnosta ostaa lippua, jos joudunkin toiseen päähän katsomoa. Se on aikamoinen haaste.”
Murto on kulkenut tyttärensä perässä noin 10 arvokisat eikä vielä koskaan ole törmännyt vastaaviin ryöstöhintoihin. Esimerkiksi viime kesän EM-kisoissa Münchenissä tai ensi kesän MM-kisoissa Budapestissä liput saa reilusti alle satasella.
Eugenen MM-kisoissa liikuttiin 150–170 dollarin kieppeillä, mutta kokemus oli hinnoista huolimatta Murrolle mieluisa, koska remontoitu yhdysvaltalaisstadion oli niin hieno. Istumapaikat olivat kuin nojatuoleja, joissa oli leffateattereista tutut juomapidikkeet.
”Pariisin olympialaisten lipunhinnat ovat moninkertaiset mihinkään, mitä olen ikinä nähnyt. Todella paljon kalliimmat!”
Münchenin kultahuumassa Murtoa juhli esimerkiksi hänen isoäitinsä.
Hinnoista huolimatta suomalaisfanien kiinnostus on kovaa myös Pariisin olympialaisia kohtaan. Suurinta ja kauneinta tapahtumaa ei ole nähty Euroopassa kuin kahdesti aiemmin koko 2000-luvulla.
Kiinnostus on luonnollisesti valtaisaa myös Murron perheessä. Sari Murron tytär on tällä hetkellä yksi planeetan parhaista seiväshyppääjistä. Äiti ei myöskään ole nähnyt lastaan vielä olympiakentillä. Rion olympialaisiin, joissa Wilma Murto urheili 18-vuotiaana, äiti ei halunnut lähteä.
Tokion olympialaisiin ei vuonna 2021 puolestaan otettu koronan takia katsojia.
Räävitön hinta pistää kuitenkin mietityttämään.
”Keskustelin asiasta juuri poikani kanssa. Hän oli aivan järkyttynyt lippujen hinnoista. Itse jäämme seurailemaan tilannetta”, Murto kertoo.
Monien satojen eurojen lipun päälle tulee vielä iso satsi hotelli- ja lentokuluja.
”Lisäksi minun täytyy aina suhtautua niin, etten tiedä, onko tyttö siellä. En lähde koskaan ajatuksella, että lähden katsomaan vain tytärtäni. Tykkään katsoa yleisurheilua ja olla turistimatkalla”, Murto sanoo.
Münchenissä Wilma Murtoa oli kannustamassa iso ”klaani”, johon kuului sukua ja ystäviä. Saksasta oli tuomisina kultaa. Sari Murto katsoi viikonloppuna tv:stä, kun tyttö toi EM-hallikisoista toisen peräkkäisen mestaruuden.
”Kunnon jännitys oli päällä. Wilman ilmeistä näki, että hän oli aika rauhallinen. Minulle tuli vahva luotto, kun kisa meni pitkään puhtaalla pelillä. Oli se ihan hienoa”, Murto kertoo.
”Uskomatonta oli se, etten minä enkä Wilma ollut osannut ajatellakaan, ettei suomalainen nainen ollut aiemmin voittanut EM-hallikultaa.”
