Planican MM-kisojen 50 kilometrin ladun epäillystä alimittaisuudesta syntynyt keskustelu saa uusia kierroksia.
Myös naisten 30 kilometrillä kilpailijoiden gps-mittarit näyttivät ladun olleen jopa kymmenen prosenttia alimittainen eli suhteellisesti samaa luokkaa kuin miesten 50 kilometrillä.
Tulos ei ole yllätys, sillä naiset hiihtivät 30 kilometrin kilpailussa lähes samaa latua kuin miehet 50 kilometrillä. Ainoa ero oli se, että naiset kiersivät kierroksen puolivälissä maalialueen kautta.
Naisilla kierroksen pituudeksi oli ilmoitettu 7,42 kilometriä, ja se hiihdettiin neljä kertaa. Tämän mukaan kokonaispituuden olisi pitänyt olla pyöristettynä 29,7 kilometriä.
Kysyimme kilpailuun osallistuneilta Krista Pärmäkoskelta ja Johanna Matintalolta, mitä heidän mittarinsa näyttivät kilpailun kokonaispituudeksi.
Vastaukset: Pärmäkoski 27,03 ja Matintalo 27,04 kilometriä.
”Kyllä kisan jälkeen huomattiin se heti ja ihmeteltiin naisten kesken noin rajua alimittaisuutta. Kaikki puhuivat samaan sävyyn, että oho”, Matintalo sanoi tiistaina.
Matintalo kertoi puhuneensa asiasta lähinnä muiden suomalaisten kanssa.
Naisten mittarit näyttivät siis jopa lähes kymmenen prosentin eroa viralliseen reitin pituuteen verrattuna.
Paljon mutkia
Matintalo huomautti, että MM-ladut kiertelivät poikkeuksellisen pienellä alueella ja olivat poikkeuksellisen mutkaisia.
”Siellä oli jyrkkiä mutkia laskujen pohjalla, niin ehtiikö siinä gps reagoida metrilleen, kun tehdään yhtäkkiä hirveästä vauhdista tiukka mutka”, Matintalo pohti.
Matintalon omien havaintojen mukaan gps-kellossa saattaa tulla enemmän heittoja, jos reitti pyörii hyvin pienellä alueella.
Asiantuntijat ovat painottaneet, että niin sanotussa homologoinnissa ladun mittaaminen tapahtuu paikoin lähes kymmenen metriä leveän paanan keskilinjaa pitkin, ja hiihtäjien käyttämä linja kulkee varsinkin nousujen mutkissa sisäreunassa.
Toisaalta laskujen mutkiin linjaa voidaan hakea ulkokurvin kautta.
Matintalo kertookin pohtineensa, mitä homologoinnissa käytettävä mittalaite näyttäisi, jos matka mitattaisiin tismalleen hiihtäjien käyttämää ideaalilinjaa pitkin.
”Uskon, että ideaalilinjaa pitkin mitattuna tällä järjestäjien tarkalla menetelmälläkin se on varmasti alimittainen. Se on päivänselvää, kun gepsit näyttävät näin, mutta en ole varma, onko se näin paljon alimittainen.”
Mutta voiko osan alimittaisuudesta selittää se, että MM-ladut olisi epähuomiossa rakennettu joissakin kohdissa eri paikkaan kuin homologointisertifikaatissa sanotaan.
Mutkissa oiottu?
Suunnistuspiireissä tunnettu lajianalyytikko ja kartta-asiantuntija Jukka Inkeri epäilee vahvasti, että ladun rakentamisessa on muutamissa mutkissa oikaistu.
Hän perustaa väitteensä siihen, että Kansainvälisen hiihtoliiton Fisin verkkosivuilta löytyvä 50 kilometrin radan virallinen sertifikaatti ei täsmää MM-kisojen verkkosivuilta löytyvän latukartan kanssa.
”Se heittää yllättävän paljon. Se hämmästyttää, että ne eivät ole yksi yhteen”, Inkeri sanoo.
Inkeri vertasi Ocad-kartanteko-ohjelmaa hyödyntäen sertifikaattia, kisajärjestäjien latukarttaa ja Strava-palvelusta lataamiaan hiihtäjien gps-viivoja.
Tältä pohjalta Inkeri julkaisi maanantaina Twitterissä kuvan, jossa näkyvät 50 kilometrin radan loppuosassa ne mutkat, joissa gps-käyrät heittävät kaikkein eniten karttaan verrattuna.
Lisäksi samanlaista heittoa löytyy radan alaosan parista mutkasta. Inkerin mukaan sertifikaaatti ja kisajärjestäjien latukartta poikkeavat eniten toisistaan juuri kyseisissä kohdissa.
Inkeri laski, että sertifikaatin mukaan 7,15 kilometrin lenkki oli latukartassa 6,95 kilometriä ja gps-käyrien keskiarvo oli 6,85 kilometriä. Niissä heittoa oli kierrosta kohden 90 metriä.
”Aineisto on sen verran vajavaista, että sen pohjalta ei voi varmasti väittää mitään”, Inkeri myöntää.
Inkeri pitää outona Fisin tapaa mitata latuja keskilinjaa pitkin nykyisillä mutkaisilla laduilla. Hän huomauttaa, että eihän ratajuoksussakaan pitkiä matkoja mitata toiselta tai neljänneltä radalta vaan sisäradalta.
Inkeri pohtii myös, miten reitti oli kesällä merkattu MM-maastoon ja erityisesti niityille, joilla ei ollut juurikaan puita tai muita kiintopisteitä.
MM-kisojen aikana Viaplayn asiantuntijana toiminut Sami Jauhojärvi kävi Planicassa kesällä. Hän kertoi, että kisalatujen reitit oli merkattu niityille pienillä paaluilla, joita oli harvakseltaan.
”Niistä pystyi ladun linjauksia seuraamaan”, Jauhojärvi sanoi.
